perjantai 28. toukokuuta 2010

Blogin päivitys

Siirsin blogini vihdoin Bloggerin betaversiolle. Sieltä avautui valtava määrä uusia hienoja astetus ja ehostus mahdollisuuksia!

Päivitys on siis vielä pahasti kesken ja jatkuu niin kauan kunnes se omaa silmää miellyttää!

Ensi viikkolla varmasti luvassa päivityksiä kun suloinen Meiko kotiutuu. Kasvattajan mukaan tyttö on varsinainen riiviö ja mainitsi myös jahdattuaan Meikoa vesisateessa, että Kisu on kohdannut voittajansa villeydessä! :D Saa nähdä, oletan saavani suloisen rauhallisen kippuran alun, sellaisiahan ne kaikki ovat? Paitsi Kisu. Enkä usko saavani riiviötä ennen kuin omin silmin näen. Voi olla hyvinkin, että joudun nielemään sanani. ;)



Loppuun vielä kuva Kisusta joka nautiskelee viimeisiä hetkiä rauhallisesta (Kisun mielestä tylsästä) illasta. Huomaattehan kuvasta kuinka hyvin on karvat kasvaneet jalkoihin takaisin! Hännän alla on edelleen täysin karvaton läntti epiduraalin kohdalla, ilmeisesti häntä painaa kohtaa sen verran että karvan kasvu kestää. Sinne jemmatuukin lenkillä aina neulasia yms. mitä saa tyhjennellä :)



Elisa

lauantai 22. toukokuuta 2010

Elämä on täynnä yllätyksiä

Tällä kertaa positiivisia, siitä myöhemmin.

Kisun vointi on ollu paranemaan päin koko ajan. Jalat ovat toimineen hyvin ja pieni mustapaholaisemme alkaa muistuttamaan vanhaa tuttua Kisua päivä päivältä enemmän. On ollut hassua huomata lähes päivittäin pieniä "rituaaleja" mitä koiralle ehti muodostua ja jotka lähes vuoden katkon jälkeen ovat palanneet. Näistä yksi on iltahepuli.
Viimeisten kuukausien aikana on myös todella ymmärtänyt miten pienet arkiset asiat tekevät koiran elämästä juuri koiran elämää. On saanut katsoa kun toinen saa liikkua, juosta ja leikkiä kavereiden kanssa se sama vanha pilke silmäkulmassa. Itku on ollut herkässä useaan otteeseen, voin häpeilemättä myöntää!

Myönnän myös, että joskus on vaikea laskea irti ja antaa toisen mennä. Joskus iskee olotila ja pelko siitä, että koira hajoaisi kuin posliiniesine. Ei auta kuin muistaa lääkärin sanat ja sen, että pumpulissa pito loppupeleissä pahentavat koiran vointia.

Yksi selkeä piirre elämän normalisoitumisesta on olleet Kisun alkaneet juoksut. Kisulla ehti jäädä kahdet juoksut välistä. Juoksut tekivät alkujaan useamman leikkauksen alla, mutta leikkauksen jälkeen oireilut katosivat. Kisu on tarkoitus syksyllä steriloida, sillä suotta se juoksuista kärsii.

Tico on ollut kyllä mainio Kisun toipilas aikoina. On ollut hauska huomata millainen hoivavietti ja huolestuneisuus on tästä omanarvon tuntevasta järrikästä on esiin tullut. Kun koiria joutui useasti kieltämään riehumasta oli Tico saman tien korvat luimussa kippura heiluen pyytämässä anteeksi komentajalta. Lisäksi Tico on erityisesti oppinut ikään kuin varomaan tekemisiään ja kysymään lupaa, saanko kiusata Kisua?

Lisäksi tähän loppuun voin iloiten kertoa siitä kuinka elämä on täynnä yllätyksiä. Perheemme saa nimittäin uuden perheenjäsenen muutaman viikon kuluessa kun pieni Meiko tyttönen kotiutuu sijoituskotiinsa.
Asiaa on harkittu, pohdittu ja mietitty jo viime syksystä asti. Se aika tuntui silti menevän nopeasti ja lopullinen päätös oli nenen edessä kuin hujauksessa, mutta silti päätös on pitkän harkinnan takaa.
En häpeile myöntää, että minulle on muodostunut vuoden aikana pelko uuden koiran ottamisesta. Pelko joka tuntui olevan kovin vaikea ylittää ja kaataa. Joskus jopa harkitsin jos tulevaisuudessa vaihtaisi rotua, silti se sama pelko kolkutti kovasti olkapäälle. On myös olemassa sanonta, että jos hevosen selästä putoaa on sinne noustava heti uudelleen.
Lopulta ymmärsin kuitenkin muutamia asioita ja törmäsin lauseeseen “On otettava riskejä. Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen, kun annamme odottamattoman tapahtua.” Ja päätös oli sen siliän tien tehty ja sen takana onnellisina pysymme! Tulevaisuuteen voi ehkä vaikuttaa, mutta sitä ei kukaan voi ennustaa ja mitä silloin on nenän edessä näyttää vain aika.

Pidemmittä puheitta haluan esitellä uuden perheenjäsenemme Headstyle Akage No Yuumei "Meiko" (kuvassa 6 vko)



Kasvattajalle Riitalle kiitos siitä, että luottaa meidän hoiviin tämän suloisen silmäteränsä!

Elisa