maanantai 29. marraskuuta 2010

Ratiritiralla tuli talvihalla

Talvi saapui oikein rytinällä tänne ihan Etelä-Suomeenkin! Siitäkös minä ja koiratkin tykkää :)

Kisulle lumi nyt ei ollut uusi juttu, mutta riemu oli silti rajaton! Tuo pieni musta vauhti-pupunen sitten osaa nauttia elämästä ja pienistä asioista! On todella ilo katsoa vierestä kun sen korvat nousevat terhakkaasti ja silmissä vilkkuu iloisuus. Huonoja puolia siinä on se, että tuntuu kuin lenkillä olisi kaksi pentua hihnojen päässä.  Kisu jaksaa möyriä hangessa ja pomppia sinne tänne. Jokaisella lenkillä saadaan hankihepulit. Hyvää lihaskuntoliikuntaa sekin.

Meiko ei lunta ollutkaan ikinä nähnyt ja sen ilme oli sanoin kuvaamaton. Kesti hetken, että se uskalsi tassunsa tähän valkoiseen mystiseen asineeseen laittaa, mutta kun uskaltauduttiin niin ei sisälle ollutkaan menemistä. Lunta piti maistella, pöllyttää, kaivaa ja haistella, vielä tätä kaikkea samanaikaisesti. Lisäksi hauskinta oli työntää pää syvälle hankeen ja puhaltaa nenän kautta ilmaa. Myös Kisun kimppuun on kiva hyökätä kun Kisu on työntänyt päänsä hankeen.
Meiko on muutenkin kuin viritetty vieteri jolla riemu repeää pienistäkin asioista. Se alkaa hyöriä, pyöriä ja pomppia saman aikaisesti joka suuntaan kuin vieteri joka on päästetty puristuksesta!

Kisun silmät ovat pysyneet nyt jo pari viikkoa ihan hyvässä kunnossa. Ne ärtyy välillä ulkona, mutta rauhoittuvat itsestään. Vatsatautikin saatiin taltutettua vihdoin ja kyllä koko porukalle viikon jälkeen sitten uni maistuikin! Koirille ja omistajille.
Meikosta myös tuli vihdoin iso-tyttö virallisesti kun ensimmäiset juoksut alkoivat. Myös Kisun juoksut alkoivat heti perään uudelleen. Sillä on hormonitoiminta leikkauksin jälkeen ollut aivan sekaisin.

Kisu on myöskin saanut vihdoin kauniin turkin itselleen. Onneksi, sillä nämä pakkaset voisivat olla liian kovia jos turkki ei olisi lähtenyt kasvamaan.


Shiboilla on onneksi yleensä niin hyvä turkki, että tarkenevat mainiosti talvisissa olosuhteissa. Tico esimerkiksi nukkuu ja oleilee talvisinkin pitkiä aikoja parvekkeella maailman menoa tutkaillen. Sisälle ei haluta tulla vaikka väkisin tuotaisiin. Ystävieni koiria vierestä seuranneena olen myös kovin iloinen shibojen turkin helposta hoidettavuudesta, ei tartu lumikökköjä turkkiin. Paitsi Ticolle ja Meikolle varvaskarvoihin, anturoiden väliin. Joka onkin sitten mainio syy huutokonsertille kun se on niin kamalaa! Melkoisia talven "ihmelapsia" kaikki meidän koirat ovatkin.

Meikolle aletaan katsella näyttelyitä ensi vuodelle, niitä ihan virallisia :)

Elisa

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

"karhunpoika sairastaa - häntä hellikäämme"

Lisää lääkärireissuja vaikkakin positiiviisia suurimmaksi osaksi  :)

Varasin tutulle lääkärille ajan Hattulaan Kisun silmien takia ja varasinpa Meikollekkin varunvuoksi samalla kertaa ajan kylläkin aivan eri syystä.
Aikaisempi lääkäri siis sanoi, että jos ei silmät parane uusitulla tippakuurilla tulisi silmistä ottaa näytepalat sillä hän epäili Kisulla olevan jonkin sortin autoimmuunisairaus. Silmät eivät näillä tipoilla parantuneet ja hyvin hämmentyneenä tästä uutisesta päätin varata ajan hieman kauemmas lääkäriasemalle jonne mielelläni matkustankin loistavan hoidon vuoksi.
Kisun silmät tutkittiin tarkkaan ja kävi ilmi, ettei silmissä ole mitään autoimmuunisairauteen viittaavaa. Niihin on päässyt kroonistumaan tulehdus joka todennäköisesti johtuu allergiasta. Saimme antibioottitipat ja silmät kirkastuivatkin muutamassa päivässä. Näiden tippojen jälkeen jatkamme antihistamiini tipoilla aina kun on tarvetta.
Saimme siis helpottavia uutisia kummastakin koirasta! :)

Pari päivää päästiin eteenpäin kun Meikolla ilmeni vatsataudin oireita jotka loppuviikosta kuitenkin pahenivat rajusti. Sama tauti iski päivän päästä Kisuun rajumpana ja jouduinkin soitella päivystyksiin kun oksennus alkoi olla veren sekaista ja kuulemma rajua vatsatautia on liikkeellä. Aamu yöstä ajelimme apteekkiin hakemaan helpotusta ja Kisulla tauti rauhoittui parissa päivässä. Meikolla tauti on ollut sitkeämpi ja tunnin välein pitääkin käydä pihalla. Kotihoito ei tuntunut purvevan joten piti hakea pikaisesti lääkäriltä toisenlaisia lääkkeitä. Toivon mukaan saamme taudin vihdoin ja viimein kuriin! Omistajat ja koirat alkavat olla hyvin uupuneita ja Meikolla oli painokin pudonnut melkoisesti vaikka nesteytyksestä on huolehdittu.

Elisa