tiistai 28. joulukuuta 2010

Saunashiba

Meidän saunassa ei asu saunatonttu vaan meillä on ihka oma saunashiba!

Kaikilla koirilla lienee hassuja tempauksia ja tapoja. Itsestäni vain tuntuu, että shiboilla ne tulevat esiin hyvin voimakkaasti ja niillä nämä tavat eivät unohdu helposti. Ehkä se johtuu siitä, että talossa ei muita koiria ole varsinaisesti asunutkaan kuin shiboja.
Vertaankin koirieni muistia usein kissan muistiin ja shibat tunnetusti ovat hyvin kissamaisia muutenkin. Meidän oma nyt jo edesmennyt kissammekin muisti pitkään kaikki haluamansa asiat ja oli hyvin pitkä vihainen esim. harjauksen suhteen.

Joulua alustavana viikonloppuna saatiin naureskella kun Kisu keksi yhtäkkiä mennä saunomaan vanhempieni kanssa. Pidin tätä hassuna päähänpistona, mutta sama toistui seuraavankin päivänä.
Nyt Joulun päivinä ei meillä saunaan päässyt kukaan ilman, että Kisu ei olisi ollut mukana. Heti kun kylpyhuoneen oven kolahdus kuuluu on koira oven takana piipittämässä. Sinne se lauteille istahtaa tai tekee pesän ja on siinä niin kauan kunnes tulee liian kuuma. Alkuun se ei ymmärtänyt itse pyytää jäähdyttelemään vaan piti välillä kantaa ulos, mutta oppi senkin nopeasti. Käy hetken makoilemassa takkahuoneessa ja juomassa jonka jälkeen pyytää takaisin lauteille. Kieltämättä tämä tuntui hieman huvittavalta istuskella lauteilla koiran kanssa, mutta selvästi toinen tuntui nauttivan. Etenkin näillä kovilla pakkasilla! Tämäkin on yksi esimerkki shiban mukavuuden haluisuudesta.

Yhtenä aamupäivänä veljeni menikin käymään suihkussa ja Kisu oli kuin salamana oven takana. Veljeni ei Kisun sauna innostuksesta tiennyt ja avasi tälle oven. Hieman hämmentyneenä seurasi kun Kisu kipitti tyytyväisenä lauteille istumaan kuin vanha tekijä. Veli jatkoi peseytymistään asiaa kummastellen ja kertoi, että hetken päästä Kisu tulikin hyvin närkästyneen näköisenä saunasta pois kun oli selkeästi niin huonosti lämmitetty sauna ;)


Sinänsä tämä ei ole uutta meidän perheelle kun edesmennyt kissamme Picasso vietti paljonkin aikaa meidän saunassa. Viimeisiin hetkiinsä saakka. Se ei yleensä löylyistä niin nauttinut, mutta sauna oli sen oma huone josta kissan yleensä aina löysi :)

Tapaninpäivänä meillä oli jälleen hieman dramatiikkaa kun iltalenkillä Meiko yritti tehdä tarpeitaan ja alkoi kesken kaiken huutamaan kuin päätä olisi leikattu irti. Olen todella kuullut useaan kertaan kun shiba huutaa osoittaakseen mieltä, mutta tämä oli todella erilaista huutoa! Koirasta näki, että sillä on tuskainen olla ja sattuu. Täristen Meiko pyrki syliin ja kun mitään ei ulkoisesti näkynyt yritimme jatkaa lenkkiä uudestaan. Meiko yritti useaan kertaan tehdä tarpeitaan uudestaan, mutta huuto alkoi aina kun koira kyyristyi. Teimmekin "ruumiinavauksen" huudon aiheuttaneelle jätökselle josta löytyi teräviä luunsiruja ja karvoja. Nopea soitto vanhemmilleni, että puuttuuko jostakin koirien joululahjaluusta isoa palaa. Yhdestä puuttui terävänmuotoinen pala. Soitin eläinlääkärinpäivystykseen tiedustellakseni mitä tehdä kun koiraan todella sattuu. Soiton jälkeen lähdimmekin metsästämään parafiiniöljyä apteekeista joita ikäväkyllä ei Helsingissäkään montaa ollut auki. Löysimme pullon jota annettiin yöksi. Yöksi Meiko lopulta rauhoittui täristen sängyn alle. Aamulla se oli kuitenkin kippura keikkuen minua vastassa ja aamulenkillä tuli öljyn avustuksella loputkin luusta ulos, onneksi!
Lääkäri/hoitaja sanoikin minulle heti, että elä anna jatkossa näitä luita kun aiheuttavat koirille usein ongelmia. Niistä ei kuitenkaan aikaisemmin ole ollut mitään ongelmaa. Tosin Kisu ja Tico jättävät luut aina syömättä. Meiko tohelo kun vetäisee aina kaiken mitä irti saa. Sian saparoista Kisu jättää niveletkin syömättä kun Meiko syö nekin. Varovaisuutta jatkossa siis.
Täytyy toivoa, ettei enää pahempaa tukosta ole tai ettei sirut ole tehneet suoleen pahempaa vauriota.


Kisu taas joutui ikävän tapaturman kohteeksi ja sai lapiollisen lunta niskaansa naapuritalon katolta kun asukkaat sitä sieltä tyhjensivät ilman, että kukaan oli vahtimassa käveleekö kyseisellä tiellä ketään. Annoin kyllä kuuluvasti palautetta ja onneksi Kisu ei fyysisesti saanut kolhuja, mutta henkisesti kylläkin. Kisu stressaa paljon asioita joista seuraa erilaisia pelkotiloja. Tästä seuranneen säikähdyksen takia menimme jälleen monta askelta taaksepäin mm. porraskäytävä pelossa ja Kisu on nyt pari päivää muutenkin ollut hyvin pelokas kaikenlaista kohtaan.

Elisa

maanantai 20. joulukuuta 2010

Ihanaa Joulun aikaa!

... Kaikille blogin kaksi- ja nelijalkaisille lukijoille!


Nauttikaamme kaikki ihanasta Joulusta ja toivottavasti kaikki ovat olleet kilttejä :)

Elisa ja Genshi No lauman jäsenet Tico, Kisu ja Meiko

maanantai 29. marraskuuta 2010

Ratiritiralla tuli talvihalla

Talvi saapui oikein rytinällä tänne ihan Etelä-Suomeenkin! Siitäkös minä ja koiratkin tykkää :)

Kisulle lumi nyt ei ollut uusi juttu, mutta riemu oli silti rajaton! Tuo pieni musta vauhti-pupunen sitten osaa nauttia elämästä ja pienistä asioista! On todella ilo katsoa vierestä kun sen korvat nousevat terhakkaasti ja silmissä vilkkuu iloisuus. Huonoja puolia siinä on se, että tuntuu kuin lenkillä olisi kaksi pentua hihnojen päässä.  Kisu jaksaa möyriä hangessa ja pomppia sinne tänne. Jokaisella lenkillä saadaan hankihepulit. Hyvää lihaskuntoliikuntaa sekin.

Meiko ei lunta ollutkaan ikinä nähnyt ja sen ilme oli sanoin kuvaamaton. Kesti hetken, että se uskalsi tassunsa tähän valkoiseen mystiseen asineeseen laittaa, mutta kun uskaltauduttiin niin ei sisälle ollutkaan menemistä. Lunta piti maistella, pöllyttää, kaivaa ja haistella, vielä tätä kaikkea samanaikaisesti. Lisäksi hauskinta oli työntää pää syvälle hankeen ja puhaltaa nenän kautta ilmaa. Myös Kisun kimppuun on kiva hyökätä kun Kisu on työntänyt päänsä hankeen.
Meiko on muutenkin kuin viritetty vieteri jolla riemu repeää pienistäkin asioista. Se alkaa hyöriä, pyöriä ja pomppia saman aikaisesti joka suuntaan kuin vieteri joka on päästetty puristuksesta!

Kisun silmät ovat pysyneet nyt jo pari viikkoa ihan hyvässä kunnossa. Ne ärtyy välillä ulkona, mutta rauhoittuvat itsestään. Vatsatautikin saatiin taltutettua vihdoin ja kyllä koko porukalle viikon jälkeen sitten uni maistuikin! Koirille ja omistajille.
Meikosta myös tuli vihdoin iso-tyttö virallisesti kun ensimmäiset juoksut alkoivat. Myös Kisun juoksut alkoivat heti perään uudelleen. Sillä on hormonitoiminta leikkauksin jälkeen ollut aivan sekaisin.

Kisu on myöskin saanut vihdoin kauniin turkin itselleen. Onneksi, sillä nämä pakkaset voisivat olla liian kovia jos turkki ei olisi lähtenyt kasvamaan.


Shiboilla on onneksi yleensä niin hyvä turkki, että tarkenevat mainiosti talvisissa olosuhteissa. Tico esimerkiksi nukkuu ja oleilee talvisinkin pitkiä aikoja parvekkeella maailman menoa tutkaillen. Sisälle ei haluta tulla vaikka väkisin tuotaisiin. Ystävieni koiria vierestä seuranneena olen myös kovin iloinen shibojen turkin helposta hoidettavuudesta, ei tartu lumikökköjä turkkiin. Paitsi Ticolle ja Meikolle varvaskarvoihin, anturoiden väliin. Joka onkin sitten mainio syy huutokonsertille kun se on niin kamalaa! Melkoisia talven "ihmelapsia" kaikki meidän koirat ovatkin.

Meikolle aletaan katsella näyttelyitä ensi vuodelle, niitä ihan virallisia :)

Elisa

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

"karhunpoika sairastaa - häntä hellikäämme"

Lisää lääkärireissuja vaikkakin positiiviisia suurimmaksi osaksi  :)

Varasin tutulle lääkärille ajan Hattulaan Kisun silmien takia ja varasinpa Meikollekkin varunvuoksi samalla kertaa ajan kylläkin aivan eri syystä.
Aikaisempi lääkäri siis sanoi, että jos ei silmät parane uusitulla tippakuurilla tulisi silmistä ottaa näytepalat sillä hän epäili Kisulla olevan jonkin sortin autoimmuunisairaus. Silmät eivät näillä tipoilla parantuneet ja hyvin hämmentyneenä tästä uutisesta päätin varata ajan hieman kauemmas lääkäriasemalle jonne mielelläni matkustankin loistavan hoidon vuoksi.
Kisun silmät tutkittiin tarkkaan ja kävi ilmi, ettei silmissä ole mitään autoimmuunisairauteen viittaavaa. Niihin on päässyt kroonistumaan tulehdus joka todennäköisesti johtuu allergiasta. Saimme antibioottitipat ja silmät kirkastuivatkin muutamassa päivässä. Näiden tippojen jälkeen jatkamme antihistamiini tipoilla aina kun on tarvetta.
Saimme siis helpottavia uutisia kummastakin koirasta! :)

Pari päivää päästiin eteenpäin kun Meikolla ilmeni vatsataudin oireita jotka loppuviikosta kuitenkin pahenivat rajusti. Sama tauti iski päivän päästä Kisuun rajumpana ja jouduinkin soitella päivystyksiin kun oksennus alkoi olla veren sekaista ja kuulemma rajua vatsatautia on liikkeellä. Aamu yöstä ajelimme apteekkiin hakemaan helpotusta ja Kisulla tauti rauhoittui parissa päivässä. Meikolla tauti on ollut sitkeämpi ja tunnin välein pitääkin käydä pihalla. Kotihoito ei tuntunut purvevan joten piti hakea pikaisesti lääkäriltä toisenlaisia lääkkeitä. Toivon mukaan saamme taudin vihdoin ja viimein kuriin! Omistajat ja koirat alkavat olla hyvin uupuneita ja Meikolla oli painokin pudonnut melkoisesti vaikka nesteytyksestä on huolehdittu.

