lauantai 22. elokuuta 2009

Tasaisen punainen näyttely-kesä

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin oli meillä suunnitelmissa kiertää kesän aikana useampi ulkonäyttely.

Tulokset näyttelyistä olivat hyvin tasaisia ja jokaisessa mainintaa turkin puuttumisesta mutta muuten oikein mielyttävää luettavaa. Mitäs sitä suotta turkkiaan kasvattamaan kuumille kesähelteille. ;)

Ensimmäinen näyttely meillä oli 4.7 Tuusulassa jossa tuomarina toimi Harto Stockmari. Tuloksena JUN-EH ja sijoituksena JUK4. Kisulla oli vauhtia tällöin enemmän kuin sopivasti ja liikkuminen olikin enemmän hyppimistä ja pomppimista. Muuten Kisu käyttyäytyi jälleen oikein reippaasti. Arvostelussa olikin mainintaa vielä pentumaisuudesta ja karvan puuttumisesta.

Olimme heinäkuussa myös mukana tuomarikollegoinnissa Lahdessa jossa rodullemme koulutettiin uusia tuomareita. Tämä oli kokemuksena sekä omistajalle että koiralle hyväksi. 8 tuomaria kävi koirat läpi parin tunnin aikana. Kisu jaksoi silti olla täälläkin reipas koko pitkän illan. Ja jaksoi pitkiäkin aikoja seistä paikallaan tuomari kokeilaiden koplatessa vuoronperään koiria läpi. Ja täytyy myöntää että olipa kerrankin mukava olla "kehässä" siten että tuomarit jännitti enkä minä ;)

Seuraavana olikin vuorossa 19.7 Shibojen erikoisnäyttely Heinolassa jossa tuomarina toimi Japanilainen Yuichi Tomimoto . Shiboja oli erkkariin ilmoitettu liki 60 kappaletta. Kisu meni kehään ensimmäisen kerran kasvattajan Riitan kanssa. Itse pääsin kerrankin katselemaan kehän ulkopuolelle. Liikkumisessa on edelleen treenattavaa jotta saataisiin liika vauhti karsittua pois. Vaikka hienosti Riitta sai Kisun handlattua, kiitos vielä Riitalle! Arvostelussa luki vaivaiset kuusi sanaa vaikka kuulemma suullisesti oli useampikin sana mainittu ja lopulta tuloksena junioriluokasta EH. Lopulta osallistuimme vielä jälkeläisluokkaan muiden Seikon jälkeläisten rinnalla sijoittuen toiseksi.
Kisu oli ensimmäistä kertaa kuitenkin hieman väsyneen oloinen koko päivän ja se hinkui vain makoilemaan kylmäpullojen päälle häkkiinsä. Kuuma sää varmasti otti veronsa.

Heinäkuun lopulle olin ilmoittanut Kisun vielä arvosteltavaksi Helsinkiin Kroatialaiselle Tino Peharille. Tällöin meillä oli jo hieman turkkia yllä ja käytöskin oli ihan kiitettävää. Liikkeet edelleen hieman pentumaisia mutta junioreitahan tässä vielä ollaankin. Pääasia oli huomata että Kisulla tuntui olevan jälleen kovinkin hauskaa. Saimme tältä Kroatialaiselta tuomarilta arvosteluksi jälleen JUN-EH ja sijoituksena JUK-1 !



Olin ilmoittanut Kisun vielä elokuun lopussa Tervakoskella pidettävään näyttelyyn jonne emme kuitenkaan tule saapumaan. Saimme heinäkuussa selvyyden erääseen vaivanneeseen asiaan joka samalla oli kuitenkin erittäin ikävä takaisku ja tästä syystä Kisu viettelee nyt toipilas päiviä. Toivumme siis polven korjausleikkauksesta. Pikku kippura voi kuitenkin nyt hyvin mikä on pääasia. Toipumisprosessi on pitkä, mutta paraneminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Edistystä on havaittavissa päivittäin. Vaikeinta tässä onkin se että pikku kippuran pitäisi ottaa seuraavat kuusi viikkoa rauhallisesti, duracell-pupumme kun oli jo heti sitä mieltä että "pom pom pom pomppiiiiiii".
Tulen varmasti kirjoittamaan tästä tarkemmin kunhan sen tarkempaan pohtimiseen löytyy aikaa. Ja niin hassulta kun se varmasti monista kuulostaa niin tämän asian tavallaan hyväksyminen on itselleni ollut melko vaikea pala niellä vaikka tosi asia on se että ei maailma tähän kaadu todellakaan. :)

