tiistai 19. tammikuuta 2010

Käännös huonompaan

Oikean jalan kahdesta operaatiosta toipuminen lähti käyntiin hyvin ja kaikki meni lopulta niin kuin kuuluukin kuudenteen viikkoon saakka.

Lopetimme kipulääkityksen viikkoa ennen joulua ja lähdimme seurailemaan palaako kivut vai voidaanko jatkaa täysin ilman lääkitystä.
Kaikki sujuikin hyvin jouluaattoon asti jolloin Kisu lakkasi varaamasta jalalle painoaan sisällä ja ulkona ravatessa hyppyyttää takapäätään. Koira tepsutteli kolmella jalalla sisällä. Alkuun tämän oletettiin johtuvan rasituksen aiheuttamasta kivusta ja jatkoimme kipulääkitystä. Lopulta huomasimme Kisun jyystäneen nyrkin kokoisen karvattoman alueen myös lonkkansa päälle. Oletin kuitenkin, että kipu on polvissa. Havaitsin polvessa uudelleen muljumista joten varasin ajan leikanneelle lääkärille.
Lääkäri kokeili polvet eikä saanut polvea järkevällä voimalla normaaliliikeradassa muljahtamaan telaurasta ulos. Laitoin Kisun kävelemään lattialle ja lääkäri huomasi myös Kisun kävelevän kyllä erikoisesti. Kerroin lonkan päälle jyystetystä karvattomasta läntistä ja lääkäri kokeili myös lonkkia. Tämä sai aikaan koirassa selkeästi kipuja, sillä Kisu huusi kun lonkkia vedettiin taakse. Kisusta otettiin kuvat sillä sen lonkkia ei ollut vielä tutkittu. Polvet näyttivät kuvissa myös olevan ok eikä ne muljahtaneet silloinkaan koiran ollessa anestesiassa, mutta lonkat ovat jonkun verran löysät ja ne dysplasoivat.
Lääkäri oli sitä mieltä ettei lonkkien rakenteen pitäisi aiheuttaa näin kevytrakenteiselle koiralle suurempia haittoja tulevaiduusessa.
Lääkäri sanoi myös, että polvet voivat kyllä luksoida uudestaan joka merkitsee sitä että telauraus ei riitä. Hän ei kuitenkaan kokenut vielä oleelliseksi lähteä tekemään uutta kirurgista operaatiota vaan epäili kivun lähtevän lonkista.
Saimme ohjeeksi jatkaa normaalia koiran elämää kipulääkityksellä kuukauden verran. Jos kipuilu tai jalan muljahtelu jatkuu niin täytyy tehdä uusi kontrolli. Kipuilu leikkauksien jälkeen on yleistä, mutta polvi saadaan kyllä kuntoon.

Toisaalta lonkkien kunto ei tullut yllätyksenä vaan osasin polvien rakenteen takia odottaa, että lonkatkaan tuskin ovat täysin priimaa vaikka sitä aina toivoisi niiden olevan kunnossa. Lähinnä olen jälkikäteen miettinyt, että kyynärätkin olisi hyvä saada tutkittua.

Lääkärin luona käynnistä on nyt kaksi viikkoa. Alkuun tuntui, että kipuilu lähti parempaan suuntaan. Tällä hetkellä kuitenkin Kisu edelleen hyppyyttää jalkaansa. Lenkeillä se ajoittain vain tepsuttelee rauhallisesti eikä edes uskalla yrittää mennä vauhdikkaammin. Toisaalta se on hyvä, mutta Kisun tuntien tiedän, että sillä on silloin kipuja. Muutamana yönä olen herännyt siihen kun Kisu on illalla mönkinyt sängyn alle nukkumaan niin kuin aina ennenkin. Halutessaan pois se kuitenkin työntää vain päänsä sängyn ulkopuolelle ja vinkuu pitkiä aikoija. Alkuun ajattelimme tämän johtuvan tuloillaan olevista juoksuista, mutta lopulta tajusin, että Kisu ei vain ilmeisesti pääse tai uskalla sieltä ryömiä pois koska se tekee jalkoihin kipeää. Tämä on toistunut useampana yönä ja nyt enää en ole koiran antanut mennä sängyn alle iltaisin.

Tämän lisäksi aloin syöttämään Kisulle kokeilu mielessä Bioteekin hainrusto + vihersimpukka kapseleita. Näistä olen kuullut koirilla ja ihmisillä niin paljon hyvää, että päätin kokeilla.

