Kippuratonttuja

Viime kirjoituksesta on taas tovi jos toinenkin ehtinyt vierähtää. Valitettavasti opiskelut kuormittivat minut täysin viimeiset kuukaudet ja aika oli kovinkin kortilla. Harmitti suuresti koirienkin puolesta sillä en ehtinyt paljoakaan mitään erikoista puuhailla. Onneksi minulla on mahtava puoliso joka jaksoi koiria hoivata, jotta minä 'sain' olla nenä kiinni kirjoissa!

Sen verran ehdittiin kuitenkin, että vein Kisun vihdoin virallisiin lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Kisulta ne on pitänyt kuvata jo aikoja sitten, mutta leikkauskierteen takia se siirtyi ja siirtyi. Lähinnä kuitenkin sen takia, että saan nähdä onko lonkissa tapahtunut muutoksia ja missä kunnossa kyynärät ova. Niiden alueella on havaittu kipualueita hieronnassa ja leikkauksien takia ne ovat olleet melko suurella rasituksella. No en tiedä voinko sanoa, että meille tapamme mukaan tämäkään ei ollut ihan niin yksinkertainen reissu kun voisi kuvitella. Koira nukutettiin, kuvattiin ja annettiin minulle takaisin ja ohjattiin kassalle. Jäin suuauki, että enkö saa nähdä niitä kuvia? Lääkäri totesi, ettei niitä katsonut. Sain kuvat pyydettyä lopulta cd:lle, jotta voisin niitä jollekin edes näyttää jotta saisin tietää missä mennään. Soittaessani cd:stä pyysin vielä kuitenkin jos heidän ortopedi voisi niitä vilkaista. Onneksi pyysin, sillä sain muutama päivä myöhemmin soiton, että tämä ortopedi haluaa vielä arvion toiselta ortopediltä jonka seurauksena minä olin enemmän kuin paniikissa, että mitä siellä mahtanee olla. No lievässä paniikissa lähdin kuulemaan lausuntoa. Lonkat ovat suht' hyvässä kunnossa, ei nivelrikkoa joka oli pääasia. Kyynärässä sen sijaan näkyi oletettavasti murtuman aiheuttama iso irtopala joka pitäisi kiinnittää takaisin.
En tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Olin seuraavat päivät aivan paniikissa sillä en haluaisi Kisulle yhtään leikkausta enää. Pelkäsin sitä tilannetta, että leikkautan koiran ja pääsemme vuoden eteenpäin ja jälleen ilmenee jotakin. En kuitenkaan missään nimessä halua aiheuttaa rakkaalle eläimelle kärsimystä.
Tiedon murtamana päätin kuitenkin pyytää vielä koiran taustat tuntevalta ortopediltä lausunnon ja mielipiteen. Kisu ei missään vaiheessa ole tassuaan ontunut vaan leikkii ja juoksee kuin aina ennenkin, kuulemma jos kyynärästä puuttuisi haitallinen pala niin koira ei jalalla kävelisi askeltakaan. Katsoimme kuvia uudelleen ja niitä katsoi jälleen kaksi ortopediä jotka olivat sitä mieltä, että siellä on selkeästi murtuman aihettama irtopala. Se on kuitenkin kohdassa mihin ei kohdistu painoa ja rasitusta sekä lisäksi se on lähtenyt jo luutumaan kiinni itsestääb. He olivat sitä mieltä, ettei sille toistaiseksi kannata tehdä mitään. Olin todella helpottunut uutisesta! Vaikkakin ihmeissäni siitä miten se on sinne päässyt aiheutumaan. Nyt kuitenkin vältellään kovia etutassuille kohdistuvia tärskyjä ja toivotaan, että palanen sinne luutuu itsestään lujasti kiinni eikä ikinä tule haittaamaan.
Tässä yksi hyvä esimerkki kuinka ne viralliset tutkimukset voivat paljastaa asioita mitkä eivät vain ulospäin näy ja niihin ehtii reagoida ajoissa vaikkei koiraa jalostukseen käytetäkkään!

Meikon kanssa päästiin pitkästä aikaa hieman tanssahtelemaan. Pitkä tauko ehti välissä ollakkin, mutta tällä kertaa oli hieman pidempi tanssituokio ja samalla vietettiin ryhmän pikkujouluja! Kaikki olivat valmistelleet hienoja tanssiesityksiä ja niimpä meidätkin saatiin painostettua esiintymään musiikin tahdissa. Kyseessä oli siinä hetkessä improvisoitua temppuilua musiikin tahtiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Oli mukava huomata kuinka Meiko ei ottanut häiriötä musiikista vaikka ohjaaja sähläsikin paniikissa :) Jospa ensi vuonna saataisiin jo ohjelmanpoikasta tehtyä, saa nähdä!

Nyt meidän lauma rahoittuu kaikki yhdessä joulun viettoon! Koirillekin on paketteja paketoituna :) Sen verran kilttejä kippuroita ovat olleet.

Hyvää Joulua kaikille lukijoillemme!

Toivottaa: Elisa ja Genshi No lauma

Hei me barffataan

Kisun allergisten oireiden alettua noin vuosi sitten aloin miettimään koirien ruokavaliota. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei teollisesti valmistettu nappula ole sitä "oikeaa"-koiran ravintoa. Vaikkakin meillä on aina sekoitettu nappulan joukkoon milloin mitäkin, pääsääntöisesti lihaa, vilja- tai maitotuotteita. Viljan epäilin olevan ensimmäinen allergian aiheuttaja ja eihän se ole luonnollista ruokaa koiralle. Meiko oli tällöin kuitenkin vielä niin nuori, että en uskaltanut ottaa riskiä ja lähteä siirtämään sitä täysin pois nappuloista. Taustalla vaikuttaa myös se, että Kisu sairastaa useampaa luuston kehityshäiriöstä johtuvaa sairautta joten pelkäsin, että jos en laske määriä oikein niin pentu ei saisi kaikkea kehitykseen tarvitsemaansa. Yleinen tai se ensimmäinen ohjeistushan on usein ruokkia pentua pääsääntöisesti nappuloilla ja mainostuksen mukaan se saa siitä sen kaiken tarvittavan. Voi olla, etten itse vieläkään lähtisi aivan pientä pentua täysin barffaamaan kuitenkaan.

Koin myös barffauksen eli raakaruokinnan aloittamisen
haasteelliseksi. Tuntui olevan hyvin tarkkaa kuinka paljon ja missä suhteessa mitäkin koiralle tulisi päivässä antaa jotta se saa kaiken tarvitsemansa. Vaikka kuinka yritin etsiä kaikkea tarvitsemaani tietoa niin tuntui pää vain menevän enemmän pyörälle. Eihän minulla ollut edes keittiövaakaa, ei lihamyllyä tai saati isoa pakastinta kaiken säilömiseen.