Elisa ja pikku-kippura

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kesälaitumelle lomps

Naureskelin eilen palattuani juhannuslomaltani kun asunnon lattialla pyöri vastaan vain pieniä tuppoja mustan/harmaita karvoja.
Olen alkukesän joutunut jälleen opettelemaan "koiratonta" arkea. Puolisoni sai onneksemme kesätyöpaikan, mutta joutui tästä syystä muuttamaan kesän ajaksi anoppilaan jotta työmatka olisi järkevä. Minulla itselläni oli tiedossa alkukesäksi kovasti työkiireitä jotka vasta nyt alkavat helpottamaan.
Heti ensimmäisenä huolestuinkin siitä pystynkö olemaan Kisun kanssa yksinäni jos työpäivät venyvät pitkiksi. Poden jo huonoa omatuntoa jos koira joutuu olemaan 8 tuntia yksinään joten oli päivän selvää etten halua koiran joutuvan olemaan edes silloin tällöin tätä pidempiä päiviä yksinään pienessä asunnossa. Kysyin varovasti vanhemmiltani saisiko Kisu muuttaa kesälaitumelle ainakin alkukesäksi heidän luokseen puolisoni mukana. Ei ollut vaikea arvata vastausta mutta kysyin kuitenkin sillä kaksi koiraa on tietysti vaativampaa kuin yksi.
Täten Kisulla olisi ihmisiä ympärillä äitini viettäessä kesäkuun lomaa ja Kisulle olisi myös Ticosta seuraa. Sekä Kisu saa Tico ukkeliin vauhtia ja energiaa mikä ei ole huono juttu tälle laiska Jaakolle. Itselle koirattomaan arkeen ja asunnon tyhjyyteen on ollut vaikea sopeutua mutta viikonloput saankin viettää muun perheen seurassa ja onhan minulla kuukauden mittainen kesäloma jolloin minäkin lähden maalle kesälaitumelle. Juhannuksena aamulla herätessäni naureskelinkin että taitaa pikku-neiti kaivata jo takaisin merellisiin maisemiin kun oli niin maastoutunut käperölle nukkumaan matkalaukkuuni.
Tällä hetkellä lähinnä mietinkin että miten sitten kun taas pitäisi muuttaa takaisin kerrostaloon että kuinka sitä sopeudutaan tavalliseen arkeen ja vielä enemmän sitä, että mahtaako muu perhe enää päästää pikku-kippuraani takaisin kaupunkiin ;) Ja mitä Tico sanoo kun ei tarvitsekaan joka aamu herätä siihen kun tämä musta pikku-piru roikkuu poskissa ja repii leikkimään.

Näyttelyitä tulemme Kisun kanssa kiertämään kesän aikana vaikka tuntuu että karva kasvaa hyvin hyvin hitaasti takaisin. Edelleen pohjavilla on hyvin mitätön mutta ulkonäyttelyitä osui sopivasti lähiseuduille joten niihin tuli ilmoitauduttua oli karvoja tai ei.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Hyisevän tuulinen mutta silti onnistunut match show

Kirjoitettu 14.5.2009

Päätimme aivan extemporee lähteä Kisun kanssa match show:n kokeilemaan ulkona esiintymistä. Kyseessä oli Espoon Niittykummussa järjestetty hyväntekeväisyys match show jonka tulot lahjoitettiin tullikoirien- ja kuurojen apukoirien kouluttamiseen. Ikäväksemme keli muuttui aurinkoisesta hyvin tuuliseksi ja koleaksi hetkeä ennen mätsärin alkua.
Kisu pysyi maltillisena melko pitkänkin odottelun ajan.
Heti alkuun onni suosi meitä ja voitimme arvonnasta savitaulu tarvikkeet johon voi painattaa koiran tassun jäljet. Kuuluttaja kuulutti ensin numeromme ja sen jälkeen koiran rodun ja kutsumanimen. Hetkeä myöhemmin kuului väkijoukosta heleän kuuluvalla lapsen äänellä "äitii, mutta eihän koiran nimi voi olla Kisu?" ;)

