Nopeasti se kärpänen puraiseekin. Näin kuulen jo itseni todenneen kahden kurssikerran jälkeen. ;)
Kurssi porukka on mukava ja ryhmä on sopivan kokoinen. Jännitin alkuun kovasti kuinka Meiko jaksaa rauhoittua pienessä tilassa vilkkaiden pentujen ympäröimänä, mutta se löi minut ällikällä jälleen. Hieman tunsin oloni huvittuneeksi ensimmäisellä kerralla kun ryhmän muut jäsenet ovat kaikki suloisia vasta luovutettuja pentuja meidän ollessa jo jopa yli-ikäisiä, mutta jostain se on meidänkin lähdettävä liikkeelle vaikka aika jälkijunassa kuljetaankin ;)
Olemme Meikon kanssa päässet jo kokemaan loistavia onnistumisia ja olen enemmän kuin ylpeä terapiakoirastani! On uskomattoman hieno tunne kokea edistymistä yhdessä koiran kanssa vielä kun koirasta näkee kauas kuinka se nauttii! Se on minulle paras palkinto.
Ensimmäinen kerta meni lähinnä kurssilaisiin tutustuessa. Sen lisäksi harjoiteltiin katsekontaktia paikallaan ja liikkeessä. Meikon kanssa tätä on entuudestaankin treenattu ja nopeasti se sieltä löytyi jälleen. Lopussa tehtiin rauhoitusharjoitus ja tunsinkin itseni jälleen hieman hölmistyneeksi koska olen samaa rauhoitus tekniikkaa käyttänyt kaikkien koirien kohdalla. Tosin olen kyllä jotenkin ajatellut aina, ettei se olisi hyvä asia tai suositeltavaa. Joka tapauksessa jokaisen koiran kohdalla pentuaikana on totuteltu siihen, että jos käytös menee yli niin koira rauhoitetaan kyljeltään lattiaa vasten. Tämä oli Meikolle myös tuttu juttu ja nopeasti se rauhoittui vieraassakin ympäristössä. Nautti lihasten hieromisesta.
Kotiläksyksi kaikki saivat tehtäväksi harjoitella positiivisen ohjauksen kautta jotakin uutta asiaa. Itse valitsin maahan menon. Ohjeeksi annettiin lukea esimerkiksi lehteä huomioimatta koiraa ja varata pöydälle nameja palkinnoksi. Ja kun koira huomaamatta käy makaamaan tulee palkita koira. Meikon kohdalla varasin ehkä huonon ajan sillä ideana oli palkita namilla sen verran kauas, että koira nousee ylös jolloin se yhdistää, maahan menon palkintoon. Sain lopulta lukea useamman lehden ennen kuin Meiko omilta touhuiltaan (ikkunasta taivaan ihailu, lelujen tyhjennys yms.) edes jaksoi keskittyä ja lopulta se tajusi juonen nopeasti, mutta ei enää noussut ylös maasta vaan ryömi lattiaa pitkin palkinnon luokse. Joten lopetin harjoittelun siihen.
Toisena tehtävänä oli muodostaa pieni esittely omasta rodusta ja pohtia mitkä omasta mielestä ovat rodun ominaisuuksia jotka voivat vaikuttaa koulutukseen. Itse kirjasin vaikeuttaviksi tekijöiksi:
- Mielyttämis halun puuttuminen.
Alkukantaisena rotuna shibalta ei juurikaan löydy valmiina ihmiseen kohdistuvaa mielyttämisen halua. Se ei siis usein tee mitään ellei koe itse siitä hyötyvän jotekin. Pakottaa shibaa ei voi. Shiba on hyvin nopea oppimaan ja siltä hyvin pitkä muisti kun oikea motivaation lähde löytyy (on se sitten lelu, ruoka tai omistajan miellyttäminen tms), mutta sen seurauksena shiba myös kyllästyy helposti. Harjoittelussa monipuolisuus ja miellekkyys molemmille osapuolille on tärkeää.
Jos harjoittelu alkaa koiraa puuduttamaan tai shibaa eivaanjuurisinäpäivänähuvita tulee omistajalta löytyä paljon oikeanlaista huumorintajua, muuten shiban käytöksen saattaa ymmärtää nopeasti väärin. Kun oikean motivaation löytää saa shibasta harjoitus kaverin moneen eri lajiin. Palkitsevintahan on onnistunut yhteistyö ja edistyminen, me yhdessä tehtiin se!
- ”shiba ajattelee omilla aivoillaan”.
Itse henkilökohtaisesti pidän tätä ominaisuutta ominaisuutena joka rodussa juuri kiehtoo. Tämän lauseen olen kuullut useamman eri ulkopuolisen henkilön suusta. En itselleni haluaisi koiraa joka on jatkuvasti kylkikyljessä kiinni kysymässä ”Mitä tehdään, mitä haluat että tekisin, mitä en voi tehdä jottet vaan hermostu” yms. Shiban arvokkuus näkyy yleensä kauas. Shiballa voi olla kuitenkin pieneksi suloiseksi koiraksi uskomattoman voimakas tahto nousta johtajan asemaan jos sille tilaisuus sallitaan. Shiba osaa todella hyödyntää omaa suloisuuttaan ikään kuin ”viilaamalla omistajaa silmään” ja kuin salakavalasti omistaja saakin huomata kuinka kippura on kiedottu ranteen ympärille ja se on menoa. Shiba pitää itseään suurena ja mahtavana olentona päällä maan, mutta oikeanlaisella koulutuksella ja kasvattuksella se pitää omistajaansa vielä suurempana ja mahtavampana olentona!
- Riistavietti.
Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti shibalta löytyy voimakas riistavietti. Omat koirani ovat tyypillisiä shiboja, että kun ne saavat jäljen jostain ne sulkevat korvansa eivätkä kuule tai hahmota enää mitä ympärillä tapahtuu. Keskittyminen on täysillä siihen saatuun jälkeen. Usein sanotaankin, että autot ovat shiban pahin vihollinen, etenkin juuri näissä tilanteissa.
Viimeksi treenattiin lisäksi seuraamista sivulla ja edessä ohjaajan peruuttaessa. Tämän olen Meikolle opettanut jo ihan pienestä asti ja se on ikään kuin huomaamatta oppinut samalla antamaan jatkuvan katsekontaktinkin. Saimme suorituksesta paljon kehuja!
Lisäksi piti näyttää mihin asti maahan menossa jokainen on päässyt. Yllätyksekseni Meiko muistikin mistä tässä oli kyse. Virheellisesti tai tietämättäni olen opettanut kuitenkin maahanmenon siten, että koira käy ensin istumaan ja siitä maahan. Tottelevaisuus puolella se on maahan menossa kuitenkin virhe. Tämäkin oli kuitenkin helppo karsia pois vain muutamalla korjaavalla liikkeellä ja Meiko oppi vain parin toiston jälkeen ”syöksymään” maahan. Tämän treenausta jatkamme vielä, tästä on oikein hyvä jatkaa!
Elisa