Rakas tassukirja:
"..Kuka tahansa koira pitää näitä enemmän kuin mielellään.." (Lainaus eräältä koirien villapaita kauppiaalta)
- Minun kauniin turkkini peitoksi ei saa laittaa mitään vaatekappaleita muistuttavaakaan elleivät ne ole vaaleanpunaisia ja sisällä timantteja.
Ostin valmiiksi odottamaan juoksupöksyt ja niitä piti kokeilla jotta istuvat hyvin. Kisun järkytys oli sanoin kuvaamatonta. Se seisoi keskellä lattiaa korvat luimussa, jalat harallaan ja uskalsi vain liikuttaa silmiään ympäriinsä. Heti kun otin pöksyt pois piti yrittää päästä hampain käsiksi näihin kauhupöksyihin. Eivät siis selkeästi olleet Kisun tyylille sopivaa. Olisi varmaan pitänyt ostaa kaupasta ne satiiniset, viininpunaiset ja pitsireunaiset pöksyt.
Ostin myös viikonloppuna heijastinliivit Kisulle jotta ulkona liikkuminen näin syksyn hämärällä olisi turvallisempaa. Järkytys oli vielä suurempi. Olihan tämä järkyttävä riepu oranssi väriltään. Puin ne päälle lenkille lähtöä varten. Kisu jähmettyi samallalailla ja uskalsi vain liikuttaa silmiään. Askeltakaan en ota en varmana. Ovesta kun vihdoin pääsimme ulos piti metrin välein pysähtyä irvistelemään ja repiä tätä kapistusta pois. Kunnes saavuimme nurmi alueelle. Kisu meni makaamaan keskelle märkää nurmea ja heitti etutassut taakse ja työnsi itseään eteenpäin takatassuilla yrittäen samanaikaisesti puikahtaa pois liivistä. Näky muistutti lähinnä heijastinliiviin pukeutunutta mursua!
Pikkuhiljaa totuttelemme näihin. Heti liivit pois otettua alkaa häntä heilua ja mennään tuhat ja sata lasissa.
-Kuuloni on mitä loistavin mutta se on vain valikoiva.
Kisulla on selkeästi menossa vaihe "En omista korvia". Koirapuistossa huvitusta on herättänyt (siis muille kuin omistajille) se kun yritämme lähteä puistosta pois. Muistan hyvin kuinka Ticolla oli vaihe "En kuule jos en halua kuulla". Omistaja seisoo portilla ja huutelee. Koira viipottaa ohitse metrin päästä eikä ole huomaavinaankaan tai juoksee jonkin toisen ihmisen luokse. Tai sitten pysähdytään 10 metrin etäisyydelle korvat höröllä "Sä näät mut ja mä nään sut, niin ei mun tarvitse sinne tulla". No tämä vaihe on ollut yleensä ohitse menevää.
- Miksi olen kasvanut isoksi?
Kisulle ehkä suurin järkytys on ollut se ettei se mahdu enää sohvan alle mönkimään. Vielä viikko sitten oikein yrittämällä se sai sinne itsensä mahtumaan mutta poistulo olikin toinen asia. Kaikin tavoin ja kaikinpäin yritetään sinne änkeä mutta en enää mahdu sinne. Sitten maataan masentuneena pää sohvan alla ja katsotaan alta kulmien "Miksi olette menneet ostamaan matalemman sohvan?"
- En ole unikeko. Kauneus unet kuuluvat jokaisen prinsessan päivään.
Sunnuntai iltana kuuntelimme puolisoni kanssa mistä ihmeestä tuo meteli kuuluu että mitä ne naapurit mesoavat. Kunnes tajusimme äänen kantautuvan sänkymme alta. Kisu kuorsasi oikein miehekkäästi läpi yön. Aamulla kun omistajat ponkaisivat pystyyn käänsi Kisu vain kylkeään. Kun menimme herättämään aamu lenkille saimme merkitseviä katseita "No en varmaan nouse maanantaina klo 6.30 ulos" ja sitten se käänsi itsensä ylisöpöön asentoon tassut kohti taivasta "Onko pakko jos ei haluu? Viisi minuuttia vielä jooko"
Elisa ja Kisu