Pieniä aikuisia koiria oli reilu kolmekymmentä kappaletta ja tuomarina toimi Annukka Paloheimo. Jouduimme odottelemaan melko kauan kehään pääsyä. Lopulta kun vuoromme koitti oli meillä vastassa samaa ikäluokkaa oleva cockerspanieli. Alkuun Kisun liikkuminen meinasi olla vetämistä tai jarruttelua, mutta lopulta suostui ravaamaan kauniisti. Pöydällä seisoi jälleen nätisti ja olisi vain hirmuisasti halunut antaa pieniä Kisu-pusuja tuomarille.
Lopuksi tuomari totesi meille että "Tässä on nyt sellainen ongelma että toinen ei haluaisi liikkua ja toinen kauniisti kun taas toinen seisoi pöydällä hyvin kauniisti ja toinen taas ei". Lopulta me saimme sinisen nauhan kun liikkuminen meni alkuun hieman penkin alle.

Ajattelin ensin että lähtisimme kotiin lämmittelemään, mutta jäimme kuitenkin odottelemaan sinisten kehää. Kehässä olo kesti melko kauan sillä tuomari liikutti vielä kaikkia erikseen. Toisaalta parempi niin sillä koiria oli niin paljon liikkumaan samaan aikaan.
Tuomari poimi joukosta neljä jatkoon päässyttä ja hämmennykseksemme tuomari valitsi meidät viimeisenä jatkoon päässeiden joukkoon (ja ihan oikeasti minulla meinasi lirahtaa housuun). Hetken mietinnän jälkeen tuomari osoitte meidät pienten koirien sinisten sijalle 1. ! Kisu syöksyi heti ruokasäkkinsä kimppuun, antoi tuomarille vielä pusun ja sen jälkeen juoksi kippura vispaten avopuolisoni luokse odottamaan koontikehää.
Sinisten koontikehässä oli tuomareina kaikki mätsärissä olleet tuomarit Annukka Paloheimo, Tuula Savolainen ja Colin Smith. Tuomareiden yhteis tuumauksen jälkeen kävi Colin Smith toteamassa minulle että "this time the bigger dog wins the little one" ja sijoitumme sinisten 2. sijalle!
Naurahdusta yleisön joukossa herätti Kisun perin suomalainen asenne, sillä heti ensimmäisenä Kisu syöksyi katsomaan onko pokaalissa juotavaa voitonmaljaksi ;) mutta ei, tyhjä oli.

Lopuksi Colin Smith kävi vielä pusuttelemassa Kisun kanssa jonka jälkeen päätti Kisu vetäistä kentällä hyvin shibamaiset hepulit näyttääkseen kaikille mistä shibat on tehty.

Vaikka Kyseessä olikin vain mätsäri ja saimme sinisen nauhan olin erittäinen ylpeä pikku kippurastamme. Hyvä käytös ja se, että koirasta näkee sen nauttivan olostaan on minulle tärkeintä!

Elisa

Huovutettu shiban-karvahattu, kuka haluaa?

Kirjoitettu 11.5.2009

Karvaa siellä, karvaa täällä, joka paikassa karvaa.
Kesä tekee tietysti tuloaan ja niin tekee bikini kausikin. Kisu aloitti jo varhain tiputtelemaan pohjavillaansa, mutta nyt näyttelyn jälkeen on kaikki tipahtanut. Koitin siis Lahti kv:hen asti säästellä karvoja, mutta nyt vihdoin olemme urakalla harjanneet pohjavillaa irti. Nappasin koiran kainaloon ja istuuduimme parvekkeelle furminaattorin kera. Päätin että nyt irtoaa kaikka mikä on irrotakseen. Kisustahan se vain oli mukavaa sillä samalla kun olo keveni satoi suuhun palkinto herkkuja. Ja voi että, olin unohtanut miten pieneen shibaan mahtuu pohjavillaa! Kisulta tietenkin irtosi kaikki pentukarva mutta kun koko parveke oli vuorattu karvasta. Naureskelin siinä vain, että mahtoi naapureista olla huvittavaa katsottavaa kun pienenkin tuulen puuskan mukana lähti karvapalloja lentelemään parvekkeelta. Näytti kuin olisin kyninyt lampaita parvekkeellani! ;)

