Koiran pelkotila

Koin äskettäin sellaisen onnistumisen elämyksen ensimmäisen kerran Kisun kanssa, että halusin välittömästi tulla sen jakamaan.

Olen kesän aikana kuluttanut iltaisin aikaa lukien koira-aiheisia kirjoja. Minä joka en todella ole ollut ikinä kirjojen ystävä. Nämäkin kirjat ovat olleet ystävältä lainassa jo tovin jos toisenkin, mutta nyt ne vasta sain avattua.Tätä ennen olen  viimeksi tainut lukea Tuntemattoman Sotilaan, yläasteella ;) Näiden kirjojen lukeminen ei olisi voinut osua parempaan saumaan sillä niiden avulla olen saanut jälleen palautettua mieleen monia päivän selviä, mutta helposti unohdettavia asioita. Koskien koirien kanssa elämistä ja toimimista.

Kisulle on viimeisen puolenvuoden aikan kehittynyt uskomattoman voimakas pelkotila kohdistuen talomme porraskäytävään. Pelko on ajoittaista ja on voimakkaampi jos porraskäytävässä on muita saman aikaisesti. Pelko on välillä niin voimakasta, että koira on meinannut laskea alleen. Pyrkii takaisin sisälle, painautuu täristen niin matalaksi kuin pääsee ja menee todella voimakkaaseen hysteeriseen paniikki tilaan.
Pitkän aikaa pohdimme puolisoni kanssa onko porraskäytävässä tapahtunut joskus jotakin sellaista mistä tämä olisi saanut alkunsa? En muista kuin kerran jolloin astuin tukalassa tilanteessa ikään kuin koiran tassulle. Tämä tapahtui kuitenkin useamman kuukauden pelon alun jälkeen, ei se kuitenkaan varmaan helpottanut.

Muutama viikko sitten normaalille iltalenkille lähtiessä pelko oli voimakkaampi kuin ikinä ja loppu illan olinkin sormi suussa miten toimia. Olemme pyrkineet olemaan "oireet" huomattuamme aina käyttäytymään itse normaalisti. Kisu on kuitenkin aina lukenut omistajiaan hyvin ja turvautuu omistajiinsa. Kisu on pienestä asti ollut hyvin rohkea pentu ja yleensä pelot ovat olleet helppo saada voitettua kiinnittämällä erityistä huomiota meidän omistajien käyttäytymiseen ja pyrkimällä viestimään rohkaisevasti koiralle ettei tilanteessa ole mitään kummallista. Tämän pelkotilan yhteydessä olen kuitenkin ollut peukalo keskellä kämmentä. Kun mikään ei tunnu auttavan.

Valoitan hieman taustaa josta epäilen tämän kaiken saaneen alkunsa. Kisua on leikkauksien takia jouduttu viimeisen vuoden aikana kantamaan lähes aina portaissa. Toipuessa oli ehdoton kielto portaiden käytölle. Kun saimme lopulta luvan käyttää portaita piti kaikki opetella alusta. Kisu on aina juossut portaat alas (vielä kolmella jalalla) Tätä piti alkuun vain koiran tapana, mutta jälkikäteen on siihen syyt olleet päivän selvät. Tätä emme enää koiralta voineet/halunneet sallia vaan ne piti opetella menemään rauhallisesti joka tuotti suuresti työtä, mutta tulosta lopulta kuitenkin.

Talomme käytävät ja portaat ovat hyvin liukkaat. Koiran mennessä paniikkiin on se pahimmissa tapauksissa liukastunut jopa portaissa. Minkä tietysti olettaa automaattisesti olevan haitaksi jaloille.

Päätin lopulta kokeilun vuoksi ottaa avuksi DAP-feromoni valmisteen. Kisulla on nyt pari viikkoa ollut "tukena" tämä feromoni-hormonia erittävä panta ja se tuntuu helpottavan pelon suurinta piikkiä.

