Kuulumisia pidemmän ajan takaa.
Teksti on siis vanha joka on kirjoitettu alun perin lähinnä omaksi huviksi.
Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa tarinoimaan.
Oli saapunut viikko 26. Keskiviikon tuloa odotettiin kuin kuuta nousevaa. Minulle naurettiin kotona kun maanantain käytin johtojen suojaamiseen ja kaiken valmisteluun. Heräsi kysymys mitä teen tiistain? ;) Olin odottanut sitä hetkeä yli vuoden että pääsisin hakemaan meille kotiin sen toisen kippuran. Pienen pennulta tuoksuvan paketin ja se hetki oli lähellä, hyvin lähellä.
Keskiviikko koitti, se työpäivä meni ihan muissa merkeissä kuin töitä tehden. Haimme Kisun Riitan luota vantaalta. Matka meni kiljuessa kauniissa naisellisessa falsetissa kun olimme niin kamalia että saatoimme viedä pennun äidin ja veikan luonta pois.
Minä jäin töistä viikon kestävälle mamma lomalle ettei pennun tarvinut heti olla uudessa paikassa yksin. Kaikki sujui alkuunsakin hyvin. Kisu luotti meihin heti ja turvautui. Sisäsiisti se oli jo tullessaan. Siinä meni ensimmäiset päivät hyvinkin nopeasti. Tuo musta möykky söi, nukkui, leikki ja taas nukkui. Olin jo kerinnyt täysin unohtaa kuinka ihanaa on seurata pientä pentua jolle kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Onhan edellisestä pennusta kulunut jo 3 vuotta.
Puoli välissä viikkoa oli tarkoitus suunnata vanhempieni luokse. Näyttämään perheelleni uusi kippura sekä saada Tico hyväksymään uusin tulokas.
Tätä tilannetta tuli pohdittua ja käännettyä päässä ympäri ämpäri. Ticon kasvattaneena tiedän sen luonteen piirtet tasan tarkalleen ja miten se reagoi tilanteisiin. Ticoa on helppo ymmärtää kun oppi lukemaan miksi se reagoi tilanteisiin mitenkin. Tico käyttäytyy useasti agressiivisesti toisia koiria kohtaan ja se vaatii aikaa hyväksyä lähelleen muita. Ihmisiä kohtaan Tico on pidättyväinen. Tico lukee paljon ihmisestä, ihmisestä johon se luottaa. Jos ihminen stressaa niin stressaa Ticokin. Äkilliset tilanteet saavat sen myös stressaantumaan se tulee epävarmaksi ja käytös muuttuu.
Tico ei ikinä ole hyväksynyt pentuja lähelleen. Pennun äkilliset liikkeet ja tuoksu saa sen tolaltaan. Myöskään mustia koiria se ei helposti hyväksy. Tässä tilanteessa minulle iski pienoinen paniikki että mitä minä olen tekemässä. Otin pennun ja vielä mustan värisen ja yritän saada Ticon hyväksymään sen.
Lähdin asiaa pohdittuani sillä mielin liikenteeseen kuitenkin että se vie varmasti aikaa ja tärkeinta oli hoitaa tilanne niin ettei Tico tuntenut olevansa uhattu. Kisun pitää pysyä Ticon alapuolella.
Tämä kaksikko on kuitenkin täysin eriluonteisia. Kisu on vielä ainakin niin pieni että turvautuu kaikessa omistajaansa ja luottaa siihen että omistaja turvaa. Tico kohdalla tässä asiassa ei voi kun katsoa peiliin mutta sen kanssa on tehty töitä tämän asian suhteen mutta hyvin usein se tuntee tarvetta että hän on se joka tämän tilanteen hoitaa.
Utelin vinkkejä kokeneilta kuinka tilanne olisi paras hoitaa. Koska tälläinen tilanne ei ollut minulle tuttua ja pelkäsin tekeväni virheen jonka jälkeen Tico ei ikinä hyväksy pentua. Jotkut suosittelivat pennun laittamista häkkiin jolloin Tico pääsee haistamaan. Pelkäsin sen kuitenkin ahdistavan Kisua liikaa. Joten hankimme portin jolla erotimme Kisun yhteen huoneeseen ja Tico sai muuten olla muualla tilassa mutta se pääsi haistamaan pennun.
Tilanne piti hoitaa niin ettei kummallekkaan tule oloa että tässä on nyt jotain mihin pitäisi reagoida suuresti, niin että yritettiin pitää tilanne mahdollisimman neutraalina ja tavallisena. Me touhuttiin omiamme ja koirat saivat olla keskenään siis portilla erotettuna.
Tico oli alkuun kovin hämillään ja se tiedosti heti että tässä on nyt jotakin. Murinat olivat alkuun melko rajuja ja huulet meni rullalle heti jos pentu hiemankin lähestyi porttia. Sen keho jäykistyi jännityksestä ja niska villat nousivat pystyyn ja se oli hyvin epävarma mitä pitäisi tehdä. Hyvää käytöstä kehuttiin.