Elisa

Keikkuva kippura

Kirjoitettu 9.5.2009

Olemme nauraneet viime kuukausien aikana Kisun kummalliselle tavalla keikutella kippuraa ihan muuten vain.
Kisu on aina ollut kovin iloinen ja se todellakin rakastaa kaikkia ja kaikkea. Pientä kummastusta sen ajatusten juoksusta on kuitenkin herättänyt se, että se on nykyisin alkanut lenkkien aikana keikuttaa kippuraansa ilmeisesti ihan vain keikuttamisen ilosta. Se saattaa tepastella useita satoja metrejä häntä iloisesti keikkuen. Olen nähnyt kippuroita joilla häntä keikkuu ravatessa syystä että kippura saattaa olla löysemmällä kiepillä, mutta Kisulla kun on kuitenkin tiukka kippura. Ainoa selitys mitä olen tälle tavalle keksinyt olisi tämä valtava karvanlähtö ja uuden karvan kasvaminen tilalle ja siitä johtuva mahdollinen kutina. Kisu ei kuitenkaan pyri kirputtamaan häntäänsä tai muutakaan. Se vain heiluttelee sitä oikein urakalla puolelta toiselle.

Sinänsähän tästä ei siis ole mitään haittaa päinvastoin se on melkoisen huvittavaa katsottavaa kun neiti tepastelee tomerana häntä iloisesti keikkuen ;)

Minun, minun, minun..

Kirjoitettu 6.5.2009

Liekö on Kisu neidille puhjennut 1v - murkkuikä tai sitten se on vain vihdoin oppinut shiballe tyypillisen "mine"- sanan merkityksen.
Sillä toinen mitä Kisu on näin kevään tullen keksinyt lenkkeillessä on se kuinka kivaa on omia jokin aarre "my precious". Se nappaa jonkin kävyn, kepin tai kiven suuhunsa ja asettuu Taru Sormusten Herrasta- tarinasta tuttuun klonkkumaiseen kyyryyn korvat luimussa. Se saattaa jaksaa kantaa tätä esinetta vaikka kuinka pitkiä matkoja luimussa kyräillen ja pysyen koko ajan varuillaan mahdollisimman kaukana lenkkeilyttäjästä. Välillä asettuu tien poskeen tarkastelemaan aarrettaan, mutta salamana nappaa sen uudelleen suuhunsa matkaa jatkaen. Shibat kun jaksavat olla sitkeitä. Korvat luimussa se pitää käpyä suussaan eikä varmaan suostu laskemaan esinettä maahan.

Ticolla oli nuorempana vastaava "vaihde" jolla testailla asemaansa ja hakea huomiota itselleen. Tämä vaihe meni ohi sitkeydellä ja ajan kanssa, eipä tuota enää kiinnosta pätkääkään roskat tms. Ticolla siis oli hieman ikävämpiä aarteita kuten elintarvike roskia, vanhoja luita ja mm. jäniksen korvat joita se pyrki agressiivisesti puolustamaan tai luut hotkimaan mahaansa jos yritti ottaa pois väkisin. Tällöin seisoimme vierekkäin pitkiäkin aikoja kunnes koira luovutti, matka ei jatkunut ennen kuin tälläinen aarre jäi. Luovuttaminen kolahti omalle tunnolle ja kotiin mentiinkin kiltisti häntä koipien välissä.
Toisin kuin taas Kisulla tämä tuntuu olevan lähinnä sellaista hieman huvittavaa testailua ja Kisun aarrejahti kohdistuu harmittomiin esineisiin eikä sen kanssa tarvitse käydä valtataistelua.

Kisu on myös keksinyt jälleen kuinka kivaa on kantaa kenkiä eteisestä olkkariin ja muualle. Se teki tätä pentuna jonka jälkeen opimme aina peittämään kenkätelineen huovalla, mutta Kisupa oli viimein keksinyt tämän huijauksen ja kaivaa kengät huovan alta. Eräs päivä kotiin tullessa oli vastassa melkoinen järkytys. Kaikki kengät oli levitetty ympäriinsä, jokaisesta kengästä kaivettu pohjalliset omaan kasaan ja mamman rakastaman varvasläpsyt tuhottu täysin. Eivät onneksi olleet arvolla pilatut kengät, mutta niin mukavat jalassa. Nyt meillä onkin sitten kenkäkaappina wc kunnes saamme hommattua kenkäkaapin tai portin eteisen ja olohuoneen väliin.
Pitäiskö pikkuhiljaa alkaa jo uskomaan niitä vinkkejä siitä, että se johtuu tuosta mustasta väristä? ;)

Päivänsankarimme

Kirjoitettu 29.4.2009

.. kippurahäntäinen sellainen.