Sitkeästi olen yrittänyt koiran antaa elää normaalia elämää ja olen hillinnyt itseäni etten jatkuvasti tarkkaile muljahtaako polvi. Tästä "tavasta" on ollut melko vaikea päästä eroon sen myönnän! Lähinnä en edelleenkään ole sisäistänyt sitä ajatusta, että koira ei mene siitä rikki vaikka polvi muljahtelisi.
Lihaksiston tuki polvelle on tärkeää ja rajoitettu liikunta on surkastuttanut Kisun takapäätä melkoisesti. Tästä syystä olisi tärkeää saada lihakset palaamaan takaisin jotta polvi saisi tärkeät tukirakenteensa. Kiputilojen takia takia koira tietysti itse rajoittaa liikkumistaan ja siksi usein polvi operaatioiden jälkeen kipulääkitystä joudutaan jatkaan pitkäkin aikoja.

Jos polvi ei kuitenkaan lähde paranemaan on vielä kirurgisia operaatioita joilla jalka saadaan kuntoon. Nyt toteutetut operaatiot olivat se kevyin ja helpoin hoitomuoto joka todettiin leikkaus hetkellä järkevimmäksi.

Itse olen jäänyt viime aikoina lähes päivittäin miettimään sitä, että mikä on enää järkevää koiran kannalta. Koira on kuitenkin kaksi vuotias ja sen elämä on muuttunut melkoisesti vuoden sisällä. Mihin se raja tulisi tai olisi järkevää vetää eläimen leikkauksissa. Eläin itse kun ei sitä voi määritellä. Jokaisen pennun ostajan tulisikin muistaa miettiä sitä, että vastuu kaikissa päätöksissä on tietysti omistajalla. Jokainen omistaja itse tietää milloin ei enää kannata leikata, sillä kuinka pitkälle tahansa leikkaavia lääkäreitä maa varmasti kantaa päällään. Kuitenkin Kisunkin kohdalla uskoni palauttaa lopulta aina kerta toisensa jälkeen koiran oma asenne elämään. Vaikka huonoja päiviä on ja aika ajoin koira näyttää ikäistään seitsemän vuotta vanhemmalta niin silti se jaksaa nauttia elämästään huonoista hetkistä huolimatta.
Joku minulle joskus sanoikin jotain tähän tapaan, että "Koira kertoo kaiken katseellaan, millä se katsoo omistajaansa"

Elisa

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Oikean jalan operaatio

Halusimme ehdottmasti, että Kisun oikean jalan polvi operaation suorittaa sama lääkäri kuin toisesenkin jalan kohdalla. Kisun tapaus tunnettiin jo valmiiksi mikä helpotti operaation suorittamista. Lisäksi uskoisin jokaisella lääkärillä olevan kuitekin tavallaan oma tapansa suorittaa leikkauksia ja halusimme, että molemmat jalat on opertoitu samaan tapaan asiantuntijalla.

Oikea jalka leikattiin siis lokakuussa 27. päivä. Olo oli odotellessa hieman helpompi kun vahvassa muistissa oli vielä edellisen leikkauksen toipuminen. Oikeaa jalkaa kuvattaessa kuvattiin varmuudeksi myös vasenjalka mikä oli toipunut niin kuin pitikin ja toimi normaali liikeradassa oikealla tavalla.

Oikeaan jalkaan toteutettiin sama telauran syvennys mikä tehtiin vasempaankin jalkaan. Toipuminen lähti hyvin käyntiin ja oli aivan kuin Kisu itsekin olisi tiedostanut, että tämä on vain väliaikaista ja se oli jo samana iltana pystyssä jalan kanssa. Tarpeiden suorittaminen sujui hyvin ja toipumisaika tuntui olevan sekä koiralle että omistajille tuttumpaa kauraa.

