lauantai 12. maaliskuuta 2011

Shibat uimassa

Suomesta löytyy Hyvinkäältä tietääkseni ainoa koirille tarkoitettu uimala. Uinti on niin ihmisille kuin koirillekkin erittäin hyvää ja monipuolista liikuntaa. Sitä suositellaan erityisesti nivelvaivoista tai mm. ylipainoisille koirille. Vesi kannattelee kehoa eikä nivelet saa iskun omaisia tärskyjä niin kuin esimerkiksi maalla liikkuessa. Nivelet pääsevät liikkumaan vapaasti ja vesi antaa sopivan vastuksen.

Kisun ensimmäisen leikkauksen jälkeen meille suositeltiin uintia. Koska leikkauksia tuli perä perään useita ja toipumisajat oli pitkiä emme päässeet heti toipumisaikana uinnin hyötyjä kokeilemaan. Nyt on kulunut vuosi viimeisesti molempien polvien samanaikaisesta operaatiosta (täytyy koputtaa puuta tässä vaiheessa) on Kisu saanut lihakset takaisin hyvään kuntoon, mutta paino on hieman päässyt koholle. Kisun painosta täytyy pitää tarkasti huolta koska pienikin ylipaino rasittaa niveliä suuresti. Lisäksi pitkien kovien pakkaskausien aikana lonkat kipeytyivät ja aloitin uudestaan hainrustovihersimpukan lisäämisen ravintoon.
Shiba tapaamisessa syksyllä jaoin kokemuksia toisen samaisista vaivoista kärsivän shiban omistajan kanssa josta puheeksi tuli uinti ja halu päästä kokeilemaan uintia Hyvinkäälle.

Kun asia yksi päivä juolahti mieleeni tartuin tuumasta toimeen ja varasin porukalle ohjatun tunnin hallille :) Seuraksemme saimme Inarin ja Kibon perheineen. Kokemus oli kaikille uusi ja hieman jännitettiin näinkö shibat suostuvat arvokkaat tassunsa kastelemaan.

Veden tiedän elementtinä olevan monelle shiballe merkityksellinen ja mielenkiintoinen. Tiedän useita shiboja jotka saattavat tuijottaa solisevaa vettä pitkiäkin aikoja. Omat koirani rakastavat jäätyneitä lätäköitä, puroja ja ylipäätään vesielementtien katselua. Muunmuassa Ticon lempi puuhaa on katsella leipäkivien heittelyä. Liikuntamuotona se on kuitenkin monelle shiballe vieras elementti. Shibat ovat hyvin mukavuuden haluisia ja harva suostuu vapaaehtoisesti uimaan. Harva uskoo, että jokainen koira osaa kyllä uida ja se on monille lopulta mieluisaa puuhaa :)

Ohjaajamme oli hallilla hyvin mukava. Halusi tutustua kaikkiin koiriin ja varmistaa miten niistä jokainen suhtautuu vieraaseen uuteen ihmiseen sekä millaisella mielialalla jokainen koirista oli tänään. Hän tunnisti rodun ja totesikin heti tietävänsä "..kuinka tämä rotu osaa ajatella omilla aivoillaan". Koirat jaettiin pieniin ryhmiin siten, että jokainen pääsi keskittymään omaan suoritukseensa ilman hermostumista muista koirista. Jokaiselle puettiin alkuun pelastusliivit päälle. Alkuun kaikki uivat kierroksen yksin ohjaajan kanssa, jotta ohjaaja näki lähtökohdan ja uimataidoin. Altaaseen meno täytyy alkuun tehdä ikäänkuin patistamalla ja liiveistä nostamalla koska tilanne on vieras ja uusi. Alku panikoinnin jälkeen lähti uinti sujumaan kaikilta mainiosti!
Tämän jälkeen me omistajat saimme ohjata koiria hihnojen avulla altaan reunalta uiden edes taas. Viimeisellä kierroksella koirat uivat ilman liivejä ja tämäkin sujui kaikilta hyvin.
 Meille oli alkuun varattu tunnin aika, mutta koska uinti lähti kaikilta sujumaan nopeasti oli kaikki koirista päässeet jo puolentunnin jälkeen uimaan niin paljon, että uupumuksen näki jokaisesta. Uinti on tehokas ja raskas liikuntamuoto joten päätimme lopettaa ensimmäiseltä kerralta siihen. Koirat pääsivat suihkun kautta nauttimaan lämpöisestä föönauksesta :) Uinti oli selkeästi tehokasta myös omistajille, kaikilla oli selät märkänä hiestä kun koirat oli saatu kuivattua..

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin:


Kerroin ohjaajalle Kisun vaivoista ja hän tarkkaili Kisun uintia ne huomioiden. Kertoi meille Kisun olevan hyvässä kunnossa ja käyttävän jalkojaan melko tasaisen tehokkaasti. Suositteli uintia jatkossakin.



Meikon sai altaaseen hyvin helposti. Se ei tuntunut Kisun tavalla kauhistuvat tilanteesta vaan kohtasi tilanteen Meikolle luontaisesti rauhallisesti ilman paniikkia No okei, Meiko kyllä yleensä meillä se rämäpää, mutta täällä oli ohjaajankin mielestä Akitamaisen rauhallinen ja halusi uida mahdollisimman lähellä ohjaajaa ihan vain varmuuden vuoksi. Ohjaaja myös vertasi Meikon uintityyliä useasti ohjaamiensa akitoiden uintitapaan.


 Saman perheen koirat voivat uida samanaikaisesti. Meiko ja Kisu uivat kahdestaan lähes koko ajan ja saivat tukea tai sitten kilpailuhenkisyyttä toisen läsnäolosta! Hirvittävän suloisilta ne kuitenkin näyttivät uidessaan vieri vieressä :)

Reissu oli kaikkien mielestä positiivinen kokemus ja jatkosuunnitelmistakin jo keskusteltiin. Aivan varmasti kaikki menemme uudestaan!

Ainoa minuuspuoli paikasta ainakin Kisulta kysyttäessä on se, ettei heiltä löydy valitettavasti saunoja koirille! ;)


Tässä vielä kuva kotoa uintireissun jäljiltä. Melkoisen väsyneitä olivat kummatkin ja uni maittoi lämpimän peiton alla turkkiaan kuivattaen!

Elisa ja kippurat