tiistai 17. toukokuuta 2011

Pentukurssilaiset

Nopeasti se kärpänen puraiseekin. Näin kuulen jo itseni todenneen kahden kurssikerran jälkeen. ;)

Kurssi porukka on mukava ja ryhmä on sopivan kokoinen. Jännitin alkuun kovasti kuinka Meiko jaksaa rauhoittua pienessä tilassa vilkkaiden pentujen ympäröimänä, mutta se löi minut ällikällä jälleen. Hieman tunsin oloni huvittuneeksi ensimmäisellä kerralla kun ryhmän muut jäsenet ovat kaikki suloisia vasta luovutettuja pentuja meidän ollessa jo jopa yli-ikäisiä, mutta jostain se on meidänkin lähdettävä liikkeelle vaikka aika jälkijunassa kuljetaankin ;)

Olemme Meikon kanssa päässet jo kokemaan loistavia onnistumisia ja olen enemmän kuin ylpeä terapiakoirastani! On uskomattoman hieno tunne kokea edistymistä yhdessä koiran kanssa vielä kun koirasta näkee kauas kuinka se nauttii! Se on minulle paras palkinto.

Ensimmäinen kerta meni lähinnä kurssilaisiin tutustuessa. Sen lisäksi harjoiteltiin katsekontaktia paikallaan ja liikkeessä. Meikon kanssa tätä on entuudestaankin treenattu ja nopeasti se sieltä löytyi jälleen. Lopussa tehtiin rauhoitusharjoitus ja tunsinkin itseni jälleen hieman hölmistyneeksi koska olen samaa rauhoitus tekniikkaa käyttänyt kaikkien koirien kohdalla. Tosin olen kyllä jotenkin ajatellut aina, ettei se olisi hyvä asia tai suositeltavaa. Joka tapauksessa jokaisen koiran kohdalla pentuaikana on totuteltu siihen, että jos käytös menee yli niin koira rauhoitetaan kyljeltään lattiaa vasten. Tämä oli Meikolle myös tuttu juttu ja nopeasti se rauhoittui vieraassakin ympäristössä. Nautti lihasten hieromisesta.

Kotiläksyksi kaikki saivat tehtäväksi harjoitella positiivisen ohjauksen kautta jotakin uutta asiaa. Itse valitsin maahan menon. Ohjeeksi annettiin lukea esimerkiksi lehteä huomioimatta koiraa ja varata pöydälle nameja palkinnoksi. Ja kun koira huomaamatta käy makaamaan tulee palkita koira. Meikon kohdalla varasin ehkä huonon ajan sillä ideana oli palkita namilla sen verran kauas, että koira nousee ylös jolloin se yhdistää, maahan menon palkintoon. Sain lopulta lukea useamman lehden ennen kuin Meiko omilta touhuiltaan (ikkunasta taivaan ihailu, lelujen tyhjennys yms.) edes jaksoi keskittyä ja lopulta se tajusi juonen nopeasti, mutta ei enää noussut ylös maasta vaan ryömi lattiaa pitkin palkinnon luokse. Joten lopetin harjoittelun siihen.

Toisena tehtävänä oli muodostaa pieni esittely omasta rodusta ja pohtia mitkä omasta mielestä ovat rodun ominaisuuksia jotka voivat vaikuttaa koulutukseen. Itse kirjasin vaikeuttaviksi tekijöiksi:

- Mielyttämis halun puuttuminen.
Alkukantaisena rotuna shibalta ei juurikaan löydy valmiina ihmiseen kohdistuvaa mielyttämisen halua. Se ei siis usein tee mitään ellei koe itse siitä hyötyvän jotekin. Pakottaa shibaa ei voi. Shiba on hyvin nopea oppimaan ja siltä hyvin pitkä muisti kun oikea motivaation lähde löytyy (on se sitten lelu, ruoka tai omistajan miellyttäminen tms), mutta sen seurauksena shiba myös kyllästyy helposti. Harjoittelussa monipuolisuus ja miellekkyys molemmille osapuolille on tärkeää.
Jos harjoittelu alkaa koiraa puuduttamaan tai shibaa eivaanjuurisinäpäivänähuvita tulee omistajalta löytyä paljon oikeanlaista huumorintajua, muuten shiban käytöksen saattaa ymmärtää nopeasti väärin. Kun oikean motivaation löytää saa shibasta harjoitus kaverin moneen eri lajiin. Palkitsevintahan on onnistunut yhteistyö ja edistyminen, me yhdessä tehtiin se!