Elisa

maanantai 25. lokakuuta 2010

Sairastelua ja näytelmiä

Luulisi, että Kisu olisi jo kokenut riittävästi sairastelua, mutta silti meidän nenän eteen tipahtaa taivaltaa jos minkälaisia pommeja. Kisulle iski ensimmäinen silmätulehdus kesäkuun alussa jonka uskottiin (uskon edelleen) johtuvan Meikon kanssa riehumisesta. Tulehdus taltutettiin nopeasti silmätippojen avulla. Meni kuitenkin muutamia viikkoja kun tulehdus uusi ja haimme tällä kertaa voidemaiset tipat jotka oli helpompi laittaa ja silmätulehdus saatiin taltutettua.
Viime kuun alussa alkoi Kisu ontua vuorostaan etutassuaan. Ontuminen loppui kuitenkin aina levolla ja koirat pidettiinkin aisoissa tämän takia. Sain kuitenkin seuraavalla viikolla soiton puolisoltani, että Kisu oli ottanut lenkillä spurtin eikä varaa tassulle enää painoa. Saimme onneksi jo seuraavaksi päiväksi ajan lääkärille jossa todettiin ilman kuvauksia, tassun nuljuluussa pieni murtuma. Tämä parani kipulääkityksellä ja levolla.
Tassu tapaturmasta toivuttuamme lähti Kisu viikoksi hoitoon omien koulukiireidemme takia Ticon luokse vanhempieni tykö. Jo tällöin Kisun simät hieman rähmivät. Pari päivää silmät punoittivat, mutta rauhoittuivat siitä kuulemma. Palatessaan kotiin oli silmät taas huonossa kunnossa ja suuntasimme lääkärille. Tällä kertaa eri lääkärin luokse joka tutkikin silmät erittäin tarkasti. Hänen mukaansa silmien/luomion polyypit olivat erittäin ärtyneen näköiset ja hän epäilikin, että taustalla voi piiletä vakavampi ja vaikeampi sairaus. Taustalla kun on myös tiuhaan tahtiin uusiutuneet tulehdukset. Jos silmät eivät rauhoitu tällä tippakuurilla pidemmäksi aikaa annettiin meille suositukseksi tutkia silmiä vielä tarkemmin näytepalojen avulla. Tietenkin toivon silmien nyt vihdoin rauhoittuvan. En todellakaan osannut odottaa tälläistä tietoa ja olo on kovin hämmentynyt.

Lisäksi meidän "aina terve vain rokotuksissa käynyt Tico" mennä pomppii kolmella jalalla. Muuten kävellään hyvin, mutta heinikko tms. saa jalan nousemaan. Tico oli saanut hepulin lenkillä ja oli hypännyt pelleilemään sateen kasteleman kiven päälle. Oli sieltä hieman liukastunut ja ilmeisesti raapaissut kyntensä josta tuli hieman verta. Kynnestä lohkesti lopulta pala irti, muttei se näyttänyt olevan  hermoon/suoneen saakka. Tico kuitenkin nuolee jatkuvasti tätä varvasta ja lymyilee sänkyjen alla omissa oloissaan. Tico on kuitenkin melkoinen Oscar-tähti näyttelemään ja mätään lehteenkin astuminen tai herne sängyn alla saa usean päivän kestävän shown aikaan. Kävin varuin vuoksi kuitenkin hakemassa pienen määrän reseptivapaata kipulääkettä viikonlopun ajaksi jos kynsi/varvas on oikeasti kovin kipeänä. Kynnessä ei ulkoisesti näy mitään. Eikä se varvastakaan varsinaisesti aristanut kun sitä tutkiskelin. Toivotaan, että jälleen olisi 2010 Oscar palkintojen metsästys käynnissä ja seuraillaan tilannetta.

No sairaskertomuksista näytelmiin. Eilen oli Meikon "suuri" ensiesiintyminen näyttelykehissä. Jännitin Meikon kanssa ensimmäistä kertaa kehään menemistä kovin. Meitä olikin kannustamassa puoli sukua melkein kun tätini keeshondi Siri teki debyyttinsä myös samaisella tuomarilla! Molemmat neidit esiintyi malliikkaasti. Meiko jaksoi odotella maltillisesti vaikka iso halli ja koirien paljous sai alkuun neidin kovin hämmentyneeksi tilanteesta. Leikkihetki Aku shiban kanssa sai kuitenkin kippuran nousemaan :) Tuomarina toimi Esa Ruotsalainen ja Meiko sai lopulta KP:n ja oli ROP! Jäimme myös ryhmäkehiin, mutta siellä ei enää sijoituttu.
Olen silti ylpeä Meikon reippaudesta ja mallikkaasta esiintymisestä ja hieno oli tuloksin. Nyt vain uusia koitoksia kohti.




Genshi No

maanantai 6. syyskuuta 2010

Missä on meidän pieni pentu ?

Meiko täytti tosiaan 3.9 tasan 5kk. Synttäreiden kunniaksi yritin saada onnistunutta poseerausta, mikä edelleen on tältä ikiliikkujalta ehkä liikaa vaadittu!

Meikosta on kasvanut omistajien silmillä katsottuna erittäin kaunis tyttö! Pidän erityisesti Meikon vahvasta rakenteesta ja puhtaan kauniista punaisesta väristä. Kisuun verrattuna on rakenne huomattavasti maskuliinisempi ja vankempi. Meiko on kooltaan shiba nartuksi melko suuren kokoinen (hieman Kisua korkeampi, tarkemmin ei olla mitattu), muttei kuitenkaan mitenkään järkyttävän suuri. Meikon silmät hurmasivat meidät totaalisesti jo ensimmäisellä kerralla kun kävimme pentua katsomassa ja edelleen silmät ovat kauniin itämaiset. Lisäksi tällä tytöllä on erittäin ihastuttava luonne. Meiko tykkää ihmisistä todella paljon ja muiden eläinten kanssa tullaan juttuun mainiosti. Meiko ei jätä ketään kylmäksi!

Sain viikonloppuna käsiini ison kasan kuvia Meikon komeasta isästä Veetistä. En Veetiä ole valitettavasti ikinä nähnyt livenä. Katsoessani kuvia sain hämmästyä sillä olen jotenkin ajatellut ja nähnyt Meikon koko ajan enemmän emänsä Aisiten näköisenä, mutta nyt on todettava, että tämä tyttö on kyllä aivan isin tyttö! Ei voinut erehtyä hetkeäkään siitä, että kuka Meikon isä on kun yhdennäköisyys oli niin selkeä. Jopa vasemman etutassun valkoinen sukka on periytynyt isän puolelta. Pidän itse henkilökohtaisesti erittäin paljon molemmista Meikon vanhemmista joten olen onnekas, että kotonamme asustaa pentu tästä yhdistelmästä.

Nyt Meikon täytettyä 5 kk on mahdollista suunnata ensimmäisiin pentunäyttelyihin ja ensi kuussa taidetaan jo ensimmäiseen koitokseen suunnata! Saa nähdä mitä tuomari tykkää pussailevasta ikiliikkujasta :)

Sain myös viimein uudet odotetut nimimerkit tyttöje pantoihin

Tälläiset hetket pistää aina hymyilyttämään kun painihetken jälkeen nukutaan suloisesti vierivieressä :)
Genshi No

lauantai 28. elokuuta 2010

Pienisuuri Meiko

Aika on mennyt hurjan nopeasti ja perheen nuorinkin täyttää ensi viikolla jo viisi kuukautta! Kesä on ollut täynnä erilaista aktiviteettia. Tällä hetkellä Meiko vaihtaa tiuhaan tahtiin pennun naskaleitaan ison tytön purukalustoon.

Tässä tuoretta kuvaa meidän pienestäsuuresta Meikosta :)

Meiko 4kk
Meiko 4,5 kk


Meiko on huippu utelias  tapaus!

 Muuten koko poppoon yhteyseloon kuuluu vain hyvää!

Genshi No

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Koiran pelkotila

Koin äskettäin sellaisen onnistumisen elämyksen ensimmäisen kerran Kisun kanssa, että halusin välittömästi tulla sen jakamaan.

Olen kesän aikana kuluttanut iltaisin aikaa lukien koira-aiheisia kirjoja. Minä joka en todella ole ollut ikinä kirjojen ystävä. Nämäkin kirjat ovat olleet ystävältä lainassa jo tovin jos toisenkin, mutta nyt ne vasta sain avattua.Tätä ennen olen  viimeksi tainut lukea Tuntemattoman Sotilaan, yläasteella ;) Näiden kirjojen lukeminen ei olisi voinut osua parempaan saumaan sillä niiden avulla olen saanut jälleen palautettua mieleen monia päivän selviä, mutta helposti unohdettavia asioita. Koskien koirien kanssa elämistä ja toimimista.

Kisulle on viimeisen puolenvuoden aikan kehittynyt uskomattoman voimakas pelkotila kohdistuen talomme porraskäytävään. Pelko on ajoittaista ja on voimakkaampi jos porraskäytävässä on muita saman aikaisesti. Pelko on välillä niin voimakasta, että koira on meinannut laskea alleen. Pyrkii takaisin sisälle, painautuu täristen niin matalaksi kuin pääsee ja menee todella voimakkaaseen hysteeriseen paniikki tilaan.
Pitkän aikaa pohdimme puolisoni kanssa onko porraskäytävässä tapahtunut joskus jotakin sellaista mistä tämä olisi saanut alkunsa? En muista kuin kerran jolloin astuin tukalassa tilanteessa ikään kuin koiran tassulle. Tämä tapahtui kuitenkin useamman kuukauden pelon alun jälkeen, ei se kuitenkaan varmaan helpottanut.

