keskiviikko 22. elokuuta 2012

Yksi, kaksi, kolme, ellei enemmänkin. Laskin ihan itse!

Kesä alkaa kääntyä hiljalleen jo syksyyn ja jännittävä syksy onkin tiedossa. Kesäloman kuulumiset jäivät kirjoittamatta sen tarkemmin ja ensimmäistä kertaa huomasin, etten parin viikon lomallani koskenut kertaakaan edes kameraan!
Tapahtumia on silti riittänyt. Niistä ehkä otsikkoon viitaten kerron ensimmäisenä, että Meiko on astutettu reilu kolme viikkoa sitten. Maanantaina kävimme tarkistuttamassa Meikon kunnon lääkärillä varmistaaksemme, että kaikki on hyvin yleisvoinnissa. Lääkäri halusikin myös ultrata ja varmistaa tiineyden. Siellähän näkyi ainakin kolme pientä toukkaa tai delfiiniä! Hassun näköisiä otuksia kuitenkin, oli se ihmeellinen hetki kokea ja nähdä. Enemmänkin saattaa olla, mutta koska astutuksesta oli kulunut vasta kolme viikkoa ja Meikon virtsarakko oli aika täynnä niin määrää oli vaikea arvioida tarkalleen tässä vaiheessa ja ultraamalla. Ultraus yleensä suoritetaan ensimmäisen kerran neljän viikon jälkeen.
Mamman voinnissa on kaikki hyvin ja toivotaan, että niin mennään loppuun asti. Muutoksia on vain tapahtunut siinä määrin, että Meiko on aivan ylirauhallinen ja tuntuu olevan sitä mieltä, että maha on jo valtava kun ei lenkitkään huvita. Hellyydenkaipuu on kova ja ennenkin kainalossa viihtynyt halinalle viihtyy kainalossa vieläkin enemmän. Lenkeilläkin pysähdytään halimaan ja pussailemaan.
Myös lääkäripelosta kärsinyt koira vain mennä heilutti häntää kaikelle lääkärissä. Ultrauskin sujui kuin vanhasta tottumuksesta. Myös ensimmäistä kertaa sain yksin leikattua kotona Meikon kynnet, jopa halki olevan kannuskynnen siten, että koira vain kölli sylissäni selälteen. Mami on niin ylpeä pikku- mammasta!

Halinalle

Pennut ovat siis Meikon sijoituspennut eli pennut ovat Meikon kasvattajan Riitta Lehdon. Ne syntyvät kennel Headstyle:en Vantaalle. Isänä pennuilla on Lea Marttisen omistama ja kasvattama Laggan Chiisai-Sato ”Sato”. Pennut näkevät päivän valon syksyn saapuessa ja laskettuaika on syys-lokakuun vaihteessa.
 Kyllä tulee tälle mamille suuri ikävä halinallea kun laskettuaika lähestyy, mutta eniten toivon kaiken menevän hyvin ja pikkukippuroiden kasvavan vahvoiksi sekä hyvinvoiviksi shiban aluiksi. Meiltä ei tästä onneksi ole pitkä matka Vantaalle ja tulen varmasti olemaan mukana näiden pentujen elämässä niin paljon kuin mahdollista.

Tulevien pentujen isä. Laggan Chiisai-Sato "Sato"

Meikon kesäkuun lopussa alkaneet juoksut toivat myös muita muutoksia kotielämäämme. Kisu on siitä lähtien asunut vanhempieni tykönä ja asuu siellä ainakin toistaiseksi. Ikävä on valtava! Saan kuitenkin päivittäin kuulla sen touhuista ja mieltä lämmittää suuresti, että se voi siellä hyvin. Mikä on minulla pääasia ja miksei voisi, onhan minulla ihana perhe joka tuli heti apuun kun sitä tarvittiin.
 Kisu on ennenkin yhtäkkiä ikään kuin "pimahtanut" yhtäkkiä ja tuhonnut asuntoamme paniikissa. Ikään kuin pyrkinyt ulos asunnosta vaikka seinien läpi! En ole aikaisemmin löytänyt asialle syytä vaan homma helpotti kun Kisu alkoi vapaaehtoisesti mennä makuuhuoneeseen kun me teimme lähtöä töihin. Se pelkää käytävästä kuuluvia ääniä ja makuuhuoneessa oli aivan rauhallinen. Kunnes nyt, se hermostui makuuhuoneessa tuntemattomasta syystä niin, että tuhosi irtaimistoa paniikissa ja oli aivan hysteerinen kun saavuimme kotiin. Iltaisin kirjaimellisesti kiipeili seinille kunnes vetäytyi sängyn alle nukkumaan. Silloin osasin laskea 1+1 ja tajusin, että tämä on tapahtunut aina kun Meikolla on juoksut. Kisun reagointi Meikon juoksuihin helpotti kun se steriloitiin niin ettei se enää purkanut hermostuneisuuttaan aggressiivisesti kiukkuamalla Meikolle. Mutta, nyt se reagoi panikoiden jäädessään yksin.  Kisun hormonitoiminta on ennestään sekaisin ja selkeästi se reagoi Meikon hormonitoiminnan muutoksiin.
Äitini kävi hakemassa Kisun hermolomalle luokseen ja siellä se onkin ollut aivan oma itsensä. Vietin kaksi viikkoa lomaani vanhempieni luona ja ilon kyyneleet silmissä seurasin kuinka se oli pitkästä aikaa oma itsensä. Se iloinen pellehermanni hassuine tapoineen!
 En halua rumasti sanottuna työntää vain ongelmaa eteenpäin tai muiden murheeksi. Siitä ei tässä ole kysymys. Vanhempani olisivat halunneet Kisun jo vaikka kuinka kauan sitten itselleen, mutta itse en siihen kykenisi vaikka tiedän että siitä pidettäisiin todella hyvää huolta. Koirat ovat minulle enemmän kuin vain lemmikkejä ja olen sitoutunut siitä huolehtimaan oli mikä oli. Mikä tärkeintä, tuo koira on minulle niin mielettömän rakas. Sen takia myöskin kuitenkin haluan, että se voi hyvin.
 Kisun ja Ticon välillä on myös erityinen yhteys . Kuulemma Tico oli revennyt liitoksistaan riemusta kun näki Kisun tulevan ilman Meikoa :)
Meikon tiineyden myötä en myöskään halua lisätä Kisun hermostuneisuutta tai aiheuttaa tyttöjen välille kränää kun Meikon hormonitoiminta muuttuu. Tarkoituksena on sopeuttaa Kisu uudelleen kerrostaloelämään Meikon pentujen syntymän myötä. En tietenkään tiedä sopeutuuko Kisu tänne enää vaikka sitä toivonkin, jotta oma perhe olisi taas täysi kaikkine jäsenineen. Se ei vaan ehkä ole kaupunkikoira, sillä se ei palaudu helposti pelkotiloistaan. Aika näyttää sen. Tämä oli kuitenkin välttämätön ratkaisu nimenomaan koirien hyvinvoinnin kannalta tällä hetkellä.

Me jäämme kasvattelemaan masua jonka Meiko kuvittelee jo olevan valtavana suuri!

Elisa