- ”shiba ajattelee omilla aivoillaan”.
Itse henkilökohtaisesti pidän tätä ominaisuutta ominaisuutena joka rodussa juuri kiehtoo. Tämän lauseen olen kuullut useamman eri ulkopuolisen henkilön suusta. En itselleni haluaisi koiraa joka on jatkuvasti kylkikyljessä kiinni kysymässä ”Mitä tehdään, mitä haluat että tekisin, mitä en voi tehdä jottet vaan hermostu” yms. Shiban arvokkuus näkyy yleensä kauas. Shiballa voi olla kuitenkin pieneksi suloiseksi koiraksi uskomattoman voimakas tahto nousta johtajan asemaan jos sille tilaisuus sallitaan. Shiba osaa todella hyödyntää omaa suloisuuttaan ikään kuin ”viilaamalla omistajaa silmään” ja kuin salakavalasti omistaja saakin huomata kuinka kippura on kiedottu ranteen ympärille ja se on menoa. Shiba pitää itseään suurena ja mahtavana olentona päällä maan, mutta oikeanlaisella koulutuksella ja kasvattuksella se pitää omistajaansa vielä suurempana ja mahtavampana olentona!

- Riistavietti.
Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti shibalta löytyy voimakas riistavietti. Omat koirani ovat tyypillisiä shiboja, että kun ne saavat jäljen jostain ne sulkevat korvansa eivätkä kuule tai hahmota enää mitä ympärillä tapahtuu. Keskittyminen on täysillä siihen saatuun jälkeen. Usein sanotaankin, että autot ovat shiban pahin vihollinen, etenkin juuri näissä tilanteissa.

Viimeksi treenattiin lisäksi seuraamista sivulla ja edessä ohjaajan peruuttaessa. Tämän olen Meikolle opettanut jo ihan pienestä asti ja se on ikään kuin huomaamatta oppinut samalla antamaan jatkuvan katsekontaktinkin. Saimme suorituksesta paljon kehuja!
Lisäksi piti näyttää mihin asti maahan menossa jokainen on päässyt. Yllätyksekseni Meiko muistikin mistä tässä oli kyse. Virheellisesti tai tietämättäni olen opettanut kuitenkin maahanmenon siten, että koira käy ensin istumaan ja siitä maahan. Tottelevaisuus puolella se on maahan menossa kuitenkin virhe. Tämäkin oli kuitenkin helppo karsia pois vain muutamalla korjaavalla liikkeellä ja Meiko oppi vain parin toiston jälkeen ”syöksymään” maahan. Tämän treenausta jatkamme vielä, tästä on oikein hyvä jatkaa!


Elisa

torstai 5. toukokuuta 2011

Västäräkistä vähäsen

Touhun täyteinen kevät! Tästä tekstistä taitaa tulla hyvin sekava ja höpinätäyteinen pikakelaus keväästä.
Nyt on päästy vihdoin kiireisestä keväästä laskeutumaan pikku hiljaa kohti kesää ja opiskelut ovat tältä lukukaudelta paketissa, kesälaitumelle siis! : ) 

Huhtikuussa meillä juhli kaksi synttärisankaria Kisu ja Meiko.  Meiko täytti 3.4 tasan vuoden! Ei uskoisi kuinka nopeasti aika eteneekään, vastahan kävin pennun hakemassa kotiin. Kisu täytti myös 29.4 kolme vuotta. Kisun kohdalla se oli merkittävä saavutus ainakin näin omistajan näkökulmasta. Oli aikoja jolloin ei tiedetty nähdäänkö me tätä päivää, mutta enemmän kuin onnellisena saimme juhlistaa tätä päivää yhdessä Kisun kanssa! Meillä on nykyään nenä kohti tulevaisuutta. Elämme päivä kerrallaan ja katsomme tulevaisuuteen. Menneet on siirretty päivittäisestä elämästä syrjään ja nyt opettelen uudelleen nauttimaan maailman hienoimmista koiristani! Joskus sitä vaan tarvitsee potkun persauksille, että heräisi keskittymästä siihen mitä ei ole jotta muistaa taas nauttia siitä mitä on.  

Kisu 5vko
Meiko 5vko

Kasvatus ajatuksistani olin kirjoittanut pitkät turinat tai itse asiassa useamman tekstin kevään kuluessa, mutta jätän tekstin ainakin toistaiseksi julkaisematta. Se nostattaa tällä hetkellä niin voimakkaita tunne reaktioita itsessäni, etten siihen viitsi energiaani kuluttaa. Sen ehkä mainitsen, että vaikka en edelleenkään kasvattajaksi itseäni lue niin silti päivittäin työstin omaa ajatusmaailmaani suunnitelmista/tavoitteista/haaveista yms. Erinäisistä syistä, asioista jotka olen tässä vuosien saatossa käsittänyt ja asiaan tavallaan hyvin turtuneena olen jättänyt ne ainakin toistaiseksi taka-alalle aivan omasta tahdostani, kaivettakoon esiin sitten kun siltä tuntuu. Enemmän kuin hyvillä mielin keskittynyt aivan muuhun! Asioihin jotka valitettavan monella jää vain sivuseikaksi. Ja mielenkiinnolla jään monia asioita seuraamaan sivusta. 
Enkä tarkoituksella kirjoittele salaperäisestä, mutta riittänee, että itse tiedän mitä tavoittelen :)  Tästä syystä on ehkä tovin ollut taas hiljaiseloa blogissakin, mutta nyt on omat ajatuksetkin selvemmät. Ehkä tämä tästä vilkastuu..

