maanantai 25. lokakuuta 2010

Sairastelua ja näytelmiä

Luulisi, että Kisu olisi jo kokenut riittävästi sairastelua, mutta silti meidän nenän eteen tipahtaa taivaltaa jos minkälaisia pommeja. Kisulle iski ensimmäinen silmätulehdus kesäkuun alussa jonka uskottiin (uskon edelleen) johtuvan Meikon kanssa riehumisesta. Tulehdus taltutettiin nopeasti silmätippojen avulla. Meni kuitenkin muutamia viikkoja kun tulehdus uusi ja haimme tällä kertaa voidemaiset tipat jotka oli helpompi laittaa ja silmätulehdus saatiin taltutettua.
Viime kuun alussa alkoi Kisu ontua vuorostaan etutassuaan. Ontuminen loppui kuitenkin aina levolla ja koirat pidettiinkin aisoissa tämän takia. Sain kuitenkin seuraavalla viikolla soiton puolisoltani, että Kisu oli ottanut lenkillä spurtin eikä varaa tassulle enää painoa. Saimme onneksi jo seuraavaksi päiväksi ajan lääkärille jossa todettiin ilman kuvauksia, tassun nuljuluussa pieni murtuma. Tämä parani kipulääkityksellä ja levolla.
Tassu tapaturmasta toivuttuamme lähti Kisu viikoksi hoitoon omien koulukiireidemme takia Ticon luokse vanhempieni tykö. Jo tällöin Kisun simät hieman rähmivät. Pari päivää silmät punoittivat, mutta rauhoittuivat siitä kuulemma. Palatessaan kotiin oli silmät taas huonossa kunnossa ja suuntasimme lääkärille. Tällä kertaa eri lääkärin luokse joka tutkikin silmät erittäin tarkasti. Hänen mukaansa silmien/luomion polyypit olivat erittäin ärtyneen näköiset ja hän epäilikin, että taustalla voi piiletä vakavampi ja vaikeampi sairaus. Taustalla kun on myös tiuhaan tahtiin uusiutuneet tulehdukset. Jos silmät eivät rauhoitu tällä tippakuurilla pidemmäksi aikaa annettiin meille suositukseksi tutkia silmiä vielä tarkemmin näytepalojen avulla. Tietenkin toivon silmien nyt vihdoin rauhoittuvan. En todellakaan osannut odottaa tälläistä tietoa ja olo on kovin hämmentynyt.

Lisäksi meidän "aina terve vain rokotuksissa käynyt Tico" mennä pomppii kolmella jalalla. Muuten kävellään hyvin, mutta heinikko tms. saa jalan nousemaan. Tico oli saanut hepulin lenkillä ja oli hypännyt pelleilemään sateen kasteleman kiven päälle. Oli sieltä hieman liukastunut ja ilmeisesti raapaissut kyntensä josta tuli hieman verta. Kynnestä lohkesti lopulta pala irti, muttei se näyttänyt olevan  hermoon/suoneen saakka. Tico kuitenkin nuolee jatkuvasti tätä varvasta ja lymyilee sänkyjen alla omissa oloissaan. Tico on kuitenkin melkoinen Oscar-tähti näyttelemään ja mätään lehteenkin astuminen tai herne sängyn alla saa usean päivän kestävän shown aikaan. Kävin varuin vuoksi kuitenkin hakemassa pienen määrän reseptivapaata kipulääkettä viikonlopun ajaksi jos kynsi/varvas on oikeasti kovin kipeänä. Kynnessä ei ulkoisesti näy mitään. Eikä se varvastakaan varsinaisesti aristanut kun sitä tutkiskelin. Toivotaan, että jälleen olisi 2010 Oscar palkintojen metsästys käynnissä ja seuraillaan tilannetta.

No sairaskertomuksista näytelmiin. Eilen oli Meikon "suuri" ensiesiintyminen näyttelykehissä. Jännitin Meikon kanssa ensimmäistä kertaa kehään menemistä kovin. Meitä olikin kannustamassa puoli sukua melkein kun tätini keeshondi Siri teki debyyttinsä myös samaisella tuomarilla! Molemmat neidit esiintyi malliikkaasti. Meiko jaksoi odotella maltillisesti vaikka iso halli ja koirien paljous sai alkuun neidin kovin hämmentyneeksi tilanteesta. Leikkihetki Aku shiban kanssa sai kuitenkin kippuran nousemaan :) Tuomarina toimi Esa Ruotsalainen ja Meiko sai lopulta KP:n ja oli ROP! Jäimme myös ryhmäkehiin, mutta siellä ei enää sijoituttu.
Olen silti ylpeä Meikon reippaudesta ja mallikkaasta esiintymisestä ja hieno oli tuloksin. Nyt vain uusia koitoksia kohti.




Genshi No