Kisu ei oikein ymmärtänyt tilannetta ja tiennyt mitä pitäisi tehdä, haukuttiin ja pylly pystyssä yritettiin saada tuo mörisevä punainen otus leikkimään, eei se ei toiminut. Sitten mentiin rauhassa nuuskimaan tuota isompaa kippuraa, kun Tico tässä tilanteessa murahti niin alistui kisu välittömästi ja heitti selälleen. (Minä tarkkailin sivu silmällä tilannetta koko ajan). Kun Kisu näytti mahansa lopetti Tico heti murinan ja sen lihakset rentoutuivat. Tämä tilanne toistui pariin otteeseen. Jota minä silmät pyöreinä katselin, elkeet olivat niin hämmästyttävät Kisulta. Portti pidettiin välissä kuitenkin ensimmäisten päivien ajan. Ja ne nuuskuttelivat toisiaan aina tilanteen tullen ja välillä muristiin ja välillä vähän keikutettiin häntiä.
Pikkuhiljaa hetkinä joina Kisu oli rauhallinen annoin Ticon nuuskia sitä ilman porttia. Tätä toistettiin usemapaan kertaan parin päivän ajan kunnes päästimme pennun aina hetkellisiksi ajoiksi muuallekin taloon Ticon kanssa.
Tico oli kovin utelias eikä oikein tiennyt pitääkö leikkiä vai käydä päälle. Kisu olisi vain halunnut leikkiä. Seurasimme tilannetta.
Lopulta Kisu ja Tico liikkuivat samoissa tiloissa pidempiä aikoja ja lopulta se olin minä jolta silmät tippuivat päästä!
Lopulta tuosta 'enpidäpennuistaenkämustista' otuksesta paljastui mitä mahtavin isoveli. Se leikki niin kauan kun jaksoi ja sitten vaihdettiin äänen sävyä, murahdettiin voimakkaammin ja Kisu lopetti. Kisu kunnioittaa selkeästi Ticoa ja alistuu sen edessä. Tico myös oppi, poistumalla paikailta omaan rauhaan joka minulle on suotu pääsen eroon tuosta rääpäleestä.
Tico opetti kaikki temput ja niksi tuolle pennulle ja minä olen edelleen hämilläni kuinka ne niin nopeasti lopulta toisiaan sietivät. Kaikkea Tico ei pennulta vieläkään hyväksy mutta se sallittakoon. Pari kertaa Tico on tosissaan ärähtänyt kunnolla mutta asiaan en puutu koska Ticon kuuluukin näyttää pennulle paikka.
Leikit ovat välillä melko rajuja, ainakin ihmisen silmään joka ei kahta shibaa ole ikinä nähnyt leikkimässä ;) Pariin otteeseen ulkopuoliset ihmiset järkyttyneinä tokaisivat meille "Miten te uskallatte niiden antaa leikkiä noin, nehän tappavat toisensa". Noh tiedän kuitenkin Ticon olevan pennun kanssa varovainen koska sen elkeet olivat rauhoittuneet ja kumpainenkin kunnioittaa toisiaan tietyllä asteella. Kisu alistuu ja Tico tietää sen.
Tämä kaikki oli pakko kirjoittaa ylös koska sopeutuminen toteutui niin nopeasti että halusin myöhemminkin muistella miten se kaikki kävikään koska tilanne oli minulle uusi. Jälkikäteen voisin melkein todeta että mitähän minä tässä tilanteessa lopulta jännitin, sillä turhaahan se oli?! ;)
No Tico on kuitenkin ollut aina ainut koira talossa eikä siis ikinä ole oikein helposti hyväksynyt kuin harvoja narttuja lähelleen. Tai hyväksyminen on vaatinut todella aikaa. Ticoa sosialistettiin pentuna niin paljon kuin vain voi mutta yhdessä vaiheessa se ei vain enää sietänyt etenkään uroksia. Eikä erinäisistä koulutuksista ollut apua.
Ihan kuin poika olisi tajunnut että tuo mustuainen on tullut pysyäkseen minun elämääni joten pakkohan se on sietää. Ja sen silmistä välillä huomasi pilkkeen että on tuo tavallaan aika kiva rääpäle.
Tico tietää myös olevansa minun ykkönen vaikken kotona enää asukkaan ja se tietää ettei Kisu tule väliin.
Ticolla on kastraatio edessä. Syynä toistuneet rauhas ongelmat ja helpottaaksemme Ticon ja Kisun yhteiseloa jatkossa. Toivon ettei leikkaus vaikuta Ticon ja Kisun tilanteeseen. Sen näyttää aika mutta en voi olla kuin ylpeä Tico ukkelista kuinka hienosti se hyväksyi pennun. Tico on kuitenkin jo 3 vuotias joten luonteen piirteet ovat jo iskostuneet.
Aika näyttää..
(Kuvan on ottanut hyvä ystäväni Karoliina P. Kisu on kuvassa n. 13vko)
