Kippuratonttuja

Viime kirjoituksesta on taas tovi jos toinenkin ehtinyt vierähtää. Valitettavasti opiskelut kuormittivat minut täysin viimeiset kuukaudet ja aika oli kovinkin kortilla. Harmitti suuresti koirienkin puolesta sillä en ehtinyt paljoakaan mitään erikoista puuhailla. Onneksi minulla on mahtava puoliso joka jaksoi koiria hoivata, jotta minä 'sain' olla nenä kiinni kirjoissa!

Sen verran ehdittiin kuitenkin, että vein Kisun vihdoin virallisiin lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Kisulta ne on pitänyt kuvata jo aikoja sitten, mutta leikkauskierteen takia se siirtyi ja siirtyi. Lähinnä kuitenkin sen takia, että saan nähdä onko lonkissa tapahtunut muutoksia ja missä kunnossa kyynärät ova. Niiden alueella on havaittu kipualueita hieronnassa ja leikkauksien takia ne ovat olleet melko suurella rasituksella. No en tiedä voinko sanoa, että meille tapamme mukaan tämäkään ei ollut ihan niin yksinkertainen reissu kun voisi kuvitella. Koira nukutettiin, kuvattiin ja annettiin minulle takaisin ja ohjattiin kassalle. Jäin suuauki, että enkö saa nähdä niitä kuvia? Lääkäri totesi, ettei niitä katsonut. Sain kuvat pyydettyä lopulta cd:lle, jotta voisin niitä jollekin edes näyttää jotta saisin tietää missä mennään. Soittaessani cd:stä pyysin vielä kuitenkin jos heidän ortopedi voisi niitä vilkaista. Onneksi pyysin, sillä sain muutama päivä myöhemmin soiton, että tämä ortopedi haluaa vielä arvion toiselta ortopediltä jonka seurauksena minä olin enemmän kuin paniikissa, että mitä siellä mahtanee olla. No lievässä paniikissa lähdin kuulemaan lausuntoa. Lonkat ovat suht' hyvässä kunnossa, ei nivelrikkoa joka oli pääasia. Kyynärässä sen sijaan näkyi oletettavasti murtuman aiheuttama iso irtopala joka pitäisi kiinnittää takaisin.
En tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Olin seuraavat päivät aivan paniikissa sillä en haluaisi Kisulle yhtään leikkausta enää. Pelkäsin sitä tilannetta, että leikkautan koiran ja pääsemme vuoden eteenpäin ja jälleen ilmenee jotakin. En kuitenkaan missään nimessä halua aiheuttaa rakkaalle eläimelle kärsimystä.
Tiedon murtamana päätin kuitenkin pyytää vielä koiran taustat tuntevalta ortopediltä lausunnon ja mielipiteen. Kisu ei missään vaiheessa ole tassuaan ontunut vaan leikkii ja juoksee kuin aina ennenkin, kuulemma jos kyynärästä puuttuisi haitallinen pala niin koira ei jalalla kävelisi askeltakaan. Katsoimme kuvia uudelleen ja niitä katsoi jälleen kaksi ortopediä jotka olivat sitä mieltä, että siellä on selkeästi murtuman aihettama irtopala. Se on kuitenkin kohdassa mihin ei kohdistu painoa ja rasitusta sekä lisäksi se on lähtenyt jo luutumaan kiinni itsestääb. He olivat sitä mieltä, ettei sille toistaiseksi kannata tehdä mitään. Olin todella helpottunut uutisesta! Vaikkakin ihmeissäni siitä miten se on sinne päässyt aiheutumaan. Nyt kuitenkin vältellään kovia etutassuille kohdistuvia tärskyjä ja toivotaan, että palanen sinne luutuu itsestään lujasti kiinni eikä ikinä tule haittaamaan.
Tässä yksi hyvä esimerkki kuinka ne viralliset tutkimukset voivat paljastaa asioita mitkä eivät vain ulospäin näy ja niihin ehtii reagoida ajoissa vaikkei koiraa jalostukseen käytetäkkään!

Meikon kanssa päästiin pitkästä aikaa hieman tanssahtelemaan. Pitkä tauko ehti välissä ollakkin, mutta tällä kertaa oli hieman pidempi tanssituokio ja samalla vietettiin ryhmän pikkujouluja! Kaikki olivat valmistelleet hienoja tanssiesityksiä ja niimpä meidätkin saatiin painostettua esiintymään musiikin tahdissa. Kyseessä oli siinä hetkessä improvisoitua temppuilua musiikin tahtiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Oli mukava huomata kuinka Meiko ei ottanut häiriötä musiikista vaikka ohjaaja sähläsikin paniikissa :) Jospa ensi vuonna saataisiin jo ohjelmanpoikasta tehtyä, saa nähdä!

Nyt meidän lauma rahoittuu kaikki yhdessä joulun viettoon! Koirillekin on paketteja paketoituna :) Sen verran kilttejä kippuroita ovat olleet.

Hyvää Joulua kaikille lukijoillemme!

Toivottaa: Elisa ja Genshi No lauma