sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Elämän pienet ihmeet

Santanaa ja Nickelbackia lainatakseni:
"Like a gift from the heavens, it was easy to tell
It was love from above." 

Perjantai - lauantai (28-29.9) välisenä yönä  se sitten tapahtui! Sain soiton Riitalta perjantai iltapäivällä, että Meiko on alkanut petaamaan pesää hurjemmin ja pyytänyt heti päästä pentutilaan. Olin itse tällöin viettämässä työpaikan TYKY päivää Nurmijärvellä ja menossa juuri pelaamaan paintball:a työkavereiden kanssa kun soitto tuli. Pyörin varmaan paikallani kuin pieni aropupu kun mietin, että viitsiikö tässä nyt edes laittaa noita kamoja päälle jos tuleekin lähtö. Työkaverit sanoivat, että olin kuin itse odottava äiti! :D  No eihän se sekunneissa tapahdu ja Riitta rauhoitteli puhelimesta, että kyllä tässä tunteja menee vielä ja shibat usein päättävät aamuyöstä synnyttää. No ehdin hyvin viettää illan loppuun  kun soiteltiin välillä väliaikatietoja ja suuntasin sitten lopulta yhdeksän aikaan autolla Vantaalle.
Meiko iloitsi kovasti näkemisestäni ja ilo oli molemmin puoleinen! Mun kultapieni!

Tämä on siis tarina synnytyksestä ensikertalaisen silmin ja aatoksin.

Meiko oli suht rauhallinen vielä puolen yön aikaan ja päätettiin koittaa nukkua vielä pari tuntia niin, että minä jäin pentutilaan Meikon kanssa. Meikohan kävi tökkimässä minua nenällään eikä antanut nukkua. Enkä malttanut kun toinen halusi kovasti huomiota ja otsahierontaa. Olin tässä vaiheessa itse jo mielestäni aika rauhallinen. Meiko pyysi pari kertaa pihalle kun oli massu hieman sekaisin. Toisen kerran jälkeen näin Meikon katseesta, että poltot ovat alkaneet ja huomasin Meikon jo ponnistavan. Ensimmäistä pentua odoteltiin kuitenkin liki pari tuntia ja voi kyllä on odottavan aika pitkä! Toivoin vain, että ensimmäinen sieltä tulisi niin seuraavat tulisi helpommin. Ensimmäinen tulikin perä edellä ja oli sen takia koiralle kivulias ja vaikeampi synnyttää. Mutta, sieltä se kovan työn jälkeen tupsahti klo 03.50 kookas punainen poika.


Itsehän purskahdin itkuun saman tien, helpotuksen ja onnen kyyneliä! Meiko hoiti homman heti hienosti pentua putsaten, eikä meidän ihmisten tarvinut sormiaan sinne väliin työntää, muuta kuin sukupuolen varmistaaksemme. Tuoreen emän silmistä näki sellaisen huojentuneen hämmennyksen, että "tuollaisiako siellä olikin, onpa suloinen!". Meiko sai hieman kananmunankeltuaista ja kermaa, jotta saisi nopeasti lisä energiaa, koska ensimmäinen otti voimille.
Meiko aloitti ponnistamaan uudelleen ja klo 04.10 sieltä tuli iso kokoinen tyttö joka oli saman tien hyvinkin virkeä tapaus. Se olikin varsin iloinen yllätys sillä Meikolta on kovasti odotettu tyttöä erääseen ihanaan perheeseen. Kolmatta odoteltiin hiemaan pidempään, mutta 04.45 sieltä tulikin toinen tyttö! 


Ultrassa näkyi kolme pentua, mutta Meiko oli varsin tasapaksu joten osattiin varautua, että siellä se neljäskin olisi vaikka Meiko hieman jo kolmannen jälkeen rauhoittui selkeästi enemmän.
Niinhän sieltä kuitenkin klo 06.15 pyörähti neljäs pentu joka tuli myös perätilassa, mutta oli virkeä poika.
Tämän jälkeen Riitta lähti hakemaan pikaisesti lisää pyyhkeitä ja jäin itse vahtiin ja vaihtamaan sanomalehtiä. Sen, että Riitta ehti astua ovesta ulos niin huomasin Meikon ponnistavan jälleen. Ennen kuin ehdin "kääk" edes ajatella tai sanoa niin sieltä tupsahtikin klo 6.30 jälleen poika melkein "käsilleni"! Eihän siinä ehtinyt mitään panikointia edes ajatella,  rauhallisesti annoin Meikon putsata pennun ja tarkistin vain sukupuolen.