Tasan vuosi sitten maailmaan tupsahti tämä pieni musta pusuttelija. Sain Riitalta kuvia heti pian pentujen syntymän jälkeen mutten uskaltanut katsoa kuvia sillä oli epävarmaa lähteekö tämä pieni narttu maailmalle (minäkö kiinnyn helposti ehei..;)). Onneksemme sain pian soiton että tämä tyttö kaipaisikin sijoituskotia ja tuskin vastausta tarvitsi harkita kertaakaan. Säntäsin heti avaamaan aikaisemmin saamani kuvat ja sydämeni oli myyty sen siliän tien!
Kun sain ensi kertaa tämän pienen mustan käärön syliini en siitä olisi irti halunut laskea. Sen verran kauan odotin sitä juuri meille tarkoitettua pentua, lopulta sen saimme ja siitä kuuluu iso kiitos tietysti Riitalle!

Ei voi kuin todeta kuinka nopeasti aika meneekään..

Elisa

Poistuimme leveä hymy kasvoilla

Kirjoitettu 27.4.2009

Kisu teki virallisten näyttelyiden debyyttinsä Lahti KV:ssa 26.4, Tuula Savolaisen tuomaroidessa.

Näyttelyyn mentäessä yritin pitää mielessä sen että kunhan Kisu käyttäytyisi hyvin, se riittää. Alku jännittämisestäni huolimatta saimme lopulta sen mitä odotimmekin.
Kisu oli näyttelyyn saapuessamme yhtä levoton kun viimeksikin. Tässä vaiheessa pystyin itse kuitenkin pysymään rentona ja jännitys oli vain ajoittaista. Hetken hälinää tarkkailtuamme Kisu turvautui selkeästi minuun ja rentoutui sylissä tai lähellä minua.

Kehään mentäessä ja ensimmäisiin liikkeisiin lähdettyä oli jännitykseni tipotiessään. Kisu ravasi hienosti eikä vetäny minnekkään suuntaan vaikka ensi kertaa myös perässä juoksi toinen koira. Pöydällä se seisoi hienosti ja maltillisesti. Arvostelun jälkeen olin niin häkellyksissä Kisun hienosta käytöksestä että tajusin katsoa nauhan värin vasta kehän laidalla avokkini sitä kysyessä. Keskityin vain kehumaan koiraa käytöksestä.

Ticonkin kanssa tuli koettua tottakai onnistumisen hetkiä, mutta myös usein epäonnistumisen hetkiä käytöksen osalta, Tico kun ei ikinä nauttinut näyttelyissä olemisesta ja se purkautui agressiivisesti. Takaraivossani pelkäsin Kisun kanssa käyvän samoin. Pelkäsin,, että teen samat virheet toistamiseen, mutta nyt sain luoton siihen, että Kisu todella käyttäytyy eri tavalla. Juuri sen luoton mitä kaipasinkin saadakseni itseeni rohkeutta.

Tuomari myös totesi meille heti alkuun että turkki on tainut jäädä kotiin ja kehästä poistuessa kuiskasi vielä minulle naurahtaen, että ensi kerralla turkki mukaan!
Lopputuloksena EH ja Kisu sijoittui JUK2:ksi. Hurmaavan Mayan ollessa JUK1 sekä ROP, ansaitusti!

Petrattavaa on aina, mutta en voi kuin sanoa että ensi kertaa poistuin näyttelystä leveä hymy kasvoilla ja onnistumisen tunne takataskussa!

Elisa

Aikakone

Olen enemmän ja vähemmän kirjoitellut tarinoita meidän päivittäisestä elämästä, kuitenkin ilmeisesti minulle on liian vaivalloista lisätä ne jopa blogiini asti. ;) Jostain syystä minua ärsyttää kirjoittaa suoraan tähän joten olen tehnyt luonnoksia ties minne ja täydennellyt niitä. Siitä syystä annan nyt copy / pasten lauleskella.

Lisäilen tässä siis ylle järjestyksessä jo kirjoitettuja tekstejä ja yritän päästä tapahtumissa tähän päivään.

Pahoittelen tätä pitkään kestänyttä hiljaiseloa.

Elisa

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Kuu kiurusta kesään..

Hei vain ja hengissä olemme ;) Nyt täytyy myöntää että blogin päivittäminen on jäänyt ja pahemman kerran ja eikai tästä voi syyttää kuin itseään. Kevät on ollut hyvin kiireistä aikaa ja tulee olemaan kesään saakka mutta liekö tämä kuulostaa selitykseltä? Työkoneelta ei enää pääse blogeihin käsiksi joten en ole edes ehtinyt lukea tauoilla monen muunkaan kiinnostavia kirjoituksia. Ties kuinka monta tarinan alkua olen aloittanut mutta siihen ne ovatkin jääneet. Jos yrittäisi nyt hieman petrata.