Muutama viikko sitten normaalille iltalenkille lähtiessä pelko oli voimakkaampi kuin ikinä ja loppu illan olinkin sormi suussa miten toimia. Olemme pyrkineet olemaan "oireet" huomattuamme aina käyttäytymään itse normaalisti. Kisu on kuitenkin aina lukenut omistajiaan hyvin ja turvautuu omistajiinsa. Kisu on pienestä asti ollut hyvin rohkea pentu ja yleensä pelot ovat olleet helppo saada voitettua kiinnittämällä erityistä huomiota meidän omistajien käyttäytymiseen ja pyrkimällä viestimään rohkaisevasti koiralle ettei tilanteessa ole mitään kummallista. Tämän pelkotilan yhteydessä olen kuitenkin ollut peukalo keskellä kämmentä. Kun mikään ei tunnu auttavan.

Valoitan hieman taustaa josta epäilen tämän kaiken saaneen alkunsa. Kisua on leikkauksien takia jouduttu viimeisen vuoden aikana kantamaan lähes aina portaissa. Toipuessa oli ehdoton kielto portaiden käytölle. Kun saimme lopulta luvan käyttää portaita piti kaikki opetella alusta. Kisu on aina juossut portaat alas (vielä kolmella jalalla) Tätä piti alkuun vain koiran tapana, mutta jälkikäteen on siihen syyt olleet päivän selvät. Tätä emme enää koiralta voineet/halunneet sallia vaan ne piti opetella menemään rauhallisesti joka tuotti suuresti työtä, mutta tulosta lopulta kuitenkin.

Talomme käytävät ja portaat ovat hyvin liukkaat. Koiran mennessä paniikkiin on se pahimmissa tapauksissa liukastunut jopa portaissa. Minkä tietysti olettaa automaattisesti olevan haitaksi jaloille.

Päätin lopulta kokeilun vuoksi ottaa avuksi DAP-feromoni valmisteen. Kisulla on nyt pari viikkoa ollut "tukena" tämä feromoni-hormonia erittävä panta ja se tuntuu helpottavan pelon suurinta piikkiä.

Äsken koin kuitenkin uskomattoman tunteen kun lähdin Kisun kanssa lenkille. Olen kyllä entuudestaan tiennyt useissa koira kirjoissa puhuttavasta energiasta ja  olemuksesta millä ihminen viestittää erilaisia asioita koiralle. En ole kuitenkaan aikaisemmin tuntenut saavuttavani oikanlaista olotilaa itselleni niin ettei koira pääsisi minusta lukemaan asioita. Valmistauduin etukäteen henkisesti ulos lähtöön. Kuulin, että käytävässä on myös joku muu. Avasin oven ja Kisu aisti saman tien käytävässä "piilevän pelon". Se käveli vierelläni ja kuin sekunnissa rentoutui. Meinasin alkaa kommunikoimaan koiralle, mutta ymmärsin hillitä itseni ja matka jatkui. Lopulta Kisu meni portaatkin tyynen rauhallisena ja täysin rentona. Portaikossa liikkuneet ihmiset seisoivat oven ulkopuolella ja normaalisti Kisu olisi ulko-oven avauduttua pyrkinyt luikkimaan pakoon pöhisten. Nyt se ei edes noteerannut ihmisiä vaan jatkoimme matkaa itsevarmoina. Kotiin palatessa näin talon edessä auton ihmisineen, mutta ehdin itse valmistautua ennen Kisua. Yleensä se on aloittanut kyräilyn ja pakoon pyrkimisen heti huomattuaan. Nyt se pöhähti kerran ja kun itse pystyin pitämään tietyn mielentilan sain huomata koiran jälleen rentoutuneen ja pääsimme kotiin kuin ei mitään.
Uskomaton onnistumisen tunne! Kisu lukee minua erittäin hyvin ja ensimmäisen kerran saavutin tässä tilanteessa tilan jolla pystyin ilmaisemaan koiralle, ettei tilanteessa ole mitään kummallista ja minä johdan. Ensimmäinen onnistumisen askel joka toivottavasti ruokkii saavuttamaan tämän energia tilan jatkossakin.

Useissa kirjoissa puhutaan tästä, mutta olen kokenut hankalaksi itse saavuttamaan oikeanlaisen mielentilan, niin että sen saa pysymään yllä. Milloin on ylinäyttelemistä jonka koira myöskin haistaa läpi ja milloin viestität koirallesi negatiivisia asioita..

Toivon tämän positiivisen käännöksen helpottavan tilanteen selättämistä. Ulos kun on vain useamman kerran päivässä päästävä!

Let's do it together !

PS. Vihdoin sain myös pitkän taistelun jälkeen blogini bannerin keskitettyä. Iso kiitos apureilleni vaivannäöstä :)

Kennel Genshi No

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Oma kennel on nyt totta vihdoin

Pitkä odotus palkittiin ja vihdoin oli ilmestynyt minulle oma kennelnimi. Kasvattajan peruskurssin suoritin jo alkuvuodesta 2009 ja mieleisen nimen keksimiseen meni lähes vuosi. Suuresti harmittaa etten saanut haluamaani ykkösvaihtoehtoa mistä pidin erityisen paljon ja nimen saamista odotin, muttei sille mitään voi tässä vaiheessa. Itseasiassa saamani nimi oli listallani vasta kolmantena vaihtoehtona mutta, tässä on aikaa maistella ja totutella nimeen.

Omistan nyt siis kennelnimen Genshi No joka on suoraan Japanin kielestä käännettyä alkukantainen/alkuperäinen. Syy miksi nimen listalleni valitsin juontaa juurensa suoraan suuresta viehätyksestä useaa alkukantaista rotua kohtaan joista shiba nyt tietenkin on ensisijaisena.

Pentuja ei kennelnimen alle ole suunnitteille vielä useampaan vuoteen, sillä tällä hetkellä se ei ole mahdollista olosuhteiden ja koirien osalta. Toivottavasti hamassa tulevaisuudessa edes muutaman pennun saisin kennelnimeni alle ja sen näyttää aika miten käy.

Tulen siirtämän blogini Genshi No nimen alle vaikken vielä varsinaisesta kenneltoiminnasta tai kasvatustoimmansta halua kohdallani puhua. Jatkossa tulen kyllä myös varmasti kirjoittelemaan ja kertomaan asioita aloittelevan kasvattajan silmin.

Erityisen kiitollinen olen siitä mahdollisuudesta, että olen saanut kaksi mahtavaa sijoituskoiraa joiden avulla saan yhteistyötä kasvattajan kanssa tehden tutustua kasvatuksen maailmaan. Saanut arvokasta kokemusta ja tukea. Vaikkakin Kisun kohdalla vastoinkäymisiä oli enemmäin kuin ikinä toivoisi niin on sen kanssa koettu kokemus ollut itsellenikin hyvin arvokasta opetusmateriaalia vaikka ikävältä tuntuu, että oppimateriaalina on ollut oma rakas koira. Vuoden aikana saatu informaatio monista koiraan liittyvistä asioista on kasvattanut itseäni myös paljon ja paljon uutta on tullut opittua mitä ei ennen oikein edes tästä maailmasta ymmärtänyt. Mielestäni oli myös toisaalta opettavaisti näin kasvatuksen alkuvaiheessa kohdata myös näitä varjo puolia. Aika näyttää, mutta toivottavasti Meikon kohdalla asiat sujuvat toisin.


Loppuun vielä kun sain kerrankin samaan kuvaan koko kippurhäntien elämää lauman :) Kuva ei ole kovin edustava sillä Tico on järkyttynyt tiputtuaan laiturilta järveen ja Meiko oli hyvin vaikea saada pysymään edes sekunnin sadasosaa paikallaan.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Meidei-Meiko

Nyt olemme saaneet muutaman viikon seurailla millainen onkaan uusi asukkimme Meiko. Varsinainen kaikkea rakastava villi viikari siitä onkin paljastunut.

Heti alkuun totean, että vaikkakin olen aina ollut sitä mieltä ettei elämä koiranpennun kanssa ole helppoa niin sen rankkuus yllättää silti aina. Olen myöskin sitä mieltä, ettei sen kuulukaan edes olla helppoa. Silti on aina yhtä ihana saada elää ja kokea se vaihe koiran elämästä. Saada katsella kuinka päivä päivältä tapahtuu kehitystä ja muutoksia.

Pidän shiboja kuitenkin siinä mielessä heppoina, että esim. jokainen omista koiristani ovat olleet lähes sisäsiistejä luovutusiässä. Meikokaan ei tuonnot poikkeusta tähän vaan alusta asti se on osannut ilmaista koska on tarve päästä ulos. Lukuun ottamatta muutamia kertoja kun se keksi, että parveke on myös ulkotilaa ;)

Meiko on hirvittävän reipas ja sosiaalinen pentu. Jos jokin uuden asian kohtaaminen alkuun hirvittää niin omistajan tuoma tuki saa pelon kääntymään uteliaisuudeksi. Meiko oli pentueensa ainokainen joka on edesauttanut myös itsevarmaa luonnetta sen kasvaessa aikuisten koirien keskellä. Tämä tuo myös ehkä varjopuolia siinä mielessä, että Meiko kuvittelee esimerkiksi kaiken ruoan olevan hänen. Kisu on ruoan suhteen osoittanut kuitenkin välittömästi nokkimis järjestyksen vaikka muuten se onkin pennun kanssa jopa liian kiltti. Meiko jaksaa kiusata "siskoaan" äärimmäisyyksiin asti ja Kisu sietää lähes kaiken. Aika näyttää mihin suuntaan arvojärjestys talossa kääntyy. Oma veikkaukseni on, että Kisu antaa suosiolla itsevarmemmalle paikkansa.
Kisu on aina ollut pennusta alkaen erittäin alistuvainen ja nöyrä. Meiko on taas täysin päinvastainen. Se koettelee todella omistajansa sitkeyttä kerta toisensa jälkeen erinäisissä asioissa. Meikon itsepäisyydestä ja voimakkaasta itsevarmuudesta tulee Tico hyvin voimakkaasti mieleen.
Meiko vaikuttaa hyvin paljon olevan kaikessa Ticon ja Kisun sopiva sekoitus. :) Meiko on erittäin sosiaalinen, energinen ja itsevarma pentu.

Toissa viikonloppuna lähdimme Meikon kanssa junalla Ticon luokse. Junamatka meni Meikolta kuin vanhalta konkarilta, sen nukuessa koko matkan sylissäni.
Tico suhtautui alkuun Meikoon samalla tavalla kuin Kisuunkin. Meiko ei vain ollut yhtä nöyrä Ticon edessä. Oli erikoista huomata kuinka Tico ei oikeastaan edes yrittänyt leikittää Meikoa vaan oli lähinnä kuin pentua ei olisikaan. Sen katseesta pystyi päätellä sen miettivän "Missä Kisu on ? tuokaa se takaisin". 