Meiko odottaa aina malttamattomana

Pääpyörällä jatkoin kuitenkin nappuloilla ruokkimista. Kunnes Kisun alettua käydä hieronnassa nousi esiin koirien ruokavalio ja minulle vihjattiin erään lemmikkieläinliikkeen tarjoamasta "Iisi"-barffista eli valmiiksi jauhetuista barf-valmisaterioita. Olin juuri manannut hierojalle ostaneeni 10kg säkin tuttua koiranruokaa joka ei sitten millään vain soveltunut koirien vatsoille ja minua rohkaistiin kokeilemaan barffausta. Kerta heitolla riensinkin tutustumaan näihin valmiiksi jauhettuihin pakastettuihin pötköihin ja muuhun lihatarjontaan.

...toiset odottaa toiset ei. Kisu tietää, että ruoka tarjoillaan odotti tai ei

Kisu ja Meiko on olleet nyt raakaruokinnalla kolme kuukautta. Kisun allergioiden takia olemme startanneet niin kutsutulla eliminaatio-barffauksella eli ruokavalio on koostunut pääsääntöisesti kanakasvis ja porokasvis-mixeistä sekä kalkkunan lihasta. Pelkäsin myös luumassaisen ruokavalion seurauksena mahdollisesti aiheutuvia tukoksia joten valmiiksi jauhetuissa pötköissä luumassa sulaa helpommin ja riski on täten pieni. Näissä tuotteissa on puolen kilon pötköihin pakattuna valmista (tuote tarvitsee vain sulattaa) ravintoa johon on jauhettu tuotteesta riippuen kasviksia, luumateriaalia, lihaa ja sisäelimiä. Pikkuhiljaa lähdetään kokeilemaan myös muita tuotteita kuten nauta ja sika-tuotteita.
Koirat syövät kaksi kertaa päivässä. Päivän toinen ateria muodostuu n. 250 g valmismixiä (noin yksi valmis pötkö päivässä siis yhteensä) ja toisena ateriana on broilerin selkä tai siipipaloja.
Lisänä ajoittain kananmunaa, kalaa, maitotuotteita ja muita lihaisia luita.

Meikon broikku pysyy siististi lautasen päällä

Hienot tytöt ei syö lautaselta..

  Olen ollut tähän ruokintaan erittäin tyytyväinen:

• Kisun silmiin ei ole viimeisen kahden kuukauden aikana tarvinnut antihistamiinitippoja ollenkaan.
• Kisun huulien kutina ja ärtyneisyys on pysynyt kurissa. Eikä Kisu ole raapinut niitä verille.
• Vatsa oireita ei ole ollut ollenkaan kummallakaan.
• Ruoka maistuu molemmille koirille erinomaisesti.
• Kisun suuhun muodostunut alkava hammaskivi on lähestulkoon hävinnyt ja hengitys on on molemmilla raikas.

Ruokailun jälkeen kuuluu yleensä vain kuorossa kiitokseksi shibamainen röyhtäisy :)
Ja lopputuloksena on lenkin ja maittavan ruoan jälkeen kaksi tyytyväistä kippurahäntäistä.

Ruokkijan näkökulmasta:

• Ruokkiminen on helppoa (etenkin valmismixeillä kun määrät ja ravintosisältö on listattu valmiiksi.)
• Raakaruokinta ei tule juurikaan hinnakkaammaksi kuin nappularuokinta.
• Eikä sitä valtavaa pakastintakaan tarvita. Kuukauden ruokamäärä mahtuu mainiosti tavalliseen pakastimen lokeroon. 
•  

Molemmilla koirilla on myös tällä hetkellä karvanlähtö ja päivittäin saakin irtotupsuja harjata irti. Silti sitä vain riittää ja riittää!

Elisa ja kippurat

Juustoa ja sirkushuveja

Vihdoin ja viimein pääsen päivittämään hieman blogiakin! Meillä hajosi tietokoneesta kovalevy jokin aika sitten ja sen myötä saimme sanoa hyvästit tuhansilletuhansille kuville ja muistoille vuosien takaa joka harmittaa suunnattomasti :( sekä tietenkin monille ohjelmille. Omasta mielestäni tekstejä on mukavempi lukea jos niissä on kuvia mukana ja ohjelma puutosten takia en ole päässyt kuvia käsittelemään kuvauksen jälkeen jos ei asetukset kamerassa ole olleet kuvatessa kohdillaan. Nyt sain joitakin raakileita hieman edes korjailtua ja niitä uskalla esiinkin laittaa. Miten niin keskityn epäolennaiseen? :)

Noh palatakseni itse aiheeseen eli kippuroihin. Meikon kanssa on nyt käyty kahdella koiratanssitunnilla ja erittäin hauskaa on ollut! On aivan mahtavaa nähdä kuinka Meiko on satalasissa mukana ja innoissaan oppimassa.  Helpotusta tuo myös se, että se on kovin helppo motivoida herkuilla. Se on se juusto, shibojen salainen ase! Ainakin meillä.

Tähän päivään mennessä en ole paljoa Meikolle temppuja varsinaisesti opettanut. Olen keskittynyt opettelemaan sen kanssa enemmän  päivittäisessä elämisessä tarpeellisia käskyjä. Nyt jo muutamassa viikossa on kuitenkin erilaisten temppujen kirjo laajentunut huimasti.

Viime kerran jälkeen nauroinkin, että Ticolle ja Kisulle ensimmäinen temppu mitä on opeteltu on tassun antaminen. Tajusin tanssitunnilla kuinka en tätä ole Meikolle opettanut vieläkään. No tuumasta toimeen ja siihen meni valehtelematta alle viisi minuuttia kun Meiko jo tomerana tarjosi käskystä tassua. Fiksu tyttö! Tässä pari treenailun alla olevaa asiaa, ihan alkutekiöissä siis vielä ollaan.

Seuraamista. Hyvä kontakti, mutta saisi olla lähempänä

Kosketustreeniä. (Hyi, töki tässä nyt nenällä mamin likaista jakaa :D)

Pujottelua

Pujottelua

Ensimmäisen tanssikerran jälkeen on kieltämättä tullut kuunneltua jos minkälaisia kappaleita haaveillen ja kuvitellen minkälaista ohjelmaa voisi lähteä rakentamaan. Kuvitelmissaan sitä näkee kaikenlaisia hienoja koreografioita, mutta saa nähdä saadaanko me ikinä aikaiseksi mitään! ;)

Temppujen treenailu etenkin kotioloissa on kaikkien meidän kippuroiden mielestä erittäin hauskaa ja ne ovat siihen aina valmiina. Ajoittain treenataankin niitä aivonystyröitä yhdessä, kaksin ja jokainen erikseen. Hyvä keino saada koira väsymään ja se on kivaa yhteispuuhaa, vain mielikuvitus on rajana! Meiko on ensimmäinen joka ei ota häiriötä ollenkaan vieraiden koirien tai ihmisten läsnäolosta ja sen keskittyminen on satakymmenenprosenttisesti minuun mikä on tietysti positiivinen asia yleisissä treeneissä.