Siinä niitä oli viisi kappaletta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä, virkeitä pieniä elämän alkuja! Mietittiin josko sieltä tulisi kuudeskin, mutta Meiko alkoi tarkemmin putsata itseään ja rauhoittui imettämään pentujaan. Taisin itse tuijottaa  Meikoa ja pentuja hämmentyneenä varmaan tunnin liikkumatta mihinkään. 
 

Näin aloittelevalle kasvattajalle tämä oli arvokas kokemus. Ilman kokeneempaa tukea olisi varmasti mennyt sormi suuhun etenkin kun ensimmäisen tulo tuntui kestävän ja pentu tuli perätilassa joten oli emälle kivulias. Itse synnytys ei ollut kyllä ollenkaan niin kamala mihin olin ehkä kauhukuvissani varautunut. Ensimmäistä odottaessa jännitys tietysti kasvoi, mutta se katosi saman tien kun ensimmäinen oli maailmassa. Kauhukuvat ulos vedettävistä pennuista, emän agressioista pentuja kohtaan kivun jälkeen, roiskeista siellä täällä ja elvytettävistä pennuista hävisivät saman tien. Alkukantaisilla roduilla etenkin, ovat vaistot onneksi erittäin vahvat näissäkin asioissa ja luonto hoiti niin kuin pitääkin!
Siitä huolimatta synnytyksen kokeminen ja näkeminen vahvisti minulle sen todellisuuden vielä voimakkaammin, että pentuja ei tule teettää hääppöisin perusteluin ja vain, jotta pääsee hirmusuloisiajasöpöjä pentuja hoivaamaan. Pennut ovat kuitenkin itse syyttömiä olemassa oloonsa ja kokemus on todella rankka emälle jonka ihminen on kuitenkin loppupeleissä saattanut siihen tilaan sekä se on myös rankkaa pennuille. Vaikka tämä oli ensimmäinen kokemani synnytys niin mielestäni Meiko suoritui tästä erittäin hyvin ja koiran vaistoilla.
Meiko osoitti heti olevansa varsin mallikas emä ja kaikki pennut olivat heti imemässä maitoa. Toivottavasti toimii näin myös kunnes pennut ovat luovutus ikäisiä!

Riitalle erittäin suuri kiitos siitä, että sain olla mukana ja jakaa tämän kanssasi!
Väsyneenä, mutta onnellisena jätin Meikon hoivaamaan pentujaan ja palasin kahvin voimin omaan kotiin nukkumaan. :)
Pian mennään kunnon kameran kera katsomaan pennusia, mutta muutamia kuvia tuli kaiken keskellä kännykällä otettua. Kuvissa on punainen sävy koska pennut lämmittelivät infrapunavalon lämmössä. 

Saatte siis varautuu seuraavan kahden kuukauden aikana melkoisiin pentu-spämmeihin. Voin varoittaa jo etukäteen! 



PS. Ensi viikolla Kisu tulee kotiin!

- Elisa

perjantai 21. syyskuuta 2012

Lullaby

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. 



Ei muuta tällä erää :)  (noin 30 sekunnista eteenpäin olisi jotain havaittavissa)

Elisa

tiistai 18. syyskuuta 2012

Jos kämmenen laitat massulle niin takuulla yllätyt

 Massun kasvatusta, siitäpä meidän viikot ovat koostuneet. Nyt on jo käynnissä kahdeksas viikko ja h-hetki lähestyy. Meiko matkustaa kasvattajan luokse tämän viikon lopulla, jotta ehtii asettua aloilleen ja valmistautua synnytykseen kun laskettuaika asettuu ensi viikolle.


Meiko on voinut koko tiineyden ajan vallan hyvin. Mitään ongelmia ei ole ollut. Ruoka alkoi maittaa kovastikin nyt tiineyden loppukolmanneksella. Muuten Meiko päivät koostuvatkin nukkumisesta ja syömisestä. Lenkeillä käydään hieman tiheämmin, mutta lyhyempiä lenkkejä. Taitavat pennut alkaa jo hieman painaa masussa.


Vielä viime viikolla oltiin tanssitreeneissä, mutta pari viimeistä kertaa ollaan tehty vain mamma-jumppaliikkeitä ettei Meiko rasitu liikaa. Koiran ehdoilla!


Pesän rakennusvietit ovat myös voimistuneet viime viikkojen aikana ja pesiä onkin myllätty jos minne.


Viime viikolla tunsin pentujen liikkeetkin ensimmäisen kerran <3 Masukarvat tippuivat jotta nisät ovat esillä pentuja varten.


Jännityksellä jäämme odottamaan koska pienet shiban alut maailmaan tupsahtavat ja toivotaan kaiken menevän hyvin!

Elisa