Kolmen vuorokauden jälkeen poistimme jälleen tukisiteen. Pari päivää tukisiteen poiston jälkeen Kisun jalka turposi hieman. Kisu alkoi päivä päivältä varaamaan painoa vähemmän leikatulle jalalle ja jalka jatkoi turpoamista. Tiedustelin asiaa useamman kerran ja turvotuksen epäiltiin johtuvan kudosnesteestä. Leikkauksen jälkeen polveen jää "tyhjä tasku" jonka elimistö pyrkii täyttämään nesteellä ja on aivan normaalia. Meillä oli muutaman päivän päähän varattu aika hakasten poistoon ja jälki kontrolliin. Jalka jatkoi turpoamistaan ja lopulta polvi oli nyrkin kokoinen ja näytti kivuliaalta. Kisu liikkui kolmella jalalla ja liikkuessaan taivutti leikatun jalan todella kummalliseen asentoon, ikään kuin kaksin kerroin mahansa alle. Seuraavana päivänä suuntasimme poistamaan hakaset ja lääkäri oli sitä mieltä että poistaisimme myös nesteen koska sitä oli niin paljon. Elimistö kuitenkin pyrkii usein nesteen poiston jälkeen täyttämään "tyhjän taskun" uudelleen joten jalkaan laitettaisiin puristusside estämään tätä reaktiota.
Kisu laitettiin kevyeen anestesiaan kudosnesteen poiston ajaksi.
Odoteltuamme viitisen minuuttia palasi lääkäri luoksemme ja kertoi meille ettei kyseessä olekaan kudosneste vaan Kisulta on revennyt nivelkapseli josta on kapselineste purkautunut polveen vääntäen polvea.
Tässä vaiheessa sydämeni hyppäsi jo kurkkuun, että ei voi olla totta ja kaikki on menetetty.
Lääkäri kertoi kuitenkin polven parantuneen muuten normaalisti, mutta ilmeisemmin nopea lihakseen kohdistunut rykäisy on aiheuttanut sen, että kapselissa olleet tikit ovat revenneet. Duracell- pupullamme oli siis ollut vauhtia liikaa.
Repeämä korjattiin saman tien yksittäisillä tikeillä tekemällä uusi haava vanhan leikkaushaavan viereen.

Onni onnettomuudessa, että hakasten poisto oli seuraavana päivänä siitä kun polvi alkoi olla jo todella huonossa kunnossa. Kisu ei valittanut hetkeäkään vaikka polvi oli varmasti todella kipeä ja näytti siltä että puhkeaisi siihen paikkaan. En ollut ikinä nähnyt että koira saisi jalkansa taivutettua sellaiseen asentoon, ikään kuin kaksin kerroin.
Onneksemme eläinlääkäri myös korjasi repeämän samantien vaikka olimme päivän viimeiset asiakkaat ja 15 min aika muuttuikin kahden tunnin odotteluksi, joten emme voi kuin kiittää suuresti hyvästä hoidosta!

Kisu sai uudet hakaset uuteen haavaan ja polveen uuden tukisiteen. Suuntasimme jälleen toipumaan varautumalla siihen, että miten Kisun saisi ottamaan nyt todella rauhallisesti. Vastoinkäymisiä oli ollut muutenkin liikaa joten oli pakko ottaa varman päälle.
Toipuminen jatkui samaan tapaan kuin ennenkin ja kahden viikon jälkeen poistimme uudesta haavasta hakaset. Edessä oli jälleen kuusi viikkoa rauhallista liikuntaa ja kuntoutusta.



Kisulla tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta: "paikallaan" ja "täysiä". Mikä on tuottanut omistajille haastetta toipumis aikana. Koiran oli todella otettava rauhallisesti ettemme päätyisi jälleen leikkauspöydälle.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Kuin pommi tyhjältä taivaalta

Ehdimme jo huokaista helpotuksesta, että voisimme jatkaa kohti tulevaisuutta toiveikkaina kera toimivien jalkojen.

Käytin Kisua rabies rokotuksessa lokakuussa. Rokottanut lääkäri huomasi Kisun jalasta ajellut karvat ja kerroin tehdystä operaatiosta. Lääkäri kokeili polvia ja leikattu jalka pysyi paikallaan. Kokeilessaan oikeaa jalkaa joka kesällä todettiin 0 eli normaaliksi kertoi hän, että myös oikea polvi lumpsahtaa pois paikaltaan. Pelästyin itse niin kovasti, että silmissäni sumeni ja valahdin valkoiseksi. Ensimmäisenä taisin todeta, että kuinka se voi olla mahdollista? Vasta 3 kuukautta sitten se todettiin nollaksi. Miten näin nopeassa ajassa voi tapahtua näinkin raju muutos huonompaan. Minulle kerrottiin sen olevan hyvinkin mahdollista. Mahdollisesti Kisun vasen jalan ollessa se heikompi jalka on oikeaan jalkaan kehittynyt niin hyvä lihaksisto, että polvi ei ole oireillut. Vasemman jalan leikkauksen jälkeen Kisun paino on jakautunut tasaisemmin molemmille jaloille jolloin oikea jalka on päässyt heikentymään.