Ticolle tuli aikoinana opetettua jos minkälaisia temppuja ja vaikkei se niitä enää päivittäin treenailekkaan niin se on aina edelleen valmis niitä tekemään. Jotkut vaativat pientä muistutusta jos käskysana on unohtunut, mutta nopeasti ne mieleen palautuu.
                                                                                    

"Tiputa"

"Give me five!"

                                                    

"Maahan" ja "odota"

"ota" pyydetty esine

Tanssii!

Yhteinen leikkihetki palkinnoksi! Ticon lemppari :)

Kisu myös osaa laajan skaalan temppuja ja kotioloissa sekin on aina niitä valmis palkinnon eteen tekemään. Joskin Kisu on tässäkin tapansa mukaan usein hieman malttamaton ja ennen käskysanaa sieltä ehtii tulla jo koko litania temppuja, tietysti niin nopeassa tahdissa kuin on vain mahdollista! :)
(Kisun kuvat ikäväkyllä epäonnistuivat pahemman kerran joten niistä ei nyt todisteita :( )

Meikon mielestä oli ihan tylsää kun piti odotella omaa vuoroaan!

Jälleen tuskaillut kuvien lisäämisen kanssa tänne. Eikö niitä tosiaan saa vierekkäin siististi ilman, että tästä tekstistä tulisi näin hirvittävän pitkää kun kuvat on vain peräkkäin. Neuvoja, anyone? :)

Elisa

Kipukohtia ja ruokavaliomuutos

Viikolla käytiin siis ensimmäistä kertaa Kisun kanssa koirehieronnassa. Olen suhtautunut siihen hieman skeptisesti kieltämättä joskus itsekin ja useiden ihmisten suusta kuulee lauseen "Hei haloo se on vain koira". Lihaksistahan koirakin muodostuu? Eikö koiran kuulu saada apua kipuihinsa?
Koirahieronta on viime aikoina tainnut nostaa suosiotaan hurjasti ja yhä enemmän ja enemmän saa lukea tarinoita sillä saavutetusta avusta. Kävin itsekin selkävaivojeni takia juuri hieronnassa ja jokainen hieronnassa käynnyt voi varmasti sanoa kuinka hyvältä se ihmisestäkin tuntuu. Joten varmasti myös nelijalkaisista tämä tuntuu mahtavalta.

Ensimmäinen käyntikerta kesti puolitoista tuntia. Alkuun käytiin koiran historia läpi ja Kisun kohdalla taisi tilakin loppua paperilta kesken. Kisu sai tällä välin tutustua rauhassa hierontatilaan vaikkakin se istua nökötti ulko-ovella koko tämän ajan odottaen pääsyä ulos.
Hieronta aloitettiin pöydällä ja ensimmäisellä kerralla on tarkoitus luoda mahdollisimman positiivinen kerta koiralle jotta se pääsisi rentoutumaan täysin. Olin itse koko ajan hieronnassa mukana antaen koiralle tukea ja turvaa, jotta rentoutuminen mahdollistettaisiin kaikella mahdollisella tavalla.
Hieroja oli todella miellyttävä ihminen jonka läheisyydessä Kisu ei hermoillut ollenkaan. Pöydällä olo tietysti etenkin Kisun kohdalla yhdistyy niihin moniin lääkärikäynteihin, mutta ei se kertaakaan pyrkinyt hyppäämään tai pakenemaan pöydältä. Kylkiasentoon laittaminen on Kisun kohdalla sellainen mitä se pitää vieraana. Se ei viihdy mielellään sylissäkään joten tämä täytyi tehdä hieman pakottamalla.
Kipualueita löytyi useita ja lihakset olivat silmin nähden kipeinä. Suurimmat kipukohdat löytyivät lonkkien seudulta etenkin ojentajat sekä kyynärien seuduilta. Näin ensimmäisellä kerralla lihaksia pyrittiin hieromaan mahdollisimman hellästi koska ne todella olivat kipeänä. Kisu saattoi täristä, äänähtää, värisyttää karvojaan, irvistää ja säpsähdellä kun osui kipeään kohtaan. Niin ettei jäänyt omistajallekaan epäselväksi missä tuntuu ja missä ei. Hieroessa minulle neuvottiin ohjeita kotihierontaa ja venyttelyjä varten. Oli hyvin valaisevaa nähdä kuinka pelkkä jalan venyttäminen sai karvat värisemään jalasta niskaan saakka!
Lopussa Kisu jo nukahti pöydälle kainalooni joka oli hyvä lopetus ensimmäiselle kerralle. Meille jäi erittäin positiivinen kuva ja ensi viikolla on jo uusi käynti. Toivon ja uskon tämän parantavan Kisun elämänlaatua ja voin suositella lämpimästi kaikille muillekin, ihan vain kotikoirillekin.

Keskustelin hieroessa myös Kisun muista vaivoista sillä huomasin tällöin Kisun huulien olevan jälleen ruvella ja huulien pigmentin kadonneen. Meillä on tähän asti syöty lähinnä nappulaa johon olen sekoittanut milloin mitäkin (lihaa, viljaa, kasviksia, maitotuotteita yms.). Hieroja kannusti kokeilemaan BARF-ruokintaa jota olen itsekin harkinnut monesti, mutta pelännyt tekeväni sen väärin. Olen aina ollut sitä mieltä ettei nappula-ruokinta ole luonnollista ruokaa koiralle, mutta kuitenkin pitänyt sen silti ruokinnan pohjana koska niin ohjeistetaan ja suositellaan. Nytkin nurkassa lojuu 10kg säkki nappulaa josta pari annosta olen koirille antanut, niiden vatsat ei sitä vain kestäneet jostakin syystä. Allergia ja vatsaoireet ovat saaneet minut miettimään enemmän teollisen ruokinnan haittoja.
Sain nyt kuitenkin hyviä perusteellisia vinkkejä "iisi barffauksen" aloittamiseen ja pistäydyinkin saman tien Murren Murkinasta hakemassa koirille uudenlaista ruokaa. Katsotaan miten tämä uusi ruokavalio vaikuttaa kaikkeen. Ainakin Kisulle ja Meikolle maistui vallan hyvin. Ensimmäisen järkytyksen jälkeen on kupit nuoltu joka kerralla putipuhtaaksi!

