tiistai 28. joulukuuta 2010

Saunashiba

Meidän saunassa ei asu saunatonttu vaan meillä on ihka oma saunashiba!

Kaikilla koirilla lienee hassuja tempauksia ja tapoja. Itsestäni vain tuntuu, että shiboilla ne tulevat esiin hyvin voimakkaasti ja niillä nämä tavat eivät unohdu helposti. Ehkä se johtuu siitä, että talossa ei muita koiria ole varsinaisesti asunutkaan kuin shiboja.
Vertaankin koirieni muistia usein kissan muistiin ja shibat tunnetusti ovat hyvin kissamaisia muutenkin. Meidän oma nyt jo edesmennyt kissammekin muisti pitkään kaikki haluamansa asiat ja oli hyvin pitkä vihainen esim. harjauksen suhteen.

Joulua alustavana viikonloppuna saatiin naureskella kun Kisu keksi yhtäkkiä mennä saunomaan vanhempieni kanssa. Pidin tätä hassuna päähänpistona, mutta sama toistui seuraavankin päivänä.
Nyt Joulun päivinä ei meillä saunaan päässyt kukaan ilman, että Kisu ei olisi ollut mukana. Heti kun kylpyhuoneen oven kolahdus kuuluu on koira oven takana piipittämässä. Sinne se lauteille istahtaa tai tekee pesän ja on siinä niin kauan kunnes tulee liian kuuma. Alkuun se ei ymmärtänyt itse pyytää jäähdyttelemään vaan piti välillä kantaa ulos, mutta oppi senkin nopeasti. Käy hetken makoilemassa takkahuoneessa ja juomassa jonka jälkeen pyytää takaisin lauteille. Kieltämättä tämä tuntui hieman huvittavalta istuskella lauteilla koiran kanssa, mutta selvästi toinen tuntui nauttivan. Etenkin näillä kovilla pakkasilla! Tämäkin on yksi esimerkki shiban mukavuuden haluisuudesta.

Yhtenä aamupäivänä veljeni menikin käymään suihkussa ja Kisu oli kuin salamana oven takana. Veljeni ei Kisun sauna innostuksesta tiennyt ja avasi tälle oven. Hieman hämmentyneenä seurasi kun Kisu kipitti tyytyväisenä lauteille istumaan kuin vanha tekijä. Veli jatkoi peseytymistään asiaa kummastellen ja kertoi, että hetken päästä Kisu tulikin hyvin närkästyneen näköisenä saunasta pois kun oli selkeästi niin huonosti lämmitetty sauna ;)


Sinänsä tämä ei ole uutta meidän perheelle kun edesmennyt kissamme Picasso vietti paljonkin aikaa meidän saunassa. Viimeisiin hetkiinsä saakka. Se ei yleensä löylyistä niin nauttinut, mutta sauna oli sen oma huone josta kissan yleensä aina löysi :)

Tapaninpäivänä meillä oli jälleen hieman dramatiikkaa kun iltalenkillä Meiko yritti tehdä tarpeitaan ja alkoi kesken kaiken huutamaan kuin päätä olisi leikattu irti. Olen todella kuullut useaan kertaan kun shiba huutaa osoittaakseen mieltä, mutta tämä oli todella erilaista huutoa! Koirasta näki, että sillä on tuskainen olla ja sattuu. Täristen Meiko pyrki syliin ja kun mitään ei ulkoisesti näkynyt yritimme jatkaa lenkkiä uudestaan. Meiko yritti useaan kertaan tehdä tarpeitaan uudestaan, mutta huuto alkoi aina kun koira kyyristyi. Teimmekin "ruumiinavauksen" huudon aiheuttaneelle jätökselle josta löytyi teräviä luunsiruja ja karvoja. Nopea soitto vanhemmilleni, että puuttuuko jostakin koirien joululahjaluusta isoa palaa. Yhdestä puuttui terävänmuotoinen pala. Soitin eläinlääkärinpäivystykseen tiedustellakseni mitä tehdä kun koiraan todella sattuu. Soiton jälkeen lähdimmekin metsästämään parafiiniöljyä apteekeista joita ikäväkyllä ei Helsingissäkään montaa ollut auki. Löysimme pullon jota annettiin yöksi. Yöksi Meiko lopulta rauhoittui täristen sängyn alle. Aamulla se oli kuitenkin kippura keikkuen minua vastassa ja aamulenkillä tuli öljyn avustuksella loputkin luusta ulos, onneksi!
Lääkäri/hoitaja sanoikin minulle heti, että elä anna jatkossa näitä luita kun aiheuttavat koirille usein ongelmia. Niistä ei kuitenkaan aikaisemmin ole ollut mitään ongelmaa. Tosin Kisu ja Tico jättävät luut aina syömättä. Meiko tohelo kun vetäisee aina kaiken mitä irti saa. Sian saparoista Kisu jättää niveletkin syömättä kun Meiko syö nekin. Varovaisuutta jatkossa siis.
Täytyy toivoa, ettei enää pahempaa tukosta ole tai ettei sirut ole tehneet suoleen pahempaa vauriota.


Kisu taas joutui ikävän tapaturman kohteeksi ja sai lapiollisen lunta niskaansa naapuritalon katolta kun asukkaat sitä sieltä tyhjensivät ilman, että kukaan oli vahtimassa käveleekö kyseisellä tiellä ketään. Annoin kyllä kuuluvasti palautetta ja onneksi Kisu ei fyysisesti saanut kolhuja, mutta henkisesti kylläkin. Kisu stressaa paljon asioita joista seuraa erilaisia pelkotiloja. Tästä seuranneen säikähdyksen takia menimme jälleen monta askelta taaksepäin mm. porraskäytävä pelossa ja Kisu on nyt pari päivää muutenkin ollut hyvin pelokas kaikenlaista kohtaan.

Elisa

maanantai 20. joulukuuta 2010

Ihanaa Joulun aikaa!

... Kaikille blogin kaksi- ja nelijalkaisille lukijoille!


Nauttikaamme kaikki ihanasta Joulusta ja toivottavasti kaikki ovat olleet kilttejä :)

Elisa ja Genshi No lauman jäsenet Tico, Kisu ja Meiko