torstai 27. tammikuuta 2011

Match show

Viime viikonloppuna päätin lähteä Meikon kanssa Asikkalassa järjestettyyn Kissanpäivät match show:n. Alunperin oli tarkoitus lähteä sekä Kisun sekä Meikon kanssa, mutta ulkomaneesi olisi ollut Kisulle aivan liian kylmä.

Ilmeisesti kävijämäärä taisi yllättää järjestäjät kun kävijöitä taisi olla likemmäs 60 ja hieman oudoksuin sitä, että pennut olivat viimeisenä kuitenkin vuorossa kaikista. Meiko jaksoi hienosti odotella ensimmäiset tunnit, mutta kun pentujen vuoro tuli oli maltti tiessään. Maneesin pölyssä ja hevosen jätöksissä pyöriminen oli Meikosta parempi vaihtoehto. Pidän kuitenkin tärkeänä, että mätsäreistä jäisi hyvä mieli koiralle joten annoinkin sen hepuloida siellä, hauskaa me sinne mentiin pitämään! Tilannetta vaikeutti myös se, että pakkasta oli ulkona kymmenisen astetta joten useamman tunnin paikallaan seisomisen jälkeen oli tunto mukavasti hävinnyt raajoista ja etenkin varpaista. En taida toista kertaa saada avokkiani seurakseni vastaavaan tilaisuuteen ;)

Meiko kyllä yritti välillä kovasti pitää huolen varpaideni lämmityksestä vaiko lienä syynä ettei hienot neidit voi istua likaissa maneesissa ilman istuinalustaa? vaikka sieltä maittavia herkkuja löytyikin..


 Oman vuoron koittaessa sain Meikon suht hyvin keskittymään itse asiaan ja ihan mallikaasti kehässä mentiinkin. Joduin ottamaan hieman huonon pannan Meikolle joten kehää ympäri juostessa meni liikkuminen enemmän pomppimiseksi, mutta kaiken kaikkiaan Meiko esiintyi jälleen reippaasti! Itseltäni kun saisin viellä pois sen ylimääräisen häsellyksen tai jännityksen niin saisin kontaktin koiraan paremmin.

 Tässä  yksi kuva liikkeistä joissa Meikolla on mielestäni loistava kontakti minuun.

Saatiin lopulta punainen nauha ja jäätiin vielä odottelemaan punaisten kehää. 

Koiria oli pieneen kehään aivan liikaa koska pentuja oli jopa 30. Sainkin jälleen kokea kuinka joillekkin ihmisille mätsäritkin ovat henki ja elämä. Kuinka oma napa on tärkein. Meidät ahdettiin niin pieneen rakoon, että Meiko hermostui eikä suostunut seisoa aloillaan. Ymmärrettävästi kun viereinen omistaja tuuppi jaloille toistuvasti vaikka ystävällisesti pyysin antamaan tilaa kun siihen mahdollisuuus olisi ollut. Tuomarilla tuntui olevan perusteluna valita jatkoon ne jotka jaksoivat seistä aloillaan pisimpään. En edes voinut olettaa kolmen tunnin kylmässä kököttämisen jälkeen, että Meiko jaksaisi vielä seisoa pitkän aikaa paikallaan liikahtamatta joten tipahdettiin jatkosta.

Välillä poseerattiin kuitenkin hienosti! 

Saman tien suunnattiin autoon lämmittelemään ja kotiin viltin alle :) Meiko oli reipas esiintyjä ja ollaanhan jälleen kokemusta rikkaampia. Tiedetään myöskin se, ettei mätsäriin kannata noilla keleillä lähteä ellei halua välttämättä olla tuntematta raajojaan pariin päivään!