Loppuun vielä kuva tytöistä joka on otettu heinäkuun alussa. Tässä Kisun silmät ovat aika pahan näköisenä ja lähes kiinni rähmästä muurautuneena :(

Elisa ja lauma

Hyväkuntoinen tottelevaisen tanssiva

Kuulostaako tämä shibalta? Ei ehkä heti ensimmäisenä, mutta yritys on kova. Kukapa ei haasteita kaipaisi elämäänsä! ;)

Syksyhän on monille joulun ohella sitä ”lupauksien aikaa” ja erinäisiä uusia harrastuksia haalitaan loman jälkeen. En tiedä onko tästä nyt meidän kohdalla kyse, mutta minä otan kaiken ilon irti siitä, että minulla on koira jonka kanssa voin harrastaa!

Pentukurssin jälkeen oli tarkoitus suunnatta Tmi Rähinän järjestämälle koiratanssikurssille jonne eilen itseni ja Meikon ilmoitinkin. Kurssi alkaa meidän osalta vasta parin viikon päästä, mutta odotan erittäin innoissani mitä tästä syntyy vai syntyykö mitään. Aika näyttää, miten shiba tai lähinnä  Meiko ja minä sovellutaan koiratanssiin.

Kesällä saatiin myös ensimmäinen pintaraapaisu TOKO:n pariin. Valitettavasti loman aikana kovista suunnitelmista huolimatta ei tullut paljoa treenailtua näitä juttuja, mutta eiköhän tässä vielä ehdi. Toivon mukaan myös tämä  ”shibojen- TOKO ryhmä” saa jatkoa syksyn myötä. Näistä kahdesta lajista on varmasti hyötyä toista lajia ajatellen ja ne tukevat toisiaan.

Kaiken kukkuraksi sain vihdoin ja viimein hommattua Cani Cross varusteet. En tilannut (ainakaan vielä ;) ) varsinaisiin kilpailuihin soveltuvia välineitä. Kokeillaan tuleeko tästä nyt mitään ja innostuuko Meiko ollenkaan harrastuksesta omistajansalailla. Täten pääsisin yhdistämään kaksi rakasta harrastusta kerralla, juoksemisen ja koiran. Kisun kanssa aikoinaan tuli juostua lenkkejä pari kertaa viikossa kunnes Kisun vaivat selvisivät ja kävi ilmi, että juokseminen on sille liian raskasta ja niveliä rasittavaa.  Tällöin juoksin flexi kädessä. Nyt löysin varusteet jotka mahdollistavat juoksemisen kädet vapaana. Paketti on jo tuloillaan ja sitä innoissani odottelen. Aluksi pitäisi vain saada Meiko innostumaan juoksemista (ilman nuuskutteluja) ja sen jälkeen saada Meiko jopa hieman vetämään juostessa, jotta lajista saisi kaiken hyödyn irti. 

Jotta ei aivan unohdettaisi muita koiria niin on Kisullekin suunnitelmia. Kisulle on nyt varattu ensimmäinen koirahieronta-aika! Ongelmia ei ole tullut lisää, mutta mieluummin niitä koittaa ehkäistä parhaansa mukaan ennen kuin niitä ilmestyy. Ensi viikolla on ensimmäinen käynti jossa tehdään suunnitelma tarkemmin jatkoa ajatellen. Tästä tulen myös varmasti kirjoittelemaan enemmänkin.

Vietin kaksi heinäkuun viimeistä viikkoa lomaa ja sain pitkästä aikaa viettää Kisun ja Meikon kanssa pari viikkoa Ticon luona. Tämä nallekalle vain jaksaa hurmata minut aina uudelleen ja uudelleen. Tico on aivan valloittava persoona joka jaksaa naurattaa meitä omistajiaan hassuilla tempauksillaan päivittäin. Touhusin Ticon kanssa pitkästä aikaa kaikenlaista mitä ennenkin tehtiin ja hämmästyn aina uudelleen siitä kuinka oppivainen ja fiksu poika on, etenkin temppuja tehdessä. 

Vaahteranlehden Jiro-Isuraeru 6,5 v

Tico nauttimassa kesäpäivästä

Loman myötä oli myös mahdollisuus vierailla pitkästä aikaa hyvän ystäväni luona jolla myös ”sattuu” olemaan shiboja. Kesän aikana on enemmänkin ehtinyt tavata shiba-tuttavia. Harrastus joka on ihanien koirien lisäksi tuonut elämään paljon ihania ihmisiä!

Oli mukava viettää aikaa kaukana kaupungin hälinästä. Sai nauttia päivistä touhuten ja välillä vain olemalla tekemättä mitään. Koirat nauttivat ihmisistä ja lämpimistä ilmoista. 

Tässä otoksia kesälomaltamme!

Lopuksi vielä todiste siitä, että kyllä me jotain loman aikana oppittiinkin. Tässä meidän vesipeto jota ei enää meinaa saada vedestä pois sen kerran jälkeen kun se hoksasi, että uiminen onkin hauskaa. :)

Hyvää loppu kesää toivottelee Genshi No- lauma!

Osoitteen vaihto

Sain vihdoin ja viimein vaihdettua blogini osoitteen!

Tämä nyt ei kuitenkaan tapahtunut ihan niin yksinkertaisesti kuin toivoin ja nyt blogiin ei löydä linkkiä mm. hakupalveluista vaan se ilmoittaa, että blogi on poistettu. Vaikka hakisi suoraan uudella osoitteella/nimellä. Ei olla poistuttu, täällä ollaan!
Seurailen tässä pari päivää jospa jotain tapahtuisi, mutta pyytäisin niitä jotka ovat ystävällisesti linkittäneet blogiamme päivittämään osoitteen. :)

http://genshino.blogspot.com

Hyvää kesää kaikille lukijoillemme!

Tasmanian pussipiru

Kisulle tehtiin viikko sitten sterilaatio. Miksi tähän päädyttiin? Syitä nyt oli useita ja kauan aikaa sitten tähän päädyttiin. Ensinnäkin Kisua ei jalostukseen tulla käyttämään joten turhaan se kärsii juoksuista. Lisäksi polvileikkausten takia juoksut ja hormonitoiminta on olleet aivan sekaisin. Olen myös kuullut, että nartun sterilisoimisella voi olla positiivisa vaikutuksia allergioihin. Pääsyynä oli kuitenkin helpottaa pikkukippuran oloa.
Meikon tultua kuvioihin on Kisulla juoksujen aikaan ollut pinna hyvinkin kireällä muutamia päiviä. Niin kävi nytkin viime viikkoina kun ilmeisesti juoksut tekivät tulojaan. Jos Meiko vain sattui alkaa ärsyttämään toisella puolella asuntoa niin se myös osoitettiin ikävällä tavalla. Rähinöistä nyt selvittiin sillä, että koiran on ensin osoitettava halu/yritys tapella minun kanssani ennen kuin edes harkitsee tappelua toisen kanssa. Yleensä se jää siihen ;) Vaikkakin pari päivää ehdin murehtia, että mistä tälläinen taas johtuu.
Kisu on aina ollut melko äkkipikainen ajoittain niin hyvässä kuin pahassakin ja sitä onkin pitkään kutsuttu leikkisästi Tasmanian pussipiruksi. Ulkonäkökin on hyvin samanlainen ja riehuessa pidettävät äänet! :D