Äsken koin kuitenkin uskomattoman tunteen kun lähdin Kisun kanssa lenkille. Olen kyllä entuudestaan tiennyt useissa koira kirjoissa puhuttavasta energiasta ja  olemuksesta millä ihminen viestittää erilaisia asioita koiralle. En ole kuitenkaan aikaisemmin tuntenut saavuttavani oikanlaista olotilaa itselleni niin ettei koira pääsisi minusta lukemaan asioita. Valmistauduin etukäteen henkisesti ulos lähtöön. Kuulin, että käytävässä on myös joku muu. Avasin oven ja Kisu aisti saman tien käytävässä "piilevän pelon". Se käveli vierelläni ja kuin sekunnissa rentoutui. Meinasin alkaa kommunikoimaan koiralle, mutta ymmärsin hillitä itseni ja matka jatkui. Lopulta Kisu meni portaatkin tyynen rauhallisena ja täysin rentona. Portaikossa liikkuneet ihmiset seisoivat oven ulkopuolella ja normaalisti Kisu olisi ulko-oven avauduttua pyrkinyt luikkimaan pakoon pöhisten. Nyt se ei edes noteerannut ihmisiä vaan jatkoimme matkaa itsevarmoina. Kotiin palatessa näin talon edessä auton ihmisineen, mutta ehdin itse valmistautua ennen Kisua. Yleensä se on aloittanut kyräilyn ja pakoon pyrkimisen heti huomattuaan. Nyt se pöhähti kerran ja kun itse pystyin pitämään tietyn mielentilan sain huomata koiran jälleen rentoutuneen ja pääsimme kotiin kuin ei mitään.
Uskomaton onnistumisen tunne! Kisu lukee minua erittäin hyvin ja ensimmäisen kerran saavutin tässä tilanteessa tilan jolla pystyin ilmaisemaan koiralle, ettei tilanteessa ole mitään kummallista ja minä johdan. Ensimmäinen onnistumisen askel joka toivottavasti ruokkii saavuttamaan tämän energia tilan jatkossakin.

Useissa kirjoissa puhutaan tästä, mutta olen kokenut hankalaksi itse saavuttamaan oikeanlaisen mielentilan, niin että sen saa pysymään yllä. Milloin on ylinäyttelemistä jonka koira myöskin haistaa läpi ja milloin viestität koirallesi negatiivisia asioita..

Toivon tämän positiivisen käännöksen helpottavan tilanteen selättämistä. Ulos kun on vain useamman kerran päivässä päästävä!

Let's do it together !

PS. Vihdoin sain myös pitkän taistelun jälkeen blogini bannerin keskitettyä. Iso kiitos apureilleni vaivannäöstä :)

Kennel Genshi No

Oma kennel on nyt totta vihdoin

Pitkä odotus palkittiin ja vihdoin oli ilmestynyt minulle oma kennelnimi. Kasvattajan peruskurssin suoritin jo alkuvuodesta 2009 ja mieleisen nimen keksimiseen meni lähes vuosi. Suuresti harmittaa etten saanut haluamaani ykkösvaihtoehtoa mistä pidin erityisen paljon ja nimen saamista odotin, muttei sille mitään voi tässä vaiheessa. Itseasiassa saamani nimi oli listallani vasta kolmantena vaihtoehtona mutta, tässä on aikaa maistella ja totutella nimeen.

Omistan nyt siis kennelnimen Genshi No joka on suoraan Japanin kielestä käännettyä alkukantainen/alkuperäinen. Syy miksi nimen listalleni valitsin juontaa juurensa suoraan suuresta viehätyksestä useaa alkukantaista rotua kohtaan joista shiba nyt tietenkin on ensisijaisena.

Pentuja ei kennelnimen alle ole suunnitteille vielä useampaan vuoteen, sillä tällä hetkellä se ei ole mahdollista olosuhteiden ja koirien osalta. Toivottavasti hamassa tulevaisuudessa edes muutaman pennun saisin kennelnimeni alle ja sen näyttää aika miten käy.

Tulen siirtämän blogini Genshi No nimen alle vaikken vielä varsinaisesta kenneltoiminnasta tai kasvatustoimmansta halua kohdallani puhua. Jatkossa tulen kyllä myös varmasti kirjoittelemaan ja kertomaan asioita aloittelevan kasvattajan silmin.

Erityisen kiitollinen olen siitä mahdollisuudesta, että olen saanut kaksi mahtavaa sijoituskoiraa joiden avulla saan yhteistyötä kasvattajan kanssa tehden tutustua kasvatuksen maailmaan. Saanut arvokasta kokemusta ja tukea. Vaikkakin Kisun kohdalla vastoinkäymisiä oli enemmäin kuin ikinä toivoisi niin on sen kanssa koettu kokemus ollut itsellenikin hyvin arvokasta opetusmateriaalia vaikka ikävältä tuntuu, että oppimateriaalina on ollut oma rakas koira. Vuoden aikana saatu informaatio monista koiraan liittyvistä asioista on kasvattanut itseäni myös paljon ja paljon uutta on tullut opittua mitä ei ennen oikein edes tästä maailmasta ymmärtänyt. Mielestäni oli myös toisaalta opettavaisti näin kasvatuksen alkuvaiheessa kohdata myös näitä varjo puolia. Aika näyttää, mutta toivottavasti Meikon kohdalla asiat sujuvat toisin.

Loppuun vielä kun sain kerrankin samaan kuvaan koko kippurhäntien elämää lauman :) Kuva ei ole kovin edustava sillä Tico on järkyttynyt tiputtuaan laiturilta järveen ja Meiko oli hyvin vaikea saada pysymään edes sekunnin sadasosaa paikallaan.