Jalka ei tässä vaiheessa oireillut vielä pahasti, mutta jo kahden viikon jälkeen oli nähtävissä vastaavaa muljahtelua joten vein Kisun tarkempiin tutkimuksiin.
Oikeassa jalassa oli sama ongelma kuin vasemmassakin ja edessä oli vastaava operaatio myös oikeaan jalkaan.

Taisin tutkimuksen aikana kymmeneen kertaan esittää lääkärille kysymyksen, että voiko tämä nyt vielä uusia jo leikattuihin jalkoihin?

On ilmeistä, että painon jakautuminen tasaisemmin toi esiin myös toisen jalan heikon kunnon ja luksaation. Kesällä virallisiksi lausunnoksi saamamme 3/0 olikin todellisuudessa 3/0(3) (lausunto ei ole virallinen). Tämän takia useammalta lääkäriltä nousi esiin ajatus että koiria pitäisi tutkituttaa useamman kerran elämänsä aikana. Vuoden iässä terveeksi todettu koira ei välttämättä ole sitä enää vuoden kahden päästä.

Kuulun itse niihin joka joskus vielä ajatteli, että eihän koiraa tarvitse tutkia jos se on kotikoira eikä sitä käytetä jalostukseen. Että eihän muka niillä tiedoilla paperilla tee mitään. Myönnän sen jälkiviisaana ja tästä syystä Ticoa ei ole ainakaan vielä tutkittu. En tällöin vielä osanut ajatella hyötypuolta asiasta.
Tutkimuksista on kuitenkin suuri apu rodulle ja niiden avulla nimen omaan tutkitaan koiran vaivoja jotka ei välttämättä ikinä näkyisi muuten. Eikä tutkimuksien huonot tulokset tee koirasta huonoa!

Kisu on edelleen sellainen koira jonka nimenomaan halusin toiseksi koiraksi. Se on luonteeltaan juuri sellainen ja on maailman ihanin koira. Vaikka syksy toi ikäviä asioita esille terveydestä en silti hetkeäkään tuon koiran kanssa vaihtaisi pois! Suurin toiveeni olisikin että Kisu saataisiin kuntoon ja pikku-kippura saisi nauttia elämästään jälleen täysillä.

Vasemman polven operaatio

12.8.2009 oli meillä aika varattuna Kisun polvioperaatioon. Itse en oikein tiennyt mitä odottaa joten melko avuttoman olon kera suuntasimme leikkaus pöydälle.

Kisun polvet kokeiltiin uudestaan eikä tilanne ollut muuttunut minnekkään. Jo ennen röngtenkuvia lääkäri totesi vian olevan kuitenkin sieltä "helpoimmasta päästä". Polvi muljahti ulos taivuttaessa, mutta palasi kuitenkin aina paikalleen itsestään. Sain myös tarkempaa informaatiota mistä tälläinen vaiva johtuu ja mitkä rakenteelliset viat siihen vaikuttavat. Kisun kohdalla suurin aiheuttava riski on polvien käyryys sekä luut ovat jonkin asteisesti kasvaneet kieroiksi ja ikäänkuin vääntyneet korkkiruuville. Lääkäri vahvisti kyseessä olevan synnynäinen vika jonka syntyyn voivat vaikuttavat useat eri seikat. Patella luksaation periytyvyydestä löytyy netistä jonkin verran tietoa, mutta ilmeisesti siitä lopulta tiedetään melko vähän. Sen kuitenkin tiedetään olevan periytyvä ja geenin on tultava molemmilta vanhemmilta ja se voi hyppiä sukupolvien yli. Niin kuin Kisunkin kohdalla molemmat vanhemmat on tutkittu täysin terveiksi.
Lääkäri myös vahvisti, että Kisu on todennäköisesti niin tottunut polven muljahteluun ettei se varsinaisesti haitannut sen elämää. Ilman leikkausta olisi kuitenkin suurella todennäköisyydellä ollut tulevaisuudessa edessä vakavempia ongelmia ja leikkaus olisi oikea ratkaisu.
Sain todella paljon lisä informaatiota vaivasta ja vaikka sillä hetkellä suuri huoli oli edessä olevasta leikkauksesta ja toipumisesta oli olo asian tiimoilta hieman fiksumpi.

