sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Kuu kiurusta kesään..

Hei vain ja hengissä olemme ;) Nyt täytyy myöntää että blogin päivittäminen on jäänyt ja pahemman kerran ja eikai tästä voi syyttää kuin itseään. Kevät on ollut hyvin kiireistä aikaa ja tulee olemaan kesään saakka mutta liekö tämä kuulostaa selitykseltä? Työkoneelta ei enää pääse blogeihin käsiksi joten en ole edes ehtinyt lukea tauoilla monen muunkaan kiinnostavia kirjoituksia. Ties kuinka monta tarinan alkua olen aloittanut mutta siihen ne ovatkin jääneet. Jos yrittäisi nyt hieman petrata.

Jäin pitkäksi aikaa tuumailemaan mitä meille onkaan tapahtunut tämän useamman kuukauden aikana. Ja yritänkin nyt epätoivoisesti kerätä ajatuksiini tapahtuneita asioita ja saada ne kirjoitettua ylös.

Päälimmäisenä ajatuksiini nousi "järkytys" siitä että meidän pieni duracell-pupu Kisu täyttää tässä kuussa jo vuoden! Ei voi kuin todeta että niin vauhdikkaasti on päivät menneet että oikein haikeaksi vetää. Vastahan kävimme Riitan luona ihailemassa tätä pientä pusukonetta joka ensinäkemältä vei meidät mukanaan.

Molemmilla kippuroilla on kovastikin kevättä rinnassa. Karvat tippuvat ja furminaattori on kovassa käytössä. Lenkit menevät lumen alta paljastuneita tuoksuja nuuskiessa ja perhosia pyydystellessä.
Vietimme pääsiäisen puolisoni tuttavien mökillä ja Kisu sai kirmata siellä vapaana. Arkailin ensin päästää sitä vapaaksi mutta yllätyksekseni on talven aikana tapahtunut jokin muutos ja Kisu on selkeästi kiintyneempi minuun ja puolisooni. Kaikkista uusista tuoksuista ja ihmeellisyyksista huolimatta jos meistä jompikumpi lähti menemään Kisusta pois päin sai todeta neidin tulevan tuhatta ja sataa pian perässä. Toisena vaihtoehtona on tietysti se että pieneen neitiin tullut "älliä" hieman lisää ja korviin on palannut kuulo ;)


Vauhtinäyte pääsiäisen mökkireissulta. Kuvassa Kisun lisäksi sekarotuinen Aada.

Sain eilen myös nauraen todeta lenkillä että nopeasti sitä myös omistaja unohtaa mitä toisen koiran kanssa voi tehdä ja mitä toisen kanssa ei tai lähinnä mitä toiselta on sallittu ja mikä toiselta kielletty. Olimme lenkillä molempien kippuroiden kanssa. Otin lenkin aikana hansikkaat pois käsistäni kuumuuden takia ja eikä mennyt aikaakaan kun Tico kippura keikkuen nappasi hansikkaan suuhunsa ja jatkoi matkaa sitä viskoen. Kisu jäi viereeni hämmästelemään että minkä lelun annoin Ticolle. Ticolle on pennusta asti jäänyt paha tapa leikillään varastaa hanska ja riehua sillä hetken aikaa. Se oli hassua ja sallittua siihen saakka kunnes murkkuiän aikana siitä nousi omistushaluisuus ja Tico oli sitä mieltä ettei hanskaa tarvitse antaa takaisin. Tämä vaihe meni ohi sitkeytemme ansiosta mutta edelleen sitä silloin tällöin kiehtoo jos joku erehtyy roikottamaan hanskojaan sopivalla korkeudella. Tänä päivänä se luovuttaa hanskan helposti takaisin ja vie sen vain hölmöilläkseen mutta nopeasti olin minäkin tämän pienen roiston kolttoset unohtanut.

Aamulenkillä nousi myös esiin jälleen shibojen näyttelijän taidot. Lenkimme varrella on kivi jonne molemmat koirat haluavat aina hypätä. Rapsuttelin kumpaakin kunnes tuli aika jatkaa matkaa. Kisu hyppäsi ja rykäisi niin nopeasti että fleksi irtosi otteestani. Tico koki tämän todella hauskana ja kippura heiluen nappasi Kisun fleksin suuhunsa. Komensin kummankin pysähtymään ja nappasin fleksin. Ticolle jäi kakara vaihde päälle ja se yritti saada Kisun leikkiin mukaan. Meillä kun on sääntönä että flekseissä ei leikitä. Samalla sekunilla Kisu aloitti kiljumaan kuin syötävä. Se huusi kuin päätä oltaisiin leikattu pois ja yritti istua maahan mutta huuto vain voimistui. Menin lähemmäs koiraa tarkistamaan että mikähän nyt tuli ja Kisu riuhtaisi päänsä pois pannasta. Tico heilutti häntäänsä hymyillen uimalakki ilme kasvoillaan "en minä mitään tehnyt", mitä se tekee aina jos Kisu aloittaa kirkumisensa. Sain Kisun helposti kiinni ja katsoin koiran läpi eikä mitään näkynyt tai mikään paikka aristanut. Tämän jälkeen matka jatkuikin normaalisti kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.



Elisa