Kisulle oli varattu aika viikko sitten röngten-tarkastukseen jonka tarkoituksena oli tarkistaa harjanteiden luutumis-tilanne lähinnä omistajien mielenrauhan vuoksi. Kerrankin olin matkalla lääkäriin positiivisin mielin. Ajatukset kääntyivät kuitenkin heti toiseen suuntaan kun näin Kisun kuvat ruudulla. En ollut uskoa, että ne ovat Kisun jalat. Todellisuus nimittäin oli se, että luupinnat joilla harjanteet kiinnitettiin luutumaan olivat vasemmasta jalasta molemmat poikki ja oikeasta toinen. Sen seurauksena harjanteet olivat päässet molemmista jaloista irtoamaan muutaman millin eteenpäin. Onneksemme ne olivat kuitenkin pysyneet keskellä sääriluuta joten sivuttaista siirtymistä ei ollut tapahtunut vaan harjanteet olivat ikään kuin irti eteenpäin.
En meinannut ymmärtää mistä se on voinut johtua sillä Kisu oli suht rauhallisesti ollut koko kuukauden. Suurin ongelmahan Kisun kanssa on shiboille hyvinkin ominainen tarpeidenteko ongelma. Se ei suostu tekemään tien viereen vaan on päästävä syrjempään täydelliselle paikalle ja jos sitä ei löydy jää tarpeet tekemättä ja niin kauan paikkaa haetaan että se täydellinen paikka löytyy.
Lääkäri selitti ongelman sillä, että kun harjanne on alunperin kiinnittynyt niin syrjään, että vääntö on jatkuvasti kova jokaisella askeleella joten luupinnojen metalli on väsynyt ja antanut periksi. Tämän kokoisille koirille laitetaan yleensä yksi pinna per jalka ja se riittää. Kisun tapauksen tietäen lääkäri laittoi varmuuden vuoksi kaksi pinnaa per jalka ja silti pinnat olivat pettäneet. Lääkäri joutui itsekin toteamaan olevansa lähes sanaton, että kuinka tälle koiralle voi tapahtua kaikki mitä pidetään lähes mahdottomana.
Onneksemme uusioluuta oli kuitenkin lähtenyt kehittymään ja niiden pitäisi pitää harjanteet paikallaan luupinnojen ollessa nyt poikki. Tavoitteena on nyt kuukaudessa saada palat luutumaan lopullisesti.
Huonojen uutisten jälkeen suuntasin välittömästi ostamaan koiralle vedonestovaljaat joiden kanssa Kisu on ainakin vielä kävellyt vielä rauhallisemmin. Kisu kun on pienestä pitäen ollut vauhdikas duracell-pupu ja se ei mitään voi tehdä harkiten tai rauhallisesti vaan kaikki tehdään sata lasissa. Valjailla on siis saatu hallintaan äkkikäännökset ja suinpäin syöksymisest yms. Lenkit on minimaalisia vaikkin sama tarpeiden teko ongelma jatkuu eikä tämän hetkiset kelit helpota tilannetta yhtään.
Lisäksi ostin koirille tarkoitettua kalkkijauhevalmistetta ja jo aikaisemmin aloittamamme hainrustovihersimpukka-valmiste vaihdettiin vastaavaan valmisteeseen jossa on mukana pieni annos D-vitamiinia. En usko näistä olevan ainakaan haittaa. Kisulle ei ikinä aikaisemmin ole lisäravinteita syötetty.
Haluaisin kovasti saada Kisun rgt- kuvia tänne esille sillä niiden avulla olisi huomattavasti helpompi selittää miten tilanne on alusta-alkaen lähtenyt kehittymään. Kuvia meillä onkin levykkeillä melkoinen määrä.
Suurena toiveena on, että kevät toisi parempia aikoja meidän taipaleeseen
Tässä kuitenkin kuva neidistä "okay mami, i will relax and take it easy"
Kuukauden päästä on uusinta kuvaus ja mahdollinen luupinnojen poisto.
Ticosta en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Minulla on aivan älytön ikävä tätä isompaa kippuraa. Kisun leikkaksesta toipumisten takia en ole pian nähnyt Ticcuraa pariin kuukauteen.
Tico kastroitiin kaksi vuotta sitten ennen kuin Kisu astui kuvioihin mukaan. Tästä lähti hidas, mutta voimakas painon nousu. Ylipaino pääsi kehittymään nopeasti vaikka koiran ruokavalio muutettiin välittömästi. Tico on aina myös liikkunut päivittäin paljon. Siitä huolimatta paino nousi liikaakin. Pari viikkoa sitten rokotuksissa lääkäri antoi ohjeistusta ruokailuun vanhemmilleni ja toivon mukaan hitaasti paino lähtisi nyt laskuun ennen kuin siitä on terveydelle haittaa. Muuten iso ukkeli on vanha iloinen itsensä ja nauttii elämästään.
Elisa