Jäin pitkäksi aikaa tuumailemaan mitä meille onkaan tapahtunut tämän useamman kuukauden aikana. Ja yritänkin nyt epätoivoisesti kerätä ajatuksiini tapahtuneita asioita ja saada ne kirjoitettua ylös.

Päälimmäisenä ajatuksiini nousi "järkytys" siitä että meidän pieni duracell-pupu Kisu täyttää tässä kuussa jo vuoden! Ei voi kuin todeta että niin vauhdikkaasti on päivät menneet että oikein haikeaksi vetää. Vastahan kävimme Riitan luona ihailemassa tätä pientä pusukonetta joka ensinäkemältä vei meidät mukanaan.

Molemmilla kippuroilla on kovastikin kevättä rinnassa. Karvat tippuvat ja furminaattori on kovassa käytössä. Lenkit menevät lumen alta paljastuneita tuoksuja nuuskiessa ja perhosia pyydystellessä.
Vietimme pääsiäisen puolisoni tuttavien mökillä ja Kisu sai kirmata siellä vapaana. Arkailin ensin päästää sitä vapaaksi mutta yllätyksekseni on talven aikana tapahtunut jokin muutos ja Kisu on selkeästi kiintyneempi minuun ja puolisooni. Kaikkista uusista tuoksuista ja ihmeellisyyksista huolimatta jos meistä jompikumpi lähti menemään Kisusta pois päin sai todeta neidin tulevan tuhatta ja sataa pian perässä. Toisena vaihtoehtona on tietysti se että pieneen neitiin tullut "älliä" hieman lisää ja korviin on palannut kuulo ;)


Vauhtinäyte pääsiäisen mökkireissulta. Kuvassa Kisun lisäksi sekarotuinen Aada.

Sain eilen myös nauraen todeta lenkillä että nopeasti sitä myös omistaja unohtaa mitä toisen koiran kanssa voi tehdä ja mitä toisen kanssa ei tai lähinnä mitä toiselta on sallittu ja mikä toiselta kielletty. Olimme lenkillä molempien kippuroiden kanssa. Otin lenkin aikana hansikkaat pois käsistäni kuumuuden takia ja eikä mennyt aikaakaan kun Tico kippura keikkuen nappasi hansikkaan suuhunsa ja jatkoi matkaa sitä viskoen. Kisu jäi viereeni hämmästelemään että minkä lelun annoin Ticolle. Ticolle on pennusta asti jäänyt paha tapa leikillään varastaa hanska ja riehua sillä hetken aikaa. Se oli hassua ja sallittua siihen saakka kunnes murkkuiän aikana siitä nousi omistushaluisuus ja Tico oli sitä mieltä ettei hanskaa tarvitse antaa takaisin. Tämä vaihe meni ohi sitkeytemme ansiosta mutta edelleen sitä silloin tällöin kiehtoo jos joku erehtyy roikottamaan hanskojaan sopivalla korkeudella. Tänä päivänä se luovuttaa hanskan helposti takaisin ja vie sen vain hölmöilläkseen mutta nopeasti olin minäkin tämän pienen roiston kolttoset unohtanut.

Aamulenkillä nousi myös esiin jälleen shibojen näyttelijän taidot. Lenkimme varrella on kivi jonne molemmat koirat haluavat aina hypätä. Rapsuttelin kumpaakin kunnes tuli aika jatkaa matkaa. Kisu hyppäsi ja rykäisi niin nopeasti että fleksi irtosi otteestani. Tico koki tämän todella hauskana ja kippura heiluen nappasi Kisun fleksin suuhunsa. Komensin kummankin pysähtymään ja nappasin fleksin. Ticolle jäi kakara vaihde päälle ja se yritti saada Kisun leikkiin mukaan. Meillä kun on sääntönä että flekseissä ei leikitä. Samalla sekunilla Kisu aloitti kiljumaan kuin syötävä. Se huusi kuin päätä oltaisiin leikattu pois ja yritti istua maahan mutta huuto vain voimistui. Menin lähemmäs koiraa tarkistamaan että mikähän nyt tuli ja Kisu riuhtaisi päänsä pois pannasta. Tico heilutti häntäänsä hymyillen uimalakki ilme kasvoillaan "en minä mitään tehnyt", mitä se tekee aina jos Kisu aloittaa kirkumisensa. Sain Kisun helposti kiinni ja katsoin koiran läpi eikä mitään näkynyt tai mikään paikka aristanut. Tämän jälkeen matka jatkuikin normaalisti kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.