Kisulla huomattiin edellisellä viikolla silmän voimakasta vuotamista joka eteni rajuksi tulehdukseksi tarttuen toiseen silmäänkin. Kävimmekin lääkäriltä hakemassa kortisonitipat. Kisu jäi täksi viikonlopuksi kotiin hermolomalle josta se nautti täysin siemauksin. Ilman pelkoa, että taas kohta joku roikkuu poskissa kiinni.

On kuitenkin ollut myös ilo huomata Kisun tottuneen jo pikku hiljaa muuttuneeseen arkeen kun se alkuun tuntui olevan hieman stressaantunut ja hämillään. Yhä useammin Kisu käy haastamassa Meikoa painimaan ja riekkumaan kanssaan. Välillä huutaen armoa omistajilta ;)


Kuvassa Meiko painimassa hurmaavan Sumo shiba kanssa :)

Elisa ja kippurat

lauantai 5. kesäkuuta 2010

She's here



Meiko kotiutui torstaina uuteen sijoituskotiinsa.

Tyttö oli kasvanut viime näkemästä hurjasti. Luonne hurmasi meidät edelleen välittömästi. Meikon häntä keikkuu jatkuvasti ja kasvot menevät uimalakki asentoon.


Meiko on viralliselta nimeltään Headstyle Akage No Yuumei (Punapäinen kuuluisuus). Kutsuma nimi Meiko muokkautui siitä kun näin ensimmäisen kerran elokuvan Totoro jossa seikkaili veikeä Mei niminen tyttö. Sanoin välittömästi, että Mei on seuraavan koiran nimi. Mei ei kuitenkaan istu kovin toimivasti suomenkieleen ja sekoittuisi useaan sanaan liikaa joten loppuun lisättiin tavu jolloin se ei ole enää myöskään niin raskas lausua.

Meiko on ihastuttavan Aisite Imasski Des:n ja komean Myojin:n jälkeläinen. Aisite on saapunut reilu puoli vuotta sitten kasvattajansa luota Handzimemasite kennelistä
Venäjältä. Aisite on maailmalla kovasti näyttely kehissä menestyneen Vormund I'm Biban ja Suomessa asustavan Japanin tuonti Kazagoshi No Benikaze Go Yokohama Atsumi "Nippo"n jälkeläinen.

Muutaman päivän olemme ehtineet toisiimme tutustua ja sydämemme ovat myytyjä. Vaikka tästä tyttelistä löytyy melkoinen viikari sisältä niin ei sen touhuille voi kuin nauraa. Pienen pennun mielestä maailma on niin ihana ja ihmeellinen paikka! Sen touhamista jaksaa katsella vaikka kuinka kauan.

Kisu otti uuden tulokkaan hyvin vastaan. Alkuun se ei tiennyt oikein onko se jäämässä ja mitä sille pitäisi tehdä. Toisena päivänä Kisu tuntui olevan vahtimisesta väsynyt kun ei voi rauhoittua nukkumaan ja muutaman kerran ärähtikin kunnolla kun Meiko ei jättänyt rauhaan eikä antanut omaa tilaa. Uskomme, että Kisusta tulee loistava "isosisko".



Me jatkamme tutustumista toisiimme ja varmasti tulen siitä ajatuksia jakamaan. :)

Loppuun vielä hieno poseerauskuva Kisusta. Siitä on vuoden sisällä kehittynyt kaunis tasapanoinen ja aikuisen näköinen shiba. Kuvassa tarkkailaan rannassa olevia joutsenia. (pahoittelen kuvan laatua kun on kännykällä napattu)




Elisa, Kisu ja Meiko

perjantai 28. toukokuuta 2010

Blogin päivitys

Siirsin blogini vihdoin Bloggerin betaversiolle. Sieltä avautui valtava määrä uusia hienoja astetus ja ehostus mahdollisuuksia!

Päivitys on siis vielä pahasti kesken ja jatkuu niin kauan kunnes se omaa silmää miellyttää!

Ensi viikkolla varmasti luvassa päivityksiä kun suloinen Meiko kotiutuu. Kasvattajan mukaan tyttö on varsinainen riiviö ja mainitsi myös jahdattuaan Meikoa vesisateessa, että Kisu on kohdannut voittajansa villeydessä! :D Saa nähdä, oletan saavani suloisen rauhallisen kippuran alun, sellaisiahan ne kaikki ovat? Paitsi Kisu. Enkä usko saavani riiviötä ennen kuin omin silmin näen. Voi olla hyvinkin, että joudun nielemään sanani. ;)



Loppuun vielä kuva Kisusta joka nautiskelee viimeisiä hetkiä rauhallisesta (Kisun mielestä tylsästä) illasta. Huomaattehan kuvasta kuinka hyvin on karvat kasvaneet jalkoihin takaisin! Hännän alla on edelleen täysin karvaton läntti epiduraalin kohdalla, ilmeisesti häntä painaa kohtaa sen verran että karvan kasvu kestää. Sinne jemmatuukin lenkillä aina neulasia yms. mitä saa tyhjennellä :)



Elisa

lauantai 22. toukokuuta 2010

Elämä on täynnä yllätyksiä

Tällä kertaa positiivisia, siitä myöhemmin.

Kisun vointi on ollu paranemaan päin koko ajan. Jalat ovat toimineen hyvin ja pieni mustapaholaisemme alkaa muistuttamaan vanhaa tuttua Kisua päivä päivältä enemmän. On ollut hassua huomata lähes päivittäin pieniä "rituaaleja" mitä koiralle ehti muodostua ja jotka lähes vuoden katkon jälkeen ovat palanneet. Näistä yksi on iltahepuli.
Viimeisten kuukausien aikana on myös todella ymmärtänyt miten pienet arkiset asiat tekevät koiran elämästä juuri koiran elämää. On saanut katsoa kun toinen saa liikkua, juosta ja leikkiä kavereiden kanssa se sama vanha pilke silmäkulmassa. Itku on ollut herkässä useaan otteeseen, voin häpeilemättä myöntää!

Myönnän myös, että joskus on vaikea laskea irti ja antaa toisen mennä. Joskus iskee olotila ja pelko siitä, että koira hajoaisi kuin posliiniesine. Ei auta kuin muistaa lääkärin sanat ja sen, että pumpulissa pito loppupeleissä pahentavat koiran vointia.

Yksi selkeä piirre elämän normalisoitumisesta on olleet Kisun alkaneet juoksut. Kisulla ehti jäädä kahdet juoksut välistä. Juoksut tekivät alkujaan useamman leikkauksen alla, mutta leikkauksen jälkeen oireilut katosivat. Kisu on tarkoitus syksyllä steriloida, sillä suotta se juoksuista kärsii.

Tico on ollut kyllä mainio Kisun toipilas aikoina. On ollut hauska huomata millainen hoivavietti ja huolestuneisuus on tästä omanarvon tuntevasta järrikästä on esiin tullut. Kun koiria joutui useasti kieltämään riehumasta oli Tico saman tien korvat luimussa kippura heiluen pyytämässä anteeksi komentajalta. Lisäksi Tico on erityisesti oppinut ikään kuin varomaan tekemisiään ja kysymään lupaa, saanko kiusata Kisua?

Lisäksi tähän loppuun voin iloiten kertoa siitä kuinka elämä on täynnä yllätyksiä. Perheemme saa nimittäin uuden perheenjäsenen muutaman viikon kuluessa kun pieni Meiko tyttönen kotiutuu sijoituskotiinsa.
Asiaa on harkittu, pohdittu ja mietitty jo viime syksystä asti. Se aika tuntui silti menevän nopeasti ja lopullinen päätös oli nenen edessä kuin hujauksessa, mutta silti päätös on pitkän harkinnan takaa.
En häpeile myöntää, että minulle on muodostunut vuoden aikana pelko uuden koiran ottamisesta. Pelko joka tuntui olevan kovin vaikea ylittää ja kaataa. Joskus jopa harkitsin jos tulevaisuudessa vaihtaisi rotua, silti se sama pelko kolkutti kovasti olkapäälle. On myös olemassa sanonta, että jos hevosen selästä putoaa on sinne noustava heti uudelleen.
Lopulta ymmärsin kuitenkin muutamia asioita ja törmäsin lauseeseen “On otettava riskejä. Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen, kun annamme odottamattoman tapahtua.” Ja päätös oli sen siliän tien tehty ja sen takana onnellisina pysymme! Tulevaisuuteen voi ehkä vaikuttaa, mutta sitä ei kukaan voi ennustaa ja mitä silloin on nenän edessä näyttää vain aika.

Pidemmittä puheitta haluan esitellä uuden perheenjäsenemme Headstyle Akage No Yuumei "Meiko" (kuvassa 6 vko)



Kasvattajalle Riitalle kiitos siitä, että luottaa meidän hoiviin tämän suloisen silmäteränsä!

Elisa

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Kevätaurinko paistoi vihdoin meillekkin

Eilen käytiin Kisun kanssa jälleen polvi tarkastuksessa. Vihdoin saimme hyviä uutisia ja ne ilomielin tulen tänne jakamaan!

Harjanteiden luutuminen oli edennyt hyvin. Molempien harjanteiden yläosat olivat luutuneet täysin ja alaosissa uusioluun muodostuminen oli hyvässä vauhdissa. Polvet pysyivät paikallaan ja lumpioiden liikerata oli nyt oikeanlainen. Näitä uutisia me olemme odottaneet, ette usko miltä se tuntui!

Kisulta poistettiin samalla myös toisesta jalasta molemmat poikki menneet kiinnikepinnat ja toisesta yksi pinna. Niillä ei enää ollut virkaa kun olivat menneet poikki. Pinnojen poistoa varten tehtiin pienet viillot jotka ovat vain liimalla kiinni.

Ohjeeksi saimme vielä elellä 1-2 viikkoa rauhallisemmin ja sen jälkeen lääkärin käskystä saamme aloittaa elämään vihdoin normaalin koiran elämää ilman rajoitteita!

Toivomme todella, että nämä vuoden mittaiset raskaat taistelut olisivat tässä ja nyt on suuntana vain ylöspäin. Normaaleja polviahan ei Kisulle ikinä saa, mutta pääasia on niiden oikeanlainen toimiminen ilman kipuja/tuntemuksia/ongelmia. Kisu on tällä hetkellä hyvin "möykkypolvinen", muttei se haittaa sitten ollenkaan. Pääasia on että ne nyt toimivat.



Toivotaan, että maailman ihanimman pikku-kippuran elämä olisi nyt tästä eteenpäin vain yhtä hymyä!

