Viime viikolla 9kk iässä Kisu aloitti oikein urakalla merkkailemaan lenkillä. Se tuntui alkuun olevan kovin hämillään kun pitikin ruikkaista lähes jokaiseen puskaan ja päälle ruopia hieman. Tätä jatkui muutaman päivän kunnes huomasin että Kisun takapää oli selkeästi turvonneen näköinen. Kisun musta väritys muodostaa normaalisti valkoisten pussihousujen väliin sydän kuvion mikä on nyt turvotuksen seurauksena hävinnyt tai "haljennut".
Ehdin jo kysellä kasvattajalta Riitalta että joko ne juoksut nyt olisi tulossa kun oli tälläisiä merkkejä ilmassa. Samana iltana alkoikin jo vuoto.
Olinhan jo olettanut Kisun ollessa 6kk että olisi mahdollisesti juoksut alkamassa kun pojat olivat niin kovin kiinnostuneita mutta niinhän se taitaa olla että urokset haistavat juoksut jo kauan ennen niiden varsinaista alkua.
Kisu ei tunnu olevan oikeastaan moksiskaan. Pesee useammin itseään ja lenkillä on enemmän hajujen perään. Pitää hyvin huolen siisteydestä ja hyvä näin sillä Kisulle ostetut juoksupöksytkin eivät enää mahtuneetkaan vaikka olin ostavinani ne "pienellä mahdollisella kasvu varalla". Minkäs teet kun turkki onkin tuuheutunut oletettua enemmän.

(..Elkää huoliko..Minulla on aikomuksena pysyä ikuisena lapsena)
Tulimme kuitenkin viikonlopuksi vanhempieni ja Ticon luokse kylään. Juoksujen alkaessa torstaina jäin hieman miettimään miten Ticon kanssa tulee käymään. Ennen Ticon kastrointia ei nartulla tarvinut edes olla juoksuja kun herra tyrkytti itseään liiaksi asti.
Tico ei kuitenkaan tuntunut välittävän mitään. Haisteli hieman pidempään mutta samaa sopuisaa eloa jatkavat ja riehuvat minkä ehtivät.
Omien perheen jäsenieni mielistä piti hieman karistaa kauhukuvia "verisistä lammikoista lattioilla" ja ettei joka paikkaa tarvitse suojata. Nuorempi veljeni surikin kun ei uskaltanut ottaa Kisua syliin tänne saavuttuamme niinkuin hänellä on tapana kun jos paitaan jää tahroja.
Narttu koiraa kun meillä ei ole ikinä ollut niin piti hieman muisuttaa ettei niitä juoksuja varsinaisesti edes huomaa ja ettei Kisu jätä valtavia tahroja jälkeensä. Näin oli pikkuveikkakin iloinen kun saikin ottaa Kisun syliin ;)
Elisa