Itse operaatio suoritettiin tähystyksellä. Tämän seurauksena vatsaan tehtiin vain muutama pieni haava. Operaatiossa poistettiin vain munasarjat. Kohdussa ei ollut mitään muutoksia joten se jätettiin. Kohdun poistolle ei nykypäivänä ole todettu suurempaa hyötyä.
 Tähystysleikkaukset on koirilla Suomessa vielä melko harvinaisia minkä takia se on myös hinnakasta verrattuna normaaliin sterilointiin. Kuitenkin on ollut mukavaa kun toipuminen on ollut niin nopeaa. Ensimmäisinä päivinä operaation jälkeen jopa naureskelin sillä koira oli kahdesta laastarista paljon järkyttyneempi kuin silloin kun oli molemmat jalat paketissa. Silloin oltiin samantien elämänsä kunnossa ja valmiina riehumaan. Nyt oli kävelykin muka niin kamalaa! Shibat...

Pikkukippura on siis toipunut hyvin operaatiosta. Kauluri on sille jälleen hyvin tärkeä kun se aina oikein vaaditaan päähän jos olen hetkeksi ottanut pois, höpsö koira!

Lisäksi Meiko kävi virallisissa tutkimuksissa Kisun operaation yhteydessä. Ortopedin arvion mukaan kaikki näytti hyvältä ja tulokset tulivat myös Kennelliitosta parhaana mahdollisena takaisin, olenko onneni kukkuloilla näiden osalta, no olen! Tämä oli se mitä terapiakoiralta halusinkin ja se toteutui :) Tulokset siis: polvet 0/0, kyynärät 0/0 ja lonkat A/A. (silmiä ei saatu tutkittua samalla koska kyseisessä paikassa ne tehdään keskitetysti ulkopuolisen lääkärin toimesta, eikä tutkimuspäivä osunut samalle päivälle, ne tutkitaan myöhemmin)

 Elisa

Pentukurssilaiset

Nopeasti se kärpänen puraiseekin. Näin kuulen jo itseni todenneen kahden kurssikerran jälkeen. ;)

Kurssi porukka on mukava ja ryhmä on sopivan kokoinen. Jännitin alkuun kovasti kuinka Meiko jaksaa rauhoittua pienessä tilassa vilkkaiden pentujen ympäröimänä, mutta se löi minut ällikällä jälleen. Hieman tunsin oloni huvittuneeksi ensimmäisellä kerralla kun ryhmän muut jäsenet ovat kaikki suloisia vasta luovutettuja pentuja meidän ollessa jo jopa yli-ikäisiä, mutta jostain se on meidänkin lähdettävä liikkeelle vaikka aika jälkijunassa kuljetaankin ;)

Olemme Meikon kanssa päässet jo kokemaan loistavia onnistumisia ja olen enemmän kuin ylpeä terapiakoirastani! On uskomattoman hieno tunne kokea edistymistä yhdessä koiran kanssa vielä kun koirasta näkee kauas kuinka se nauttii! Se on minulle paras palkinto.

Ensimmäinen kerta meni lähinnä kurssilaisiin tutustuessa. Sen lisäksi harjoiteltiin katsekontaktia paikallaan ja liikkeessä. Meikon kanssa tätä on entuudestaankin treenattu ja nopeasti se sieltä löytyi jälleen. Lopussa tehtiin rauhoitusharjoitus ja tunsinkin itseni jälleen hieman hölmistyneeksi koska olen samaa rauhoitus tekniikkaa käyttänyt kaikkien koirien kohdalla. Tosin olen kyllä jotenkin ajatellut aina, ettei se olisi hyvä asia tai suositeltavaa. Joka tapauksessa jokaisen koiran kohdalla pentuaikana on totuteltu siihen, että jos käytös menee yli niin koira rauhoitetaan kyljeltään lattiaa vasten. Tämä oli Meikolle myös tuttu juttu ja nopeasti se rauhoittui vieraassakin ympäristössä. Nautti lihasten hieromisesta.

Kotiläksyksi kaikki saivat tehtäväksi harjoitella positiivisen ohjauksen kautta jotakin uutta asiaa. Itse valitsin maahan menon. Ohjeeksi annettiin lukea esimerkiksi lehteä huomioimatta koiraa ja varata pöydälle nameja palkinnoksi. Ja kun koira huomaamatta käy makaamaan tulee palkita koira. Meikon kohdalla varasin ehkä huonon ajan sillä ideana oli palkita namilla sen verran kauas, että koira nousee ylös jolloin se yhdistää, maahan menon palkintoon. Sain lopulta lukea useamman lehden ennen kuin Meiko omilta touhuiltaan (ikkunasta taivaan ihailu, lelujen tyhjennys yms.) edes jaksoi keskittyä ja lopulta se tajusi juonen nopeasti, mutta ei enää noussut ylös maasta vaan ryömi lattiaa pitkin palkinnon luokse. Joten lopetin harjoittelun siihen.

Toisena tehtävänä oli muodostaa pieni esittely omasta rodusta ja pohtia mitkä omasta mielestä ovat rodun ominaisuuksia jotka voivat vaikuttaa koulutukseen. Itse kirjasin vaikeuttaviksi tekijöiksi:

- Mielyttämis halun puuttuminen.
Alkukantaisena rotuna shibalta ei juurikaan löydy valmiina ihmiseen kohdistuvaa mielyttämisen halua. Se ei siis usein tee mitään ellei koe itse siitä hyötyvän jotekin. Pakottaa shibaa ei voi. Shiba on hyvin nopea oppimaan ja siltä hyvin pitkä muisti kun oikea motivaation lähde löytyy (on se sitten lelu, ruoka tai omistajan miellyttäminen tms), mutta sen seurauksena shiba myös kyllästyy helposti. Harjoittelussa monipuolisuus ja miellekkyys molemmille osapuolille on tärkeää.
Jos harjoittelu alkaa koiraa puuduttamaan tai shibaa eivaanjuurisinäpäivänähuvita tulee omistajalta löytyä paljon oikeanlaista huumorintajua, muuten shiban käytöksen saattaa ymmärtää nopeasti väärin. Kun oikean motivaation löytää saa shibasta harjoitus kaverin moneen eri lajiin. Palkitsevintahan on onnistunut yhteistyö ja edistyminen, me yhdessä tehtiin se!