Useampi lääkäri mainitsi asioita tiedustellessani, että tämä vaiva on valitettavan yleinen pienillä koirilla ja leikkauksia tehdään useille koirille päivittäin. Omalle kohdalle sattuessa sen sisäistäminen ja ymmärtäminen ei kuitenkaan ollutkaan niin yksinkertaista sillä halusin saada selkeämpää tietoa tästä vaivasta.

Kisun jaloista otettiin tarkemmat röngtenkuvat ja itse operaatio alkoi. Kuuden tunnin odottelun jälkeen saimme soiton että kaikki oli sujunut hyvin ja saimme lähteä noutamaan Kisua kotiin.

Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi, että Kisun patella luksaatio johtui polven rakenteen kehityshäiriöstä. Koiran polvilumpio kulkee telaurassa joka kehitysvaiheessa ei jostain syystä ollut Kisulle kehittynyt kunnolliseksi. Luu oli lähes sileä ja tästä syystä lumpio pääsi helposti muljahtamaan ulos alikehittyneestä urasta. Kisun polveen toteutettiin telauran syvennys operaatio. Kisun rakenteellisista virheistä johtuen on lumpio kuitenkin kiinnittynyt vinoon, mutta parhaaksi koettiin syventää telauraa.
Tärkeää tietoa rikkaampana lähdimme kotiin toipumaan. Edessä oli kuusi viikkoa rauhallista liikuntaa. Jalkaan laitettiin kolmeksi vuorokaudeksi tukiside, mutta jalkaa sai heti käyttää jotta uusi ura pääsee parantumaan mahdollisimman nopeasti.

Kisu näytti leikkauksen jälkeen kovin raasulta. Jalasta oli ajettu karvat kokonaan, kyljessä oli kipulaastari, hännän päällä oli epiduraali pistoksen alue sekä kaulassa ja tassussa verikokeiden takia karvattomat alueet. Nämä ovat tietysti vain kosmeettisia haittoja.
Ensimmäinen ilta meni koiran itkiessä ja nähden pieniä vihreitä koiria. Piti kantaa huoli, että koira pysyy lämpimässä ja pää koholla jottei epiduraali valu muualle elimistöön. Epiduraalin vaikutuksen lakatessa Kisulla oli selkeästi kipuja.

Ensimmäinen viikko oli odotetusti melko tuskaista. Kisu ei suostunut tukisiteen kanssa ottamaan askeltakaan. Tarpeiden teko oli tarkalle shiballe suuri ongelma siteen kanssa. Sain ohjeeksi puristella virtsarakkoa jos koira itse ei suostunut tarpeitaan tekemään. Kisu oli useamman vuorokauden virtsaamatta ja valvoimme yöt tuskaista itkemistä kuunnellen. Rakon painelu ei tuottanut apua eikä virtsaamisreaktio käynnistynyt vaikka istuimme ulkona pitkiäkin aikoja. Siellä Kisu aina kuitenkin rauhoittui. Kolmen vuorokauden jälkeen Kisu suostui lopulta tekemään tarpeensa kun se ymmärsi että kolmella jalalla pääsee liikkumaan ja töppönen roikkuu perässä. Tämä toi suuren helpotuksen pienelle koiralle ja se nukkuikin seuraavan päivän.

Saimme poistaa tukisiteen kolmen vuorokauden jälkeen. Haavan piti kiinni hakaset jotka poistettaisiin kahden viikon kuluttua. Kisulle meni aikaa ennen kuin se uskalsi käyttää tai varata painoa jalalle. Antibiootti ja kipulääkkeiden avulla jatkoimme kuitenkin toipumista.
Kahden viikon jälkeen suuntasimme jälki kontrolliin ja poistattamaan hakaset. Polvi oli parantunut hyvin ja haavasta poistettiin hakaset. Toipuminen jatkui vielä seuraavat kuusi viikkoa. Kisu alkoi pikku hiljaa varaamaan rohkeammin jalalle painoa ja broilerin-koipeen alkoi kasvamaan takaisin pikku hiljaa karvatkin.

Alku tuskailujen jälkeen toipuminen ensimmäisestä leikkauksesta tapahtui kuitenkin hyvin nopeasti. Jalan lihakset ehtivät toipumisen aikana kuitenkin surkastua melkoisesti ja niiden palauttaminen vei aikaa. Lihaksiston tuki on kuitenkin oleelliseta polvelle. Asteittain saimme kuitenkin huomata Kisun alkavan varata painoa tasaisemmin molemmille takajaloille.