Taikauskoisena koputan nyt pikapikaan puuta ettei iloitseminen kapsahda oman nilkkaan

Lisäksi oli positiivinen järkytys nähdä kahden kuukauden jälkeen Tico-ukkelia. Poika otti mamman vastaan kovin riemuiten ja jälleen näkemisen riemu oli molemminpuoleinen. Positiivinen yllätys oli se kuinka poika oli selkeästi hoikistunut. Eläinääkäri oli antanut rokotusten yhteydessä suositukseksi pudottaa lähtöpainosta 2 kg. Punnitsin Ticon ja paino oli tipahtanut 0,5 kg mikä näkyi kyllä selkeästi. Tico syö nykyään lääkärin suosittelemaa nappulaa kaksi kertaa päivässä entisen kerran päivässä sijaan. Ruoka maistuukin pojalle paremmin eikä nälkä pääse yllättämään kun ravinnon saanti on jaettu tasaisesti päivälle. Tarpeiden teko on helpompaa ja liikunnan riemu on kuulemma myös löytynyt uudelleen.

Elisa ja Kisu

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Käännös huonompaan osa 2.

Tuntuu jo niin pahalta itsestänikin kun odotan kerta toisensa jälkeen, että pääsisin tänne kirjoittamaan vihdoin jotakin positiivista ja iloista ihmisten luettavaksi. Edelleen kirjoitan kuitenkin huonoista uutisista joista hieman jo aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin.

Kisulle oli varattu aika viikko sitten röngten-tarkastukseen jonka tarkoituksena oli tarkistaa harjanteiden luutumis-tilanne lähinnä omistajien mielenrauhan vuoksi. Kerrankin olin matkalla lääkäriin positiivisin mielin. Ajatukset kääntyivät kuitenkin heti toiseen suuntaan kun näin Kisun kuvat ruudulla. En ollut uskoa, että ne ovat Kisun jalat. Todellisuus nimittäin oli se, että luupinnat joilla harjanteet kiinnitettiin luutumaan olivat vasemmasta jalasta molemmat poikki ja oikeasta toinen. Sen seurauksena harjanteet olivat päässet molemmista jaloista irtoamaan muutaman millin eteenpäin. Onneksemme ne olivat kuitenkin pysyneet keskellä sääriluuta joten sivuttaista siirtymistä ei ollut tapahtunut vaan harjanteet olivat ikään kuin irti eteenpäin.
En meinannut ymmärtää mistä se on voinut johtua sillä Kisu oli suht rauhallisesti ollut koko kuukauden. Suurin ongelmahan Kisun kanssa on shiboille hyvinkin ominainen tarpeidenteko ongelma. Se ei suostu tekemään tien viereen vaan on päästävä syrjempään täydelliselle paikalle ja jos sitä ei löydy jää tarpeet tekemättä ja niin kauan paikkaa haetaan että se täydellinen paikka löytyy.

Lääkäri selitti ongelman sillä, että kun harjanne on alunperin kiinnittynyt niin syrjään, että vääntö on jatkuvasti kova jokaisella askeleella joten luupinnojen metalli on väsynyt ja antanut periksi. Tämän kokoisille koirille laitetaan yleensä yksi pinna per jalka ja se riittää. Kisun tapauksen tietäen lääkäri laittoi varmuuden vuoksi kaksi pinnaa per jalka ja silti pinnat olivat pettäneet. Lääkäri joutui itsekin toteamaan olevansa lähes sanaton, että kuinka tälle koiralle voi tapahtua kaikki mitä pidetään lähes mahdottomana.
Onneksemme uusioluuta oli kuitenkin lähtenyt kehittymään ja niiden pitäisi pitää harjanteet paikallaan luupinnojen ollessa nyt poikki. Tavoitteena on nyt kuukaudessa saada palat luutumaan lopullisesti.

Huonojen uutisten jälkeen suuntasin välittömästi ostamaan koiralle vedonestovaljaat joiden kanssa Kisu on ainakin vielä kävellyt vielä rauhallisemmin. Kisu kun on pienestä pitäen ollut vauhdikas duracell-pupu ja se ei mitään voi tehdä harkiten tai rauhallisesti vaan kaikki tehdään sata lasissa. Valjailla on siis saatu hallintaan äkkikäännökset ja suinpäin syöksymisest yms. Lenkit on minimaalisia vaikkin sama tarpeiden teko ongelma jatkuu eikä tämän hetkiset kelit helpota tilannetta yhtään.
Lisäksi ostin koirille tarkoitettua kalkkijauhevalmistetta ja jo aikaisemmin aloittamamme hainrustovihersimpukka-valmiste vaihdettiin vastaavaan valmisteeseen jossa on mukana pieni annos D-vitamiinia. En usko näistä olevan ainakaan haittaa. Kisulle ei ikinä aikaisemmin ole lisäravinteita syötetty.

Haluaisin kovasti saada Kisun rgt- kuvia tänne esille sillä niiden avulla olisi huomattavasti helpompi selittää miten tilanne on alusta-alkaen lähtenyt kehittymään. Kuvia meillä onkin levykkeillä melkoinen määrä.

Suurena toiveena on, että kevät toisi parempia aikoja meidän taipaleeseen


Tässä kuitenkin kuva neidistä "okay mami, i will relax and take it easy"

Kuukauden päästä on uusinta kuvaus ja mahdollinen luupinnojen poisto.

Ticosta en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Minulla on aivan älytön ikävä tätä isompaa kippuraa. Kisun leikkaksesta toipumisten takia en ole pian nähnyt Ticcuraa pariin kuukauteen.
Tico kastroitiin kaksi vuotta sitten ennen kuin Kisu astui kuvioihin mukaan. Tästä lähti hidas, mutta voimakas painon nousu. Ylipaino pääsi kehittymään nopeasti vaikka koiran ruokavalio muutettiin välittömästi. Tico on aina myös liikkunut päivittäin paljon. Siitä huolimatta paino nousi liikaakin. Pari viikkoa sitten rokotuksissa lääkäri antoi ohjeistusta ruokailuun vanhemmilleni ja toivon mukaan hitaasti paino lähtisi nyt laskuun ennen kuin siitä on terveydelle haittaa. Muuten iso ukkeli on vanha iloinen itsensä ja nauttii elämästään.

Elisa

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Haaste

Saatiin Tuikun blogista tälläinen haaste:

Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Valitsin tähän kaksi kuvaa joita on viimeisen vuoden ja talven aikana tullut katsottua lähes kyynel silmäkulmassa. Näistä kuvista näkee Kisun elämänilon. Viimeisen vuoden aikana olen todella ymmärtänyt miten koirasta normaalit päivittäiset asiat kuten juokseminen ovat ihaninta ikinä. Hepulointi kippuraputkella on asia mitä Kisulle emme ole voineet suoda pitkään aikaan. Sydämeen sattuu katsoa kun koira uikuttaa, että anna edes hieman juosta. Näiden ajatusten innoittamana valitsin kaksi kuvaa joista näkee Kisun todellisen luonteen ja elämänilon:


Tämä kuva saa aina hymynhuulille, Kisun värit erottuvat tässä todella kauniisti ja tuo viekas ilme on Kisulle kovin ominainen.


Tähän kuvaan tuskin tarvitsee sen enempää lisätä! :)

Lopuksi vielä kuva koirien yhteisestä leikkihetkestä joita sekä omistajat että koirat kaipaavat.



Kisun kanssa käytiin viikko sitten loppuröngtenissä ja uutiset olivat jälleen päinvastaista mitä toivottiin. Lääkärikin joutui toteamaan, että on lähes sanaton, miten tälle koiralle voi tapahtua kaikki mitä pidetään yleensä mahdottomana. Harjanteet eivät siis olleet luutuneet niin kuin oli tarkoitus. Oikeasta jalasta oli toinen luupinna poikki ja vasemmasta molemmat millä harjanteiden oli tarkoitus pysyä kiinni ja sen seurauksena harjanteet olivat muutaman millin irti. Onneksemme ne olivat pysyneet kuiten keskellä sääriluuta ja uudisluuta oli lähtenyt kehittymään. Kuukauden verran meidän pitää jälleen elellä todella rauhallisesti ja toiveena että luut pääsisivät nyt luutumaan. Tässä vaiheessa olen itsekin lähes sanaton.
Onneksemme löysimme syksyllä ihanan lääkäriaseman eläinlääkäreineen jossa tapaus tunnetaan nyt kaikinpuolin ja paniikissa oleville omistajille kerrotaan aina kaikki niin että, hekin varmasti ymmärtävät kaiken.

Elisa

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Pitkältä tuntuvat neljä viikkoa

Kisun polvien harjanteen leikkauksesta on nyt kulunut kaksi viikkoa. Tiistaina käytiin poistamassa hakaset ja saatiin kovasti kehuja kuinka hienosti haavat ovat parantuneet.

Polvia ei varsinaisesti kokeiltu koska eihän niissä oleellisesti mitään ole muuttunut. Parin viikon päästä käymme varmuuden vuoksi kuvauttamassa polvet uudelleen, jotta luutumis tilanne nähdään kunnolla.

Lääkäri totesi että kaikki on tehty mitä nyt voidaan tehdä. Kävin lääkärin kanssa myös keskustelua tulevaisuudesta Kisun osalta.
Rohkenin kysyä suoraan, että jos nyt ilmenee ongelmia vielä tai joskus tulevaisuudessa niin onko mitään tehtävissä vai onko se suoraan se lopullinen tuomio. Luksaatio ei kuitenkaan kuulemma ikinä aiheuta varsinaista kipua koiralle. Eikä tämän sairauden takia tarvitse kuulemma pelätä sitä, että pitäisi kohdata se lopullinen päätös. Jos jaloissa edelleen ilmenee jotakin niin se tarkoittaa lähinnä liikuntarajoitteisuutta ja jos tulevaisuudessa jotakin ilmenee niin se on merkki että jokin on mennyt rikki ja asia on todennäköisesti korjattavissa. Liikuntarajoitteisuus on kuitenkin sellainen asia missä mielestäni joissain tilanteissa pitää punnita onko koiran elämää jos normaali liikkuminen ei luonnistu, ja sitä mikä on koiran kannalta parasta.
Toisaalta oli helpotus kuulla, että ei tämän sairaus ongelmista huolimatta tarkoita suoraan kuolemantuomiota koiralle, mutta me etenemme silti päivä kerrallaan.

Kisulla alkaa olla vauhtia jo välillä liikaa. Energia pakkauttuu, eikä koira pääse kuluttamaan sitä. Onhan se jo melkein vuoden elänyt rajoitetulla liikunnalla. Kisu saa käyttää jalkojaan mutta lenkkien tulee olla rauhallisia remmilenkkejä. Ensimmäinen kuukausi on aika jolloin siirretyt harjanteet saattavat päästä liikkumaan. Lähimetsät onkin täynnä meidän polkuja kun tarpeiden teko ei shibalta luonnistu kävelyreiteille. Itselläni on kuitenkin koko ajan pelko siitä, että liikutaanko liikaa tai pääsevätkö palaset liikkumaan saati luutumaan, luonteeltani kun olen tyyppiä entäsittenjoskuitenkin.
Kisulle on yritetty keksiä kaikenmaailman kevyttä aktiviteettia tai aivojumppaa ja yksi lemppari on aktiivipallon pyörittely sekä vessapaperirulla lelut. Kisu on kyllä molemmissa jo melkoinen mestari että pallokin on alta aika yksikön tyhjä ja rullat hetkessä silputtuna lattialla.

