Heti alkuun totean, että vaikkakin olen aina ollut sitä mieltä ettei elämä koiranpennun kanssa ole helppoa niin sen rankkuus yllättää silti aina. Olen myöskin sitä mieltä, ettei sen kuulukaan edes olla helppoa. Silti on aina yhtä ihana saada elää ja kokea se vaihe koiran elämästä. Saada katsella kuinka päivä päivältä tapahtuu kehitystä ja muutoksia.
Pidän shiboja kuitenkin siinä mielessä heppoina, että esim. jokainen omista koiristani ovat olleet lähes sisäsiistejä luovutusiässä. Meikokaan ei tuonnot poikkeusta tähän vaan alusta asti se on osannut ilmaista koska on tarve päästä ulos. Lukuun ottamatta muutamia kertoja kun se keksi, että parveke on myös ulkotilaa ;)
Meiko on hirvittävän reipas ja sosiaalinen pentu. Jos jokin uuden asian kohtaaminen alkuun hirvittää niin omistajan tuoma tuki saa pelon kääntymään uteliaisuudeksi. Meiko oli pentueensa ainokainen joka on edesauttanut myös itsevarmaa luonnetta sen kasvaessa aikuisten koirien keskellä. Tämä tuo myös ehkä varjopuolia siinä mielessä, että Meiko kuvittelee esimerkiksi kaiken ruoan olevan hänen. Kisu on ruoan suhteen osoittanut kuitenkin välittömästi nokkimis järjestyksen vaikka muuten se onkin pennun kanssa jopa liian kiltti. Meiko jaksaa kiusata "siskoaan" äärimmäisyyksiin asti ja Kisu sietää lähes kaiken. Aika näyttää mihin suuntaan arvojärjestys talossa kääntyy. Oma veikkaukseni on, että Kisu antaa suosiolla itsevarmemmalle paikkansa.
Kisu on aina ollut pennusta alkaen erittäin alistuvainen ja nöyrä. Meiko on taas täysin päinvastainen. Se koettelee todella omistajansa sitkeyttä kerta toisensa jälkeen erinäisissä asioissa. Meikon itsepäisyydestä ja voimakkaasta itsevarmuudesta tulee Tico hyvin voimakkaasti mieleen.
Meiko vaikuttaa hyvin paljon olevan kaikessa Ticon ja Kisun sopiva sekoitus. :) Meiko on erittäin sosiaalinen, energinen ja itsevarma pentu.
Toissa viikonloppuna lähdimme Meikon kanssa junalla Ticon luokse. Junamatka meni Meikolta kuin vanhalta konkarilta, sen nukuessa koko matkan sylissäni.
Tico suhtautui alkuun Meikoon samalla tavalla kuin Kisuunkin. Meiko ei vain ollut yhtä nöyrä Ticon edessä. Oli erikoista huomata kuinka Tico ei oikeastaan edes yrittänyt leikittää Meikoa vaan oli lähinnä kuin pentua ei olisikaan. Sen katseesta pystyi päätellä sen miettivän "Missä Kisu on ? tuokaa se takaisin".
Kisulla huomattiin edellisellä viikolla silmän voimakasta vuotamista joka eteni rajuksi tulehdukseksi tarttuen toiseen silmäänkin. Kävimmekin lääkäriltä hakemassa kortisonitipat. Kisu jäi täksi viikonlopuksi kotiin hermolomalle josta se nautti täysin siemauksin. Ilman pelkoa, että taas kohta joku roikkuu poskissa kiinni.
On kuitenkin ollut myös ilo huomata Kisun tottuneen jo pikku hiljaa muuttuneeseen arkeen kun se alkuun tuntui olevan hieman stressaantunut ja hämillään. Yhä useammin Kisu käy haastamassa Meikoa painimaan ja riekkumaan kanssaan. Välillä huutaen armoa omistajilta ;)
![]() |
Kuvassa Meiko painimassa hurmaavan Sumo shiba kanssa :) |
Elisa ja kippurat