- ”shiba ajattelee omilla aivoillaan”.
Itse henkilökohtaisesti pidän tätä ominaisuutta ominaisuutena joka rodussa juuri kiehtoo. Tämän lauseen olen kuullut useamman eri ulkopuolisen henkilön suusta. En itselleni haluaisi koiraa joka on jatkuvasti kylkikyljessä kiinni kysymässä ”Mitä tehdään, mitä haluat että tekisin, mitä en voi tehdä jottet vaan hermostu” yms. Shiban arvokkuus näkyy yleensä kauas. Shiballa voi olla kuitenkin pieneksi suloiseksi koiraksi uskomattoman voimakas tahto nousta johtajan asemaan jos sille tilaisuus sallitaan. Shiba osaa todella hyödyntää omaa suloisuuttaan ikään kuin ”viilaamalla omistajaa silmään” ja kuin salakavalasti omistaja saakin huomata kuinka kippura on kiedottu ranteen ympärille ja se on menoa. Shiba pitää itseään suurena ja mahtavana olentona päällä maan, mutta oikeanlaisella koulutuksella ja kasvattuksella se pitää omistajaansa vielä suurempana ja mahtavampana olentona!

- Riistavietti.
Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti shibalta löytyy voimakas riistavietti. Omat koirani ovat tyypillisiä shiboja, että kun ne saavat jäljen jostain ne sulkevat korvansa eivätkä kuule tai hahmota enää mitä ympärillä tapahtuu. Keskittyminen on täysillä siihen saatuun jälkeen. Usein sanotaankin, että autot ovat shiban pahin vihollinen, etenkin juuri näissä tilanteissa.

Viimeksi treenattiin lisäksi seuraamista sivulla ja edessä ohjaajan peruuttaessa. Tämän olen Meikolle opettanut jo ihan pienestä asti ja se on ikään kuin huomaamatta oppinut samalla antamaan jatkuvan katsekontaktinkin. Saimme suorituksesta paljon kehuja!
Lisäksi piti näyttää mihin asti maahan menossa jokainen on päässyt. Yllätyksekseni Meiko muistikin mistä tässä oli kyse. Virheellisesti tai tietämättäni olen opettanut kuitenkin maahanmenon siten, että koira käy ensin istumaan ja siitä maahan. Tottelevaisuus puolella se on maahan menossa kuitenkin virhe. Tämäkin oli kuitenkin helppo karsia pois vain muutamalla korjaavalla liikkeellä ja Meiko oppi vain parin toiston jälkeen ”syöksymään” maahan. Tämän treenausta jatkamme vielä, tästä on oikein hyvä jatkaa!


Elisa

Västäräkistä vähäsen

Touhun täyteinen kevät! Tästä tekstistä taitaa tulla hyvin sekava ja höpinätäyteinen pikakelaus keväästä.

Nyt on päästy vihdoin kiireisestä keväästä laskeutumaan pikku hiljaa kohti kesää ja opiskelut ovat tältä lukukaudelta paketissa, kesälaitumelle siis! : ) 

Huhtikuussa meillä juhli kaksi synttärisankaria Kisu ja Meiko.  Meiko täytti 3.4 tasan vuoden! Ei uskoisi kuinka nopeasti aika eteneekään, vastahan kävin pennun hakemassa kotiin. Kisu täytti myös 29.4 kolme vuotta. Kisun kohdalla se oli merkittävä saavutus ainakin näin omistajan näkökulmasta. Oli aikoja jolloin ei tiedetty nähdäänkö me tätä päivää, mutta enemmän kuin onnellisena saimme juhlistaa tätä päivää yhdessä Kisun kanssa! Meillä on nykyään nenä kohti tulevaisuutta. Elämme päivä kerrallaan ja katsomme tulevaisuuteen. Menneet on siirretty päivittäisestä elämästä syrjään ja nyt opettelen uudelleen nauttimaan maailman hienoimmista koiristani! Joskus sitä vaan tarvitsee potkun persauksille, että heräisi keskittymästä siihen mitä ei ole jotta muistaa taas nauttia siitä mitä on.  

Kisu 5vko

Meiko 5vko

Kasvatus ajatuksistani olin kirjoittanut pitkät turinat tai itse asiassa useamman tekstin kevään kuluessa, mutta jätän tekstin ainakin toistaiseksi julkaisematta. Se nostattaa tällä hetkellä niin voimakkaita tunne reaktioita itsessäni, etten siihen viitsi energiaani kuluttaa. Sen ehkä mainitsen, että vaikka en edelleenkään kasvattajaksi itseäni lue niin silti päivittäin työstin omaa ajatusmaailmaani suunnitelmista/tavoitteista/haaveista yms. Erinäisistä syistä, asioista jotka olen tässä vuosien saatossa käsittänyt ja asiaan tavallaan hyvin turtuneena olen jättänyt ne ainakin toistaiseksi taka-alalle aivan omasta tahdostani, kaivettakoon esiin sitten kun siltä tuntuu. Enemmän kuin hyvillä mielin keskittynyt aivan muuhun! Asioihin jotka valitettavan monella jää vain sivuseikaksi. Ja mielenkiinnolla jään monia asioita seuraamaan sivusta. 

Enkä tarkoituksella kirjoittele salaperäisestä, mutta riittänee, että itse tiedän mitä tavoittelen :)  Tästä syystä on ehkä tovin ollut taas hiljaiseloa blogissakin, mutta nyt on omat ajatuksetkin selvemmät. Ehkä tämä tästä vilkastuu..

Itse koiriin palatakseni:

Kävimme pariin otteeseen pyörähtämässä näyttelykehissä. Molemmat tytöt tiputtivat turkkinsa saman tien kun olin ne näyttelyihin ilmoittanut (mistä ne sen aina aavistaa..). Meiko debytoi Lahti KV:ssa pääsiäisenä. Odotukset eivät olleet korkealla ja pääasia oli, että Meikolla on hauskaa. Mittatikku oli uutena tuttavuutena hieman kavahduttava kokemus jonka seurauksena pöydällä olosta ei kovin positiivista kuvaa jäänyt. Tuomari oli kuitenkin miellyttävän rauhallinen ja maltillinen. Liikkeet ja paikalla seisominen sujui Meikolle tyypillisesti häntää keikutellen : )  Meiko sai ihan todenmukaisen arvostelun ja tuloksena oli H (Hyvä).  Tuomari sanoikin, ettei turkin takia voi antaa parempaa arvosanaa. Lähinnähän tuo muistuttaakin whippettiä tällä hetkellä! 