Suuri harmihan tässä tilanteessa on se kun Kisulle oli suureena toiveena saada jälkikasvua, mutta terveyden takia pikku-Kisuja ei ikinä maailmaan tule. Sairaus on perinnöllinen ja Kisu tulee jäämään nyt kotikoiraksi ja saa nauttia sohvaperunan roolista koko kippuransa voimin. Odotukset olivat suuret, mutta tätä ei kukaan kyennyt ennustamaan etukäteen ja sen mukaan eletään.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Leikkauspöytä kutsui kippuraa jälleen

Aikaisempaan kirjoitukseen viitaten ei kuukauden kipulääkitys tuonut lopulta helpotusta Kisun jalan hyppyyttämiseen.

Kävimme lääkärillä uudelleen tutkituttamassa Kisun polvet. Kisun polvet kuvattiin uudelleen ja tällä kertaa niitä oli katsomassa useampi ortopedi. Lopputuloksena vaivojen syyksi löydettiin lumpion sijainnista ja kiinnityskohdasta johtuva jäykkyys. Kisun lumpio on kehittynyt syntyjään kumpaankin jalkaan luiden sisäreunaan kun sen normaalisti pitäisi olla keskellä. Tästä syystä kun lumpiolle tehtiin uusi syvempi telaura niin lumpio kulki aina telauran toista reunaa ikään kuin hangaten uran sisempää puolta. Polven taipuessa ääriasennosta (jalka suorana) ja siitä taivutukseen lähtiessä lumpio törmäsi telauran reunaan "hypäten" siitä yli. Alunperin toiveena oli että lumpio "hioisi" itselleen reitin uraan ja ilmeisesti tämä toteutui hyvin vasemmassa jalassa, mutta oikean jalan kohdalla liikerata ei asettunut oikeanalaiseksi ja aiheutti jäykkyyttä sekä tuntemuksia minkä takia koira ei käyttänyt jalkaansa niin kuin kuuluisi.
Lumpio kiinnittyy sääriluun harjanteeseen joka on myös kehittynyt Kisulla sääriluun sisäreunalle ja vetää lumpiota jatkuvasti telauran reunaa hangaten. Lumpiot muuten pysyivät melko kovankin väännön aikana hyvin urassaan ja niiden paikaltaan pois saamiseksi tarvittiin melko rajun näköistä vääntöä.

Lääkärin suosituksesta päädyimme polven harjanteen kiinnityskohdan siirtoon. Leikkauksen tarkoituksena on sahata harjanne osittain irti ja kääntää 4 mm keskemmälle sääriluuta jotta polvi kulkisi keskemmällä uraa eikä hangaten sen toista reunaa pitkin ja liikerata olisi oikeanlaisempi. Leikkaus toteutettiin molempiin jalkoihin saman aikaisesti 11.02.2010. Harjanteen kiinnitys kiinnitettiin kahdella tapilla.

Leikkaus sujui hyvin, toipuminen lähti muutaman ensimmäisen päivän jälkeen hyvin käyntiin. Nyt pitäisi kuukaisi ottaa rauhallisesti jotta harjanne pääsee luutumaan uudelleen kiinni. Kisu saa käyttää kumpaakin jalkaa ja ihan tasaisesti se varaa kummallekkin jalalle.

Patella luksaation korjausleikkauksissa usein ensimmäisenä tehdään telauran syvennys ja tilanteesta riippuen harjanteen kiinnityskohdan siirto. Yhtenä leikkaus muotona on myös luun sahaus jossa patella luksaation tyypillisen aiheuttajan eli sääriluun käyryys pyritään korjaamaan sahaamalla luusta pala pois ja kääntämällä sääriluuta suoremmaksi. Kisua leikannut lääkäri sanoi meille suoraan ettei suosittele sitä missään vaiheessa Kisulle tehtäväksi vaikka joku toinen sen ehkä kokisi järkeväksi. Kisun reisuluu on kehittynyt kauniisti suoraksi ja jos vinoon/käyräksi kehittynyttä sääriluuta suoristettaisiin niin olisi haitta suurempi kuin hyöty eikä se olisi todellakaan järkevää. Lisäksi olen itsekin ollut sitä mieltä että se on leikkauksena niin raju että siihen emme lähde. Kisun polviin on nyt tehty kaikki mitä voidaan ja toivon mukaan suunta on nyt vain parempaan päin. Takaiskuja on ollut jo niin paljon, että me etenemme päivä kerrallaan.

Erikoista oli myös kuulla, että kesällä virallisesti 3/0 lausutut polvet olivat oikeasti rakenteeltaan 3/3 ja leikkauksien yhteydessä paljastui, että itseasiassa Kisun oikea jalka oli rakenteeltaan lopulta pahempi kuin ensin oireilemaan alkanut vasen jalka. Lonkista sain myös suullisen arvion ja ne olivat lääkärin mielestä itseasiassa paremmat mitä itse oletin ja kuvista yritin arvioida, hyvä näin!

Monen mielestä varmaan vaahtoan asiasta ehkä liikaakiin. Kisun sairastelun myötä on oma kiinnostus kuitenkin arvatenkin pompsahtanut kattoon ja tietoa tulee kaivettua sieltä täältä. Silloin kun kuulin ensimmäisen kerran, että Kisulla on patella luksaatio yritin kovasti etsiä kohtalontovereita. Oman rodun parista niitä ei löytynyt sillä sairaus on shiboilla harvinainen eikä omiin korviini ole kantautunut toista shibaa jolla olisi synnynnäisen rakenteen kehitys vian vuoksi korjattu polvia (lukuunottamatta ristisidekorjauksia). Yllätyksekseni kokemuksia ylipäätään löytyi vähän minkään rodun parista. Tästä syystä olen halunut jakaa kokemuksemme näinkin tarkasti jotta ehkä joku vastaavassa tilanteessa voi löytää täätä kokemuksia ja saa sitä kautta apua.

Elisa

tiistai 19. tammikuuta 2010

Käännös huonompaan

Oikean jalan kahdesta operaatiosta toipuminen lähti käyntiin hyvin ja kaikki meni lopulta niin kuin kuuluukin kuudenteen viikkoon saakka.

Lopetimme kipulääkityksen viikkoa ennen joulua ja lähdimme seurailemaan palaako kivut vai voidaanko jatkaa täysin ilman lääkitystä.
Kaikki sujuikin hyvin jouluaattoon asti jolloin Kisu lakkasi varaamasta jalalle painoaan sisällä ja ulkona ravatessa hyppyyttää takapäätään. Koira tepsutteli kolmella jalalla sisällä. Alkuun tämän oletettiin johtuvan rasituksen aiheuttamasta kivusta ja jatkoimme kipulääkitystä. Lopulta huomasimme Kisun jyystäneen nyrkin kokoisen karvattoman alueen myös lonkkansa päälle. Oletin kuitenkin, että kipu on polvissa. Havaitsin polvessa uudelleen muljumista joten varasin ajan leikanneelle lääkärille.
Lääkäri kokeili polvet eikä saanut polvea järkevällä voimalla normaaliliikeradassa muljahtamaan telaurasta ulos. Laitoin Kisun kävelemään lattialle ja lääkäri huomasi myös Kisun kävelevän kyllä erikoisesti. Kerroin lonkan päälle jyystetystä karvattomasta läntistä ja lääkäri kokeili myös lonkkia. Tämä sai aikaan koirassa selkeästi kipuja, sillä Kisu huusi kun lonkkia vedettiin taakse. Kisusta otettiin kuvat sillä sen lonkkia ei ollut vielä tutkittu. Polvet näyttivät kuvissa myös olevan ok eikä ne muljahtaneet silloinkaan koiran ollessa anestesiassa, mutta lonkat ovat jonkun verran löysät ja ne dysplasoivat.
Lääkäri oli sitä mieltä ettei lonkkien rakenteen pitäisi aiheuttaa näin kevytrakenteiselle koiralle suurempia haittoja tulevaiduusessa.
Lääkäri sanoi myös, että polvet voivat kyllä luksoida uudestaan joka merkitsee sitä että telauraus ei riitä. Hän ei kuitenkaan kokenut vielä oleelliseksi lähteä tekemään uutta kirurgista operaatiota vaan epäili kivun lähtevän lonkista.
Saimme ohjeeksi jatkaa normaalia koiran elämää kipulääkityksellä kuukauden verran. Jos kipuilu tai jalan muljahtelu jatkuu niin täytyy tehdä uusi kontrolli. Kipuilu leikkauksien jälkeen on yleistä, mutta polvi saadaan kyllä kuntoon.

Toisaalta lonkkien kunto ei tullut yllätyksenä vaan osasin polvien rakenteen takia odottaa, että lonkatkaan tuskin ovat täysin priimaa vaikka sitä aina toivoisi niiden olevan kunnossa. Lähinnä olen jälkikäteen miettinyt, että kyynärätkin olisi hyvä saada tutkittua.

Lääkärin luona käynnistä on nyt kaksi viikkoa. Alkuun tuntui, että kipuilu lähti parempaan suuntaan. Tällä hetkellä kuitenkin Kisu edelleen hyppyyttää jalkaansa. Lenkeillä se ajoittain vain tepsuttelee rauhallisesti eikä edes uskalla yrittää mennä vauhdikkaammin. Toisaalta se on hyvä, mutta Kisun tuntien tiedän, että sillä on silloin kipuja. Muutamana yönä olen herännyt siihen kun Kisu on illalla mönkinyt sängyn alle nukkumaan niin kuin aina ennenkin. Halutessaan pois se kuitenkin työntää vain päänsä sängyn ulkopuolelle ja vinkuu pitkiä aikoija. Alkuun ajattelimme tämän johtuvan tuloillaan olevista juoksuista, mutta lopulta tajusin, että Kisu ei vain ilmeisesti pääse tai uskalla sieltä ryömiä pois koska se tekee jalkoihin kipeää. Tämä on toistunut useampana yönä ja nyt enää en ole koiran antanut mennä sängyn alle iltaisin.

Tämän lisäksi aloin syöttämään Kisulle kokeilu mielessä Bioteekin hainrusto + vihersimpukka kapseleita. Näistä olen kuullut koirilla ja ihmisillä niin paljon hyvää, että päätin kokeilla.