Elisa

lauantai 17. tammikuuta 2009

Aikuinen neiti

Nyt ne nimittäin alkoi, ensimmäiset juoksut!

Viime viikolla 9kk iässä Kisu aloitti oikein urakalla merkkailemaan lenkillä. Se tuntui alkuun olevan kovin hämillään kun pitikin ruikkaista lähes jokaiseen puskaan ja päälle ruopia hieman. Tätä jatkui muutaman päivän kunnes huomasin että Kisun takapää oli selkeästi turvonneen näköinen. Kisun musta väritys muodostaa normaalisti valkoisten pussihousujen väliin sydän kuvion mikä on nyt turvotuksen seurauksena hävinnyt tai "haljennut".
Ehdin jo kysellä kasvattajalta Riitalta että joko ne juoksut nyt olisi tulossa kun oli tälläisiä merkkejä ilmassa. Samana iltana alkoikin jo vuoto.
Olinhan jo olettanut Kisun ollessa 6kk että olisi mahdollisesti juoksut alkamassa kun pojat olivat niin kovin kiinnostuneita mutta niinhän se taitaa olla että urokset haistavat juoksut jo kauan ennen niiden varsinaista alkua.
Kisu ei tunnu olevan oikeastaan moksiskaan. Pesee useammin itseään ja lenkillä on enemmän hajujen perään. Pitää hyvin huolen siisteydestä ja hyvä näin sillä Kisulle ostetut juoksupöksytkin eivät enää mahtuneetkaan vaikka olin ostavinani ne "pienellä mahdollisella kasvu varalla". Minkäs teet kun turkki onkin tuuheutunut oletettua enemmän.


(..Elkää huoliko..Minulla on aikomuksena pysyä ikuisena lapsena)

Tulimme kuitenkin viikonlopuksi vanhempieni ja Ticon luokse kylään. Juoksujen alkaessa torstaina jäin hieman miettimään miten Ticon kanssa tulee käymään. Ennen Ticon kastrointia ei nartulla tarvinut edes olla juoksuja kun herra tyrkytti itseään liiaksi asti.
Tico ei kuitenkaan tuntunut välittävän mitään. Haisteli hieman pidempään mutta samaa sopuisaa eloa jatkavat ja riehuvat minkä ehtivät.
Omien perheen jäsenieni mielistä piti hieman karistaa kauhukuvia "verisistä lammikoista lattioilla" ja ettei joka paikkaa tarvitse suojata. Nuorempi veljeni surikin kun ei uskaltanut ottaa Kisua syliin tänne saavuttuamme niinkuin hänellä on tapana kun jos paitaan jää tahroja.
Narttu koiraa kun meillä ei ole ikinä ollut niin piti hieman muisuttaa ettei niitä juoksuja varsinaisesti edes huomaa ja ettei Kisu jätä valtavia tahroja jälkeensä. Näin oli pikkuveikkakin iloinen kun saikin ottaa Kisun syliin ;)

Elisa

maanantai 12. tammikuuta 2009

Kakkua koristaa neljä nakki kynttilää!

Vaahteranlehden Jiro-Isuraeru "Tico" täyttää tänään 12.01.2009 4 vuotta!

Neljä vuotta sitten tämä ihana pieni kippura syntyi maailmaan ja muutti maaliskuussa 2005 meidän elämään ja on siitä asti meitä hauskuttanut tempauksillaan, piristänyt joka päivä ihanalla hymyllään ja valloittanut meidän kaikkien sydämet!
Ukkeli on edelleen elämän iloinen ja huoleton hassuttelija sekä vanhempieni päivän piriste. Ja tietenkin Kisun idoli!

Onnittelut myös velipojalle Vaahteranlehden Jiro-Imerudalle "Bumballe" :)








Viikonloppuna matkaamme Kisun kanssa jälleen Ticon luokse ja viemme tuliaisiksi iison luun isolle ukkellille! ettei tarvitse syödä omaa jalksaansa niinkuin yllä olevassa kuvassa ;)

Elisa