Vappuna pyörähdimme Lahden Jokimaalla  ryhmänäyttelyssä molempien koirien kanssa. Kisu teki paluun kehiin yli vuoden tauon jälkeen ja sen kanssa kehässä olo on edelleen yhtä mukavaa! Meikolla oli kehässä vähän turhankin vauhdikas meno päällä ja se yritti hepulin poikastakin kehittää kesken liikkeiden. Silti molemmat tuntuivat olevan kotonaan ja nauttivan touhusta.

Kisu sai H:n (Hyvä) ja Meiko EH:n (Erittäin hyvä. ).

Nyt on viimeisetkin karvan rippeet harjattu irti ja kasvatellaan uutta tilalle.

Kisun allergia oireet ovat nyt pysyneet melko hyvin kurissa. Sille ilmestyi kummallisia karvattomia alueita jokin aika sitten, mutta niihin on jo uusi karva kasvanut takaisin. Silmien oireilu on pysynyt kurissa joskin nyt siitepölykayden alkaessa on punoitusta/rähmimistä jälleen ilmennyt.  Huulet on saatu takaisin hyvään kuntoon ja ihon kuivuus tuntui parantuvan herkän ihon ruoalla. On sääli huomata kuinka paljon shiboillakin on erilaisia allergisia oireita puhjennut lyhyen ajan sisällä jotka vaikuttavat koiran lähes jokapäiväiseen elämään.

Uimassakin käytiin uudelleen. Tällöin tosin vain Meiko oli mukana. Jätin Kisun suosiolla kotiin iho-oireilujen takia. Meiko tuntui olevan vähän hukassa ilman uimakaveriaan ja halusi uida mm. vain tiettyyn suuntaan, toiseen suuntaan mentäessä kääntyi aina ympäri puolessa välissä. Se oli muutenkin aika hupsulla tuulella kun piti aina odotellessa kirputtaa minun housun lahjetta ja hyppiä pyytämään huomiota ja pusuja! Vai lieko yritti viestittää ettei tää nyt oo yhtään kivaa tänään :) 

Maanantaina starttaa lisäksi Meikon kanssa vihdoin pentukurssi. Halusin alun perin löytää meille sopivan koiratanssiryhmän, mutta koska emme ole olleet millään aloittelijoiden kurssilla niin suositeltiin ensin osallistumaan pentukurssiin jonka jälkeen päästään koiratanssiryhmään mukaan. Hieman ollaan siis yli-ikäisiä osallistumaan pentukurssille, mutta jostain se on lähdettävä. Odotan enemmän kuin innolla! Meiko on ensimmäinen meidän koirista joka haluaa toimia muulloinkin kuin vain hyvänä päivänä ja juuston kera. Se on innokkaana aivan kaikesta ja on hyvin kuuliainen shibaksi.  Löysin ohjaajan jolta löytyy itseltäänkin kokemusta shibasta rotuna jonka koen positiivisena asiana. Shiba ei ehkä heti ensimmäisenä kuulosta koiratanssirodulta, mutta kukapa ei haasteita kaipaisi. Tarkoitushan on pitää hauskaa koiran kanssa. Ties mille muille kursseille tästä sitten vielä jatketaankaan, kunhan nyt tämä ensimmäinen suoritetaan läpi!  

 Tulen varmasti pitämään jonkinlaista oppimispäiväkirjaa yhteistyöstä jotta saisin vähän eloa tähän blogiin :)

Ostin meille kotiin Petexposta kaksi mielestäni melko osuvaa taulua. Ne on sijoitettu heti eteiseen lähinnä vieraiden muistutukseksi, että meillä asuu koiria ja se myös meillä näkyy.

Toinen oli lähinnä osuvampi Kisulle ja toinen Meikolle, arvata saa kumpi on kummalle ;)

Muuten koko laumalle kuuluu siis ihan hyvää ja tässä vielä yhteiskuva kuva hurjimusvahtimuksista!

Elisa ja kolmikko

Shibat uimassa

Suomesta löytyy Hyvinkäältä tietääkseni ainoa koirille tarkoitettu uimala. Uinti on niin ihmisille kuin koirillekkin erittäin hyvää ja monipuolista liikuntaa. Sitä suositellaan erityisesti nivelvaivoista tai mm. ylipainoisille koirille. Vesi kannattelee kehoa eikä nivelet saa iskun omaisia tärskyjä niin kuin esimerkiksi maalla liikkuessa. Nivelet pääsevät liikkumaan vapaasti ja vesi antaa sopivan vastuksen.

Kisun ensimmäisen leikkauksen jälkeen meille suositeltiin uintia. Koska leikkauksia tuli perä perään useita ja toipumisajat oli pitkiä emme päässeet heti toipumisaikana uinnin hyötyjä kokeilemaan. Nyt on kulunut vuosi viimeisesti molempien polvien samanaikaisesta operaatiosta (täytyy koputtaa puuta tässä vaiheessa) on Kisu saanut lihakset takaisin hyvään kuntoon, mutta paino on hieman päässyt koholle. Kisun painosta täytyy pitää tarkasti huolta koska pienikin ylipaino rasittaa niveliä suuresti. Lisäksi pitkien kovien pakkaskausien aikana lonkat kipeytyivät ja aloitin uudestaan hainrustovihersimpukan lisäämisen ravintoon.
Shiba tapaamisessa syksyllä jaoin kokemuksia toisen samaisista vaivoista kärsivän shiban omistajan kanssa josta puheeksi tuli uinti ja halu päästä kokeilemaan uintia Hyvinkäälle.

Kun asia yksi päivä juolahti mieleeni tartuin tuumasta toimeen ja varasin porukalle ohjatun tunnin hallille :) Seuraksemme saimme Inarin ja Kibon perheineen. Kokemus oli kaikille uusi ja hieman jännitettiin näinkö shibat suostuvat arvokkaat tassunsa kastelemaan.

Veden tiedän elementtinä olevan monelle shiballe merkityksellinen ja mielenkiintoinen. Tiedän useita shiboja jotka saattavat tuijottaa solisevaa vettä pitkiäkin aikoja. Omat koirani rakastavat jäätyneitä lätäköitä, puroja ja ylipäätään vesielementtien katselua. Muunmuassa Ticon lempi puuhaa on katsella leipäkivien heittelyä. Liikuntamuotona se on kuitenkin monelle shiballe vieras elementti. Shibat ovat hyvin mukavuuden haluisia ja harva suostuu vapaaehtoisesti uimaan. Harva uskoo, että jokainen koira osaa kyllä uida ja se on monille lopulta mieluisaa puuhaa :)