Sitkeästi olen yrittänyt koiran antaa elää normaalia elämää ja olen hillinnyt itseäni etten jatkuvasti tarkkaile muljahtaako polvi. Tästä "tavasta" on ollut melko vaikea päästä eroon sen myönnän! Lähinnä en edelleenkään ole sisäistänyt sitä ajatusta, että koira ei mene siitä rikki vaikka polvi muljahtelisi.
Lihaksiston tuki polvelle on tärkeää ja rajoitettu liikunta on surkastuttanut Kisun takapäätä melkoisesti. Tästä syystä olisi tärkeää saada lihakset palaamaan takaisin jotta polvi saisi tärkeät tukirakenteensa. Kiputilojen takia takia koira tietysti itse rajoittaa liikkumistaan ja siksi usein polvi operaatioiden jälkeen kipulääkitystä joudutaan jatkaan pitkäkin aikoja.

Jos polvi ei kuitenkaan lähde paranemaan on vielä kirurgisia operaatioita joilla jalka saadaan kuntoon. Nyt toteutetut operaatiot olivat se kevyin ja helpoin hoitomuoto joka todettiin leikkaus hetkellä järkevimmäksi.

Itse olen jäänyt viime aikoina lähes päivittäin miettimään sitä, että mikä on enää järkevää koiran kannalta. Koira on kuitenkin kaksi vuotias ja sen elämä on muuttunut melkoisesti vuoden sisällä. Mihin se raja tulisi tai olisi järkevää vetää eläimen leikkauksissa. Eläin itse kun ei sitä voi määritellä. Jokaisen pennun ostajan tulisikin muistaa miettiä sitä, että vastuu kaikissa päätöksissä on tietysti omistajalla. Jokainen omistaja itse tietää milloin ei enää kannata leikata, sillä kuinka pitkälle tahansa leikkaavia lääkäreitä maa varmasti kantaa päällään. Kuitenkin Kisunkin kohdalla uskoni palauttaa lopulta aina kerta toisensa jälkeen koiran oma asenne elämään. Vaikka huonoja päiviä on ja aika ajoin koira näyttää ikäistään seitsemän vuotta vanhemmalta niin silti se jaksaa nauttia elämästään huonoista hetkistä huolimatta.
Joku minulle joskus sanoikin jotain tähän tapaan, että "Koira kertoo kaiken katseellaan, millä se katsoo omistajaansa"

Elisa

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Oikean jalan operaatio

Halusimme ehdottmasti, että Kisun oikean jalan polvi operaation suorittaa sama lääkäri kuin toisesenkin jalan kohdalla. Kisun tapaus tunnettiin jo valmiiksi mikä helpotti operaation suorittamista. Lisäksi uskoisin jokaisella lääkärillä olevan kuitekin tavallaan oma tapansa suorittaa leikkauksia ja halusimme, että molemmat jalat on opertoitu samaan tapaan asiantuntijalla.

Oikea jalka leikattiin siis lokakuussa 27. päivä. Olo oli odotellessa hieman helpompi kun vahvassa muistissa oli vielä edellisen leikkauksen toipuminen. Oikeaa jalkaa kuvattaessa kuvattiin varmuudeksi myös vasenjalka mikä oli toipunut niin kuin pitikin ja toimi normaali liikeradassa oikealla tavalla.

Oikeaan jalkaan toteutettiin sama telauran syvennys mikä tehtiin vasempaankin jalkaan. Toipuminen lähti hyvin käyntiin ja oli aivan kuin Kisu itsekin olisi tiedostanut, että tämä on vain väliaikaista ja se oli jo samana iltana pystyssä jalan kanssa. Tarpeiden suorittaminen sujui hyvin ja toipumisaika tuntui olevan sekä koiralle että omistajille tuttumpaa kauraa.

Kolmen vuorokauden jälkeen poistimme jälleen tukisiteen. Pari päivää tukisiteen poiston jälkeen Kisun jalka turposi hieman. Kisu alkoi päivä päivältä varaamaan painoa vähemmän leikatulle jalalle ja jalka jatkoi turpoamista. Tiedustelin asiaa useamman kerran ja turvotuksen epäiltiin johtuvan kudosnesteestä. Leikkauksen jälkeen polveen jää "tyhjä tasku" jonka elimistö pyrkii täyttämään nesteellä ja on aivan normaalia. Meillä oli muutaman päivän päähän varattu aika hakasten poistoon ja jälki kontrolliin. Jalka jatkoi turpoamistaan ja lopulta polvi oli nyrkin kokoinen ja näytti kivuliaalta. Kisu liikkui kolmella jalalla ja liikkuessaan taivutti leikatun jalan todella kummalliseen asentoon, ikään kuin kaksin kerroin mahansa alle. Seuraavana päivänä suuntasimme poistamaan hakaset ja lääkäri oli sitä mieltä että poistaisimme myös nesteen koska sitä oli niin paljon. Elimistö kuitenkin pyrkii usein nesteen poiston jälkeen täyttämään "tyhjän taskun" uudelleen joten jalkaan laitettaisiin puristusside estämään tätä reaktiota.
Kisu laitettiin kevyeen anestesiaan kudosnesteen poiston ajaksi.
Odoteltuamme viitisen minuuttia palasi lääkäri luoksemme ja kertoi meille ettei kyseessä olekaan kudosneste vaan Kisulta on revennyt nivelkapseli josta on kapselineste purkautunut polveen vääntäen polvea.
Tässä vaiheessa sydämeni hyppäsi jo kurkkuun, että ei voi olla totta ja kaikki on menetetty.
Lääkäri kertoi kuitenkin polven parantuneen muuten normaalisti, mutta ilmeisemmin nopea lihakseen kohdistunut rykäisy on aiheuttanut sen, että kapselissa olleet tikit ovat revenneet. Duracell- pupullamme oli siis ollut vauhtia liikaa.
Repeämä korjattiin saman tien yksittäisillä tikeillä tekemällä uusi haava vanhan leikkaushaavan viereen.

Onni onnettomuudessa, että hakasten poisto oli seuraavana päivänä siitä kun polvi alkoi olla jo todella huonossa kunnossa. Kisu ei valittanut hetkeäkään vaikka polvi oli varmasti todella kipeä ja näytti siltä että puhkeaisi siihen paikkaan. En ollut ikinä nähnyt että koira saisi jalkansa taivutettua sellaiseen asentoon, ikään kuin kaksin kerroin.
Onneksemme eläinlääkäri myös korjasi repeämän samantien vaikka olimme päivän viimeiset asiakkaat ja 15 min aika muuttuikin kahden tunnin odotteluksi, joten emme voi kuin kiittää suuresti hyvästä hoidosta!

Kisu sai uudet hakaset uuteen haavaan ja polveen uuden tukisiteen. Suuntasimme jälleen toipumaan varautumalla siihen, että miten Kisun saisi ottamaan nyt todella rauhallisesti. Vastoinkäymisiä oli ollut muutenkin liikaa joten oli pakko ottaa varman päälle.
Toipuminen jatkui samaan tapaan kuin ennenkin ja kahden viikon jälkeen poistimme uudesta haavasta hakaset. Edessä oli jälleen kuusi viikkoa rauhallista liikuntaa ja kuntoutusta.



Kisulla tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta: "paikallaan" ja "täysiä". Mikä on tuottanut omistajille haastetta toipumis aikana. Koiran oli todella otettava rauhallisesti ettemme päätyisi jälleen leikkauspöydälle.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Kuin pommi tyhjältä taivaalta

Ehdimme jo huokaista helpotuksesta, että voisimme jatkaa kohti tulevaisuutta toiveikkaina kera toimivien jalkojen.

Käytin Kisua rabies rokotuksessa lokakuussa. Rokottanut lääkäri huomasi Kisun jalasta ajellut karvat ja kerroin tehdystä operaatiosta. Lääkäri kokeili polvia ja leikattu jalka pysyi paikallaan. Kokeilessaan oikeaa jalkaa joka kesällä todettiin 0 eli normaaliksi kertoi hän, että myös oikea polvi lumpsahtaa pois paikaltaan. Pelästyin itse niin kovasti, että silmissäni sumeni ja valahdin valkoiseksi. Ensimmäisenä taisin todeta, että kuinka se voi olla mahdollista? Vasta 3 kuukautta sitten se todettiin nollaksi. Miten näin nopeassa ajassa voi tapahtua näinkin raju muutos huonompaan. Minulle kerrottiin sen olevan hyvinkin mahdollista. Mahdollisesti Kisun vasen jalan ollessa se heikompi jalka on oikeaan jalkaan kehittynyt niin hyvä lihaksisto, että polvi ei ole oireillut. Vasemman jalan leikkauksen jälkeen Kisun paino on jakautunut tasaisemmin molemmille jaloille jolloin oikea jalka on päässyt heikentymään.

Jalka ei tässä vaiheessa oireillut vielä pahasti, mutta jo kahden viikon jälkeen oli nähtävissä vastaavaa muljahtelua joten vein Kisun tarkempiin tutkimuksiin.
Oikeassa jalassa oli sama ongelma kuin vasemmassakin ja edessä oli vastaava operaatio myös oikeaan jalkaan.

Taisin tutkimuksen aikana kymmeneen kertaan esittää lääkärille kysymyksen, että voiko tämä nyt vielä uusia jo leikattuihin jalkoihin?

On ilmeistä, että painon jakautuminen tasaisemmin toi esiin myös toisen jalan heikon kunnon ja luksaation. Kesällä virallisiksi lausunnoksi saamamme 3/0 olikin todellisuudessa 3/0(3) (lausunto ei ole virallinen). Tämän takia useammalta lääkäriltä nousi esiin ajatus että koiria pitäisi tutkituttaa useamman kerran elämänsä aikana. Vuoden iässä terveeksi todettu koira ei välttämättä ole sitä enää vuoden kahden päästä.

Kuulun itse niihin joka joskus vielä ajatteli, että eihän koiraa tarvitse tutkia jos se on kotikoira eikä sitä käytetä jalostukseen. Että eihän muka niillä tiedoilla paperilla tee mitään. Myönnän sen jälkiviisaana ja tästä syystä Ticoa ei ole ainakaan vielä tutkittu. En tällöin vielä osanut ajatella hyötypuolta asiasta.
Tutkimuksista on kuitenkin suuri apu rodulle ja niiden avulla nimen omaan tutkitaan koiran vaivoja jotka ei välttämättä ikinä näkyisi muuten. Eikä tutkimuksien huonot tulokset tee koirasta huonoa!

Kisu on edelleen sellainen koira jonka nimenomaan halusin toiseksi koiraksi. Se on luonteeltaan juuri sellainen ja on maailman ihanin koira. Vaikka syksy toi ikäviä asioita esille terveydestä en silti hetkeäkään tuon koiran kanssa vaihtaisi pois! Suurin toiveeni olisikin että Kisu saataisiin kuntoon ja pikku-kippura saisi nauttia elämästään jälleen täysillä.