Me Kisun kanssa kuitenkin kiitetään isoa tukijoukkoamme joilta olemme saaneet arvokkaita neuvoja ja tukea! :)

Kippuran kipeät koivet

Puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Meillä on ollut vastoinkäymisiä kerta toisensa jälkeen eivätkä ne täysin ole vieläkään loppuneet. On vaikea aloittaa kirjoittamaan näinkin pitkän ajan takaa kun ei oikein tiedä mistä aloittaa joten kirjoitan tapahtumia pätkissä.

Viettäessäni heinäkuun lopussa kesälomaani kiinnitin huomiota Kisun askellukseen jossa olin jo aikaisemminkin huomannut silloin tällöin jotain erikoista. Nyt kun olin varma siitä, että jossakin on vikaa päätimme aikaistaa Kisun terveystytkimuksia. Itse olin alkuun varma että vika löytyy lonkista, mutta vein Kisun kuitenkin Lahteen polvitutkimuksiin. Tutkimuksissa tiputettiin syliini pommi tai siltä se sillä hetkellä tuntui. Tuloksiksi kirjattiin 3/0 ja vasemman polven patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno.
En sillä hetkellä oikein tiennyt mihin kaikki johtaa enkä suoraan sanottuna saanut tutkineelta lääkäriltä vastauksia mihinkään. Paperista sain lukea, että suostuksena leikkaus. Suurta ihmetystä herätti myös polvien välillä oleva aste ero.

Olin toki usein kuullut puhuttavan patella luksaatiosta ja koirien huonoista polvista, mutta en suoraan sanottuna käsittänyt mistä ne johtuvat ja mitä siitä seuraa. Shiboilla nämä ovat harvinaisia ja tästä syystä en ikinä ollut tullut tutkineeksi mitä patella luksaatio itseasiassa tarkoittaa. Tiesin sen vain olevan pienillä koirilla hyvinkin yleinen. Patella luksaatio on yleensä synnynäinen kehitys vika, mutta voi myös aiheutua tapaturmaisesti. Omalle kohdalle osuessa se tuntui kuitenkin lähinnä: pelottavalta.

Kisun jalat kuitenkin muljahtelivat silmin nähden aina rauhallisesti kävellessä joten jotain oli tehtävä. Jälkikäteen on ollut myös helppo listata asioita joista olisi ehkä pitänyt käsittää että jossain on vikaa, mutta jälkiviisas on helppo olla. Kisu kulki portaat aina vasen jalka ylhäällä, se käveli todella harvoin vaan mielummin juoksi ja näyttely arvosteluissa oli aina huonoa mainintaa takapään liikkeistä.

Minun ensi reaktioni oli, että koiran jalkaan täytyy sattua paljon sillä polvilumpio muljahtaa ulos ja vääntää sääriluuta väärään asentoon. En tässä vaiheessa itse kuitenkaan käsittänyt vieläkään mitä polven sisällä varsinaisesti tapahtuu. Pelkkä ajatus polvien muljumisesti tuntui kivuliaalta. Asioita tiedustellessani nousi kuitenkin esiin, että luksaation aiheuttamasta kivusta on esillä montaa eri käsitystä. 3-asteen polvet eivät välttämättä kaikilla aiheuta minkäänlaista oireilua ja joillain paremmatkin polvet voivat aiheuttaa ongelmia normaali elämässä. Leikkausta suositellaan kuitenkin jos luksaatio aiheuttaa haittaa päivittäisessä elämässä sillä seuraukset ajan kuluessa voivat olla suuremmat.
Kisu kuitenkin eli aina niin kuin ennenkin eikä muljahtelu haitannut sen elämää vaikka omiin silmiini se vaikutti tuskaiselta. Kuitenkin kun luksoiminen oli niin selkeää oli ainut ratkaisu hoitaa polvet kuntoon leikkauksella.

Minulle annettiin nevoksi, että varaisin ajan koirien nivel- ja luukirurgiaan erikoistuneelle lääkärille. Kyseessä on kallis leikkaus ja tottakai se on hyvä suorittaa asiantuntevalla eläinlääkärillä. Löysimme ortopediaan erikoistuneen eläinlääkärin jolta sain jo puhelimitse paljon informaatiota asiasta ja asiantuntevaa tietoa joten leikkaus päivä varattiin samantien, jotta saisimme Kisun kuntoon.