Itse koiriin palatakseni:
Kävimme pariin otteeseen pyörähtämässä näyttelykehissä. Molemmat tytöt tiputtivat turkkinsa saman tien kun olin ne näyttelyihin ilmoittanut (mistä ne sen aina aavistaa..). Meiko debytoi Lahti KV:ssa pääsiäisenä. Odotukset eivät olleet korkealla ja pääasia oli, että Meikolla on hauskaa. Mittatikku oli uutena tuttavuutena hieman kavahduttava kokemus jonka seurauksena pöydällä olosta ei kovin positiivista kuvaa jäänyt. Tuomari oli kuitenkin miellyttävän rauhallinen ja maltillinen. Liikkeet ja paikalla seisominen sujui Meikolle tyypillisesti häntää keikutellen : )  Meiko sai ihan todenmukaisen arvostelun ja tuloksena oli H (Hyvä).  Tuomari sanoikin, ettei turkin takia voi antaa parempaa arvosanaa. Lähinnähän tuo muistuttaakin whippettiä tällä hetkellä! 

Vappuna pyörähdimme Lahden Jokimaalla  ryhmänäyttelyssä molempien koirien kanssa. Kisu teki paluun kehiin yli vuoden tauon jälkeen ja sen kanssa kehässä olo on edelleen yhtä mukavaa! Meikolla oli kehässä vähän turhankin vauhdikas meno päällä ja se yritti hepulin poikastakin kehittää kesken liikkeiden. Silti molemmat tuntuivat olevan kotonaan ja nauttivan touhusta.
Kisu sai H:n (Hyvä) ja Meiko EH:n (Erittäin hyvä. ).
Nyt on viimeisetkin karvan rippeet harjattu irti ja kasvatellaan uutta tilalle.
Kisun allergia oireet ovat nyt pysyneet melko hyvin kurissa. Sille ilmestyi kummallisia karvattomia alueita jokin aika sitten, mutta niihin on jo uusi karva kasvanut takaisin. Silmien oireilu on pysynyt kurissa joskin nyt siitepölykayden alkaessa on punoitusta/rähmimistä jälleen ilmennyt.  Huulet on saatu takaisin hyvään kuntoon ja ihon kuivuus tuntui parantuvan herkän ihon ruoalla. On sääli huomata kuinka paljon shiboillakin on erilaisia allergisia oireita puhjennut lyhyen ajan sisällä jotka vaikuttavat koiran lähes jokapäiväiseen elämään.

Uimassakin käytiin uudelleen. Tällöin tosin vain Meiko oli mukana. Jätin Kisun suosiolla kotiin iho-oireilujen takia. Meiko tuntui olevan vähän hukassa ilman uimakaveriaan ja halusi uida mm. vain tiettyyn suuntaan, toiseen suuntaan mentäessä kääntyi aina ympäri puolessa välissä. Se oli muutenkin aika hupsulla tuulella kun piti aina odotellessa kirputtaa minun housun lahjetta ja hyppiä pyytämään huomiota ja pusuja! Vai lieko yritti viestittää ettei tää nyt oo yhtään kivaa tänään :) 

Maanantaina starttaa lisäksi Meikon kanssa vihdoin pentukurssi. Halusin alun perin löytää meille sopivan koiratanssiryhmän, mutta koska emme ole olleet millään aloittelijoiden kurssilla niin suositeltiin ensin osallistumaan pentukurssiin jonka jälkeen päästään koiratanssiryhmään mukaan. Hieman ollaan siis yli-ikäisiä osallistumaan pentukurssille, mutta jostain se on lähdettävä. Odotan enemmän kuin innolla! Meiko on ensimmäinen meidän koirista joka haluaa toimia muulloinkin kuin vain hyvänä päivänä ja juuston kera. Se on innokkaana aivan kaikesta ja on hyvin kuuliainen shibaksi.  Löysin ohjaajan jolta löytyy itseltäänkin kokemusta shibasta rotuna jonka koen positiivisena asiana. Shiba ei ehkä heti ensimmäisenä kuulosta koiratanssirodulta, mutta kukapa ei haasteita kaipaisi. Tarkoitushan on pitää hauskaa koiran kanssa. Ties mille muille kursseille tästä sitten vielä jatketaankaan, kunhan nyt tämä ensimmäinen suoritetaan läpi!  
 Tulen varmasti pitämään jonkinlaista oppimispäiväkirjaa yhteistyöstä jotta saisin vähän eloa tähän blogiin :)
Ostin meille kotiin Petexposta kaksi mielestäni melko osuvaa taulua. Ne on sijoitettu heti eteiseen lähinnä vieraiden muistutukseksi, että meillä asuu koiria ja se myös meillä näkyy.
Toinen oli lähinnä osuvampi Kisulle ja toinen Meikolle, arvata saa kumpi on kummalle ;)

Muuten koko laumalle kuuluu siis ihan hyvää ja tässä vielä yhteiskuva kuva hurjimusvahtimuksista!

Elisa ja kolmikko