Vasemman polven operaatio

12.8.2009 oli meillä aika varattuna Kisun polvioperaatioon. Itse en oikein tiennyt mitä odottaa joten melko avuttoman olon kera suuntasimme leikkaus pöydälle.

Kisun polvet kokeiltiin uudestaan eikä tilanne ollut muuttunut minnekkään. Jo ennen röngtenkuvia lääkäri totesi vian olevan kuitenkin sieltä "helpoimmasta päästä". Polvi muljahti ulos taivuttaessa, mutta palasi kuitenkin aina paikalleen itsestään. Sain myös tarkempaa informaatiota mistä tälläinen vaiva johtuu ja mitkä rakenteelliset viat siihen vaikuttavat. Kisun kohdalla suurin aiheuttava riski on polvien käyryys sekä luut ovat jonkin asteisesti kasvaneet kieroiksi ja ikäänkuin vääntyneet korkkiruuville. Lääkäri vahvisti kyseessä olevan synnynäinen vika jonka syntyyn voivat vaikuttavat useat eri seikat. Patella luksaation periytyvyydestä löytyy netistä jonkin verran tietoa, mutta ilmeisesti siitä lopulta tiedetään melko vähän. Sen kuitenkin tiedetään olevan periytyvä ja geenin on tultava molemmilta vanhemmilta ja se voi hyppiä sukupolvien yli. Niin kuin Kisunkin kohdalla molemmat vanhemmat on tutkittu täysin terveiksi.
Lääkäri myös vahvisti, että Kisu on todennäköisesti niin tottunut polven muljahteluun ettei se varsinaisesti haitannut sen elämää. Ilman leikkausta olisi kuitenkin suurella todennäköisyydellä ollut tulevaisuudessa edessä vakavempia ongelmia ja leikkaus olisi oikea ratkaisu.
Sain todella paljon lisä informaatiota vaivasta ja vaikka sillä hetkellä suuri huoli oli edessä olevasta leikkauksesta ja toipumisesta oli olo asian tiimoilta hieman fiksumpi.

Useampi lääkäri mainitsi asioita tiedustellessani, että tämä vaiva on valitettavan yleinen pienillä koirilla ja leikkauksia tehdään useille koirille päivittäin. Omalle kohdalle sattuessa sen sisäistäminen ja ymmärtäminen ei kuitenkaan ollutkaan niin yksinkertaista sillä halusin saada selkeämpää tietoa tästä vaivasta.

Kisun jaloista otettiin tarkemmat röngtenkuvat ja itse operaatio alkoi. Kuuden tunnin odottelun jälkeen saimme soiton että kaikki oli sujunut hyvin ja saimme lähteä noutamaan Kisua kotiin.

Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi, että Kisun patella luksaatio johtui polven rakenteen kehityshäiriöstä. Koiran polvilumpio kulkee telaurassa joka kehitysvaiheessa ei jostain syystä ollut Kisulle kehittynyt kunnolliseksi. Luu oli lähes sileä ja tästä syystä lumpio pääsi helposti muljahtamaan ulos alikehittyneestä urasta. Kisun polveen toteutettiin telauran syvennys operaatio. Kisun rakenteellisista virheistä johtuen on lumpio kuitenkin kiinnittynyt vinoon, mutta parhaaksi koettiin syventää telauraa.
Tärkeää tietoa rikkaampana lähdimme kotiin toipumaan. Edessä oli kuusi viikkoa rauhallista liikuntaa. Jalkaan laitettiin kolmeksi vuorokaudeksi tukiside, mutta jalkaa sai heti käyttää jotta uusi ura pääsee parantumaan mahdollisimman nopeasti.

Kisu näytti leikkauksen jälkeen kovin raasulta. Jalasta oli ajettu karvat kokonaan, kyljessä oli kipulaastari, hännän päällä oli epiduraali pistoksen alue sekä kaulassa ja tassussa verikokeiden takia karvattomat alueet. Nämä ovat tietysti vain kosmeettisia haittoja.
Ensimmäinen ilta meni koiran itkiessä ja nähden pieniä vihreitä koiria. Piti kantaa huoli, että koira pysyy lämpimässä ja pää koholla jottei epiduraali valu muualle elimistöön. Epiduraalin vaikutuksen lakatessa Kisulla oli selkeästi kipuja.

Ensimmäinen viikko oli odotetusti melko tuskaista. Kisu ei suostunut tukisiteen kanssa ottamaan askeltakaan. Tarpeiden teko oli tarkalle shiballe suuri ongelma siteen kanssa. Sain ohjeeksi puristella virtsarakkoa jos koira itse ei suostunut tarpeitaan tekemään. Kisu oli useamman vuorokauden virtsaamatta ja valvoimme yöt tuskaista itkemistä kuunnellen. Rakon painelu ei tuottanut apua eikä virtsaamisreaktio käynnistynyt vaikka istuimme ulkona pitkiäkin aikoja. Siellä Kisu aina kuitenkin rauhoittui. Kolmen vuorokauden jälkeen Kisu suostui lopulta tekemään tarpeensa kun se ymmärsi että kolmella jalalla pääsee liikkumaan ja töppönen roikkuu perässä. Tämä toi suuren helpotuksen pienelle koiralle ja se nukkuikin seuraavan päivän.

Saimme poistaa tukisiteen kolmen vuorokauden jälkeen. Haavan piti kiinni hakaset jotka poistettaisiin kahden viikon kuluttua. Kisulle meni aikaa ennen kuin se uskalsi käyttää tai varata painoa jalalle. Antibiootti ja kipulääkkeiden avulla jatkoimme kuitenkin toipumista.
Kahden viikon jälkeen suuntasimme jälki kontrolliin ja poistattamaan hakaset. Polvi oli parantunut hyvin ja haavasta poistettiin hakaset. Toipuminen jatkui vielä seuraavat kuusi viikkoa. Kisu alkoi pikku hiljaa varaamaan rohkeammin jalalle painoa ja broilerin-koipeen alkoi kasvamaan takaisin pikku hiljaa karvatkin.

Alku tuskailujen jälkeen toipuminen ensimmäisestä leikkauksesta tapahtui kuitenkin hyvin nopeasti. Jalan lihakset ehtivät toipumisen aikana kuitenkin surkastua melkoisesti ja niiden palauttaminen vei aikaa. Lihaksiston tuki on kuitenkin oleelliseta polvelle. Asteittain saimme kuitenkin huomata Kisun alkavan varata painoa tasaisemmin molemmille takajaloille.

Me Kisun kanssa kuitenkin kiitetään isoa tukijoukkoamme joilta olemme saaneet arvokkaita neuvoja ja tukea! :)

Kippuran kipeät koivet

Puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Meillä on ollut vastoinkäymisiä kerta toisensa jälkeen eivätkä ne täysin ole vieläkään loppuneet. On vaikea aloittaa kirjoittamaan näinkin pitkän ajan takaa kun ei oikein tiedä mistä aloittaa joten kirjoitan tapahtumia pätkissä.

Viettäessäni heinäkuun lopussa kesälomaani kiinnitin huomiota Kisun askellukseen jossa olin jo aikaisemminkin huomannut silloin tällöin jotain erikoista. Nyt kun olin varma siitä, että jossakin on vikaa päätimme aikaistaa Kisun terveystytkimuksia. Itse olin alkuun varma että vika löytyy lonkista, mutta vein Kisun kuitenkin Lahteen polvitutkimuksiin. Tutkimuksissa tiputettiin syliini pommi tai siltä se sillä hetkellä tuntui. Tuloksiksi kirjattiin 3/0 ja vasemman polven patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno.
En sillä hetkellä oikein tiennyt mihin kaikki johtaa enkä suoraan sanottuna saanut tutkineelta lääkäriltä vastauksia mihinkään. Paperista sain lukea, että suostuksena leikkaus. Suurta ihmetystä herätti myös polvien välillä oleva aste ero.

Olin toki usein kuullut puhuttavan patella luksaatiosta ja koirien huonoista polvista, mutta en suoraan sanottuna käsittänyt mistä ne johtuvat ja mitä siitä seuraa. Shiboilla nämä ovat harvinaisia ja tästä syystä en ikinä ollut tullut tutkineeksi mitä patella luksaatio itseasiassa tarkoittaa. Tiesin sen vain olevan pienillä koirilla hyvinkin yleinen. Patella luksaatio on yleensä synnynäinen kehitys vika, mutta voi myös aiheutua tapaturmaisesti. Omalle kohdalle osuessa se tuntui kuitenkin lähinnä: pelottavalta.

Kisun jalat kuitenkin muljahtelivat silmin nähden aina rauhallisesti kävellessä joten jotain oli tehtävä. Jälkikäteen on ollut myös helppo listata asioita joista olisi ehkä pitänyt käsittää että jossain on vikaa, mutta jälkiviisas on helppo olla. Kisu kulki portaat aina vasen jalka ylhäällä, se käveli todella harvoin vaan mielummin juoksi ja näyttely arvosteluissa oli aina huonoa mainintaa takapään liikkeistä.

Minun ensi reaktioni oli, että koiran jalkaan täytyy sattua paljon sillä polvilumpio muljahtaa ulos ja vääntää sääriluuta väärään asentoon. En tässä vaiheessa itse kuitenkaan käsittänyt vieläkään mitä polven sisällä varsinaisesti tapahtuu. Pelkkä ajatus polvien muljumisesti tuntui kivuliaalta. Asioita tiedustellessani nousi kuitenkin esiin, että luksaation aiheuttamasta kivusta on esillä montaa eri käsitystä. 3-asteen polvet eivät välttämättä kaikilla aiheuta minkäänlaista oireilua ja joillain paremmatkin polvet voivat aiheuttaa ongelmia normaali elämässä. Leikkausta suositellaan kuitenkin jos luksaatio aiheuttaa haittaa päivittäisessä elämässä sillä seuraukset ajan kuluessa voivat olla suuremmat.
Kisu kuitenkin eli aina niin kuin ennenkin eikä muljahtelu haitannut sen elämää vaikka omiin silmiini se vaikutti tuskaiselta. Kuitenkin kun luksoiminen oli niin selkeää oli ainut ratkaisu hoitaa polvet kuntoon leikkauksella.

Minulle annettiin nevoksi, että varaisin ajan koirien nivel- ja luukirurgiaan erikoistuneelle lääkärille. Kyseessä on kallis leikkaus ja tottakai se on hyvä suorittaa asiantuntevalla eläinlääkärillä. Löysimme ortopediaan erikoistuneen eläinlääkärin jolta sain jo puhelimitse paljon informaatiota asiasta ja asiantuntevaa tietoa joten leikkaus päivä varattiin samantien, jotta saisimme Kisun kuntoon.