Ohjaajamme oli hallilla hyvin mukava. Halusi tutustua kaikkiin koiriin ja varmistaa miten niistä jokainen suhtautuu vieraaseen uuteen ihmiseen sekä millaisella mielialalla jokainen koirista oli tänään. Hän tunnisti rodun ja totesikin heti tietävänsä "..kuinka tämä rotu osaa ajatella omilla aivoillaan". Koirat jaettiin pieniin ryhmiin siten, että jokainen pääsi keskittymään omaan suoritukseensa ilman hermostumista muista koirista. Jokaiselle puettiin alkuun pelastusliivit päälle. Alkuun kaikki uivat kierroksen yksin ohjaajan kanssa, jotta ohjaaja näki lähtökohdan ja uimataidoin. Altaaseen meno täytyy alkuun tehdä ikäänkuin patistamalla ja liiveistä nostamalla koska tilanne on vieras ja uusi. Alku panikoinnin jälkeen lähti uinti sujumaan kaikilta mainiosti!
Tämän jälkeen me omistajat saimme ohjata koiria hihnojen avulla altaan reunalta uiden edes taas. Viimeisellä kierroksella koirat uivat ilman liivejä ja tämäkin sujui kaikilta hyvin.
 Meille oli alkuun varattu tunnin aika, mutta koska uinti lähti kaikilta sujumaan nopeasti oli kaikki koirista päässeet jo puolentunnin jälkeen uimaan niin paljon, että uupumuksen näki jokaisesta. Uinti on tehokas ja raskas liikuntamuoto joten päätimme lopettaa ensimmäiseltä kerralta siihen. Koirat pääsivat suihkun kautta nauttimaan lämpöisestä föönauksesta :) Uinti oli selkeästi tehokasta myös omistajille, kaikilla oli selät märkänä hiestä kun koirat oli saatu kuivattua..

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin:

Kerroin ohjaajalle Kisun vaivoista ja hän tarkkaili Kisun uintia ne huomioiden. Kertoi meille Kisun olevan hyvässä kunnossa ja käyttävän jalkojaan melko tasaisen tehokkaasti. Suositteli uintia jatkossakin.

Meikon sai altaaseen hyvin helposti. Se ei tuntunut Kisun tavalla kauhistuvat tilanteesta vaan kohtasi tilanteen Meikolle luontaisesti rauhallisesti ilman paniikkia No okei, Meiko kyllä yleensä meillä se rämäpää, mutta täällä oli ohjaajankin mielestä Akitamaisen rauhallinen ja halusi uida mahdollisimman lähellä ohjaajaa ihan vain varmuuden vuoksi. Ohjaaja myös vertasi Meikon uintityyliä useasti ohjaamiensa akitoiden uintitapaan.

 

 Saman perheen koirat voivat uida samanaikaisesti. Meiko ja Kisu uivat kahdestaan lähes koko ajan ja saivat tukea tai sitten kilpailuhenkisyyttä toisen läsnäolosta! Hirvittävän suloisilta ne kuitenkin näyttivät uidessaan vieri vieressä :)

Reissu oli kaikkien mielestä positiivinen kokemus ja jatkosuunnitelmistakin jo keskusteltiin. Aivan varmasti kaikki menemme uudestaan!

Ainoa minuuspuoli paikasta ainakin Kisulta kysyttäessä on se, ettei heiltä löydy valitettavasti saunoja koirille! ;)

Tässä vielä kuva kotoa uintireissun jäljiltä. Melkoisen väsyneitä olivat kummatkin ja uni maittoi lämpimän peiton alla turkkiaan kuivattaen!

Elisa ja kippurat

Match show

Viime viikonloppuna päätin lähteä Meikon kanssa Asikkalassa järjestettyyn Kissanpäivät match show:n. Alunperin oli tarkoitus lähteä sekä Kisun sekä Meikon kanssa, mutta ulkomaneesi olisi ollut Kisulle aivan liian kylmä.

Ilmeisesti kävijämäärä taisi yllättää järjestäjät kun kävijöitä taisi olla likemmäs 60 ja hieman oudoksuin sitä, että pennut olivat viimeisenä kuitenkin vuorossa kaikista. Meiko jaksoi hienosti odotella ensimmäiset tunnit, mutta kun pentujen vuoro tuli oli maltti tiessään. Maneesin pölyssä ja hevosen jätöksissä pyöriminen oli Meikosta parempi vaihtoehto. Pidän kuitenkin tärkeänä, että mätsäreistä jäisi hyvä mieli koiralle joten annoinkin sen hepuloida siellä, hauskaa me sinne mentiin pitämään! Tilannetta vaikeutti myös se, että pakkasta oli ulkona kymmenisen astetta joten useamman tunnin paikallaan seisomisen jälkeen oli tunto mukavasti hävinnyt raajoista ja etenkin varpaista. En taida toista kertaa saada avokkiani seurakseni vastaavaan tilaisuuteen ;)

Meiko kyllä yritti välillä kovasti pitää huolen varpaideni lämmityksestä vaiko lienä syynä ettei hienot neidit voi istua likaissa maneesissa ilman istuinalustaa? vaikka sieltä maittavia herkkuja löytyikin..

 Oman vuoron koittaessa sain Meikon suht hyvin keskittymään itse asiaan ja ihan mallikaasti kehässä mentiinkin. Joduin ottamaan hieman huonon pannan Meikolle joten kehää ympäri juostessa meni liikkuminen enemmän pomppimiseksi, mutta kaiken kaikkiaan Meiko esiintyi jälleen reippaasti! Itseltäni kun saisin viellä pois sen ylimääräisen häsellyksen tai jännityksen niin saisin kontaktin koiraan paremmin.

 Tässä  yksi kuva liikkeistä joissa Meikolla on mielestäni loistava kontakti minuun.

Saatiin lopulta punainen nauha ja jäätiin vielä odottelemaan punaisten kehää. 

Koiria oli pieneen kehään aivan liikaa koska pentuja oli jopa 30. Sainkin jälleen kokea kuinka joillekkin ihmisille mätsäritkin ovat henki ja elämä. Kuinka oma napa on tärkein. Meidät ahdettiin niin pieneen rakoon, että Meiko hermostui eikä suostunut seisoa aloillaan. Ymmärrettävästi kun viereinen omistaja tuuppi jaloille toistuvasti vaikka ystävällisesti pyysin antamaan tilaa kun siihen mahdollisuuus olisi ollut. Tuomarilla tuntui olevan perusteluna valita jatkoon ne jotka jaksoivat seistä aloillaan pisimpään. En edes voinut olettaa kolmen tunnin kylmässä kököttämisen jälkeen, että Meiko jaksaisi vielä seisoa pitkän aikaa paikallaan liikahtamatta joten tipahdettiin jatkosta.

Välillä poseerattiin kuitenkin hienosti! 

Saman tien suunnattiin autoon lämmittelemään ja kotiin viltin alle :) Meiko oli reipas esiintyjä ja ollaanhan jälleen kokemusta rikkaampia. Tiedetään myöskin se, ettei mätsäriin kannata noilla keleillä lähteä ellei halua välttämättä olla tuntematta raajojaan pariin päivään!