maanantai 22. lokakuuta 2012

Oppimisen ihmeitä

Viikonloppuna vierailtiin taas katsomassa pentulaatikon viisikkoa. Haluttiin alkuun viedä Meiko rauhallisella riehulenkille ja tepasteltiinkin tovi pitkin peltoja ja metsiä. Ihan konkreettisesti koska ohjeista huolimatta hieman eksyttiin, mutta onneksi oli puhelimet taskussa joissa navigaattorit :-) Oli kuin olisi pitkästä aikaa päässyt lenkittämään omia koiria yhdessä kun otettiin Kisun emä Koru vielä matkaan. Kyllä on äiti ja tytär samanlaisia, vain väri on eri! Meiko nautiskeli ja tapansa mukaan keräsi lenkiltä aarteita suuhun. Oli se sitten keppi, käpy tai vaikka pienen pieni kaarnanpalanen niin aarteen löytäjä on niistä aina yhtä ylpeä! Nyt se kantoi liki puoli lenkkiä tammenterhoa suussaan. Olisi halunnut viedä sen pennuilleenkin näytille, mutta piti napata välistä pois.



Pentulaatikossa meinaan maisteltiin nyt elämää ja tutustuttiin kaikkeen uuteen maistelemalla oikein kunnolla!


Pentulaatikon väki on viikossa oppinut kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Mursumainen ryömininen on muuttunut huteraksi kävelyksi, on opittu haukahtelemaan ja murahtelemaan, pienet kippuran alutkin on alkaneet vispata. Oli hauska huomata kun luokse möngersi pieni Pupunen joka ensimmäisenä halusi sormen suuhunsa, sama tapa kuin äidillänsä! Pennut hieman huterasti taapersivat pentuaitauksen päästä päähän hännät heiluen ja yhtäkkiä suusta kuuluikin pieni murahdus tai haukahdus ja sitä sitten ihmeteltiin "Mikä tuo oli, mistä se tuli, missä sitä pitää käyttää ilmeellä?". Myös leluilla oli opittu leikkimään ja toisia piti kiusata.




Kolme viikkoisten pentujen päätoiminen tehtävä on tietysti nukkua. Eivät ne kauaa jaksa temmeltää kun väsy iskee. Täytyy sanoa, että tämä lauma selkeästi tiesi olevansa jo shiboja koska hallussa oli niiden tyypillinen nukkuma-asento. Edelleen olen sitä mieltä, että jostain syystä tämä asento on nimenomaan shiboilla niin yli suloinen asento nukkua! Tai sitten se on vain tuo suloinen nakumasu jolle tunnetusti olen sulaa vahaa.

Pupun tyylinäyte



Koko viisikko

Jörö, Tipu ja Viilis

Melkoisia lötköpötköjä


Ylhäällä vasemmalta: Jörö, Tipu ja Viilis
Alhaalla vasemmalta: Poju ja Pupu

Tässä pienen miehen tyylinäyte!

Pennut olivat myös alkaneet nähdä unia. Kun silmät painuivat kiinni niin jalat jatkoivat vipeltämistä ja silmissä vilisivät ohi kiitävät maisemat. Suu mussutti maitoa hieman välissä ja juokseminen jatkui :-)

Koska usein emä jää vähemmälle huomiolle kun pennut vievät kaikkien kaksijalkaisten huomion niin Meiko ansaitsee tietenkin aina oman halihetken. Meiko on myös aina rakastanut röhnätä sylissä ja halihetket on sen lemppareita!


PS. Jos blogiin sattuu eksymään pentujen tulevia omistajia niin olisi teistä kovin mukava kuulla. :-) Olisi kiva, vaikken pentujen kasvattaja olekkaan päästä mahdollisesti jollain asteella seuraamaan miten nämä lapsukaiset kasvavat! Kuviakin löytyy pennuista lisää (ja paljon) ja niitä voin haluaville laittaa näkyville!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kun katsoo maailmaa uusin silmin


..Niin voi nähdä sen kauneuden, niin viaton kun katse on, voi nähdä sateella auringon!

Varoitus: pupsi-spämmiä tiedossa! 


Pentulaatikossa todella tutkittiin nyt uteliaina maailmaa uusin ja tuorein silmin. Kymmenen tähtisilmää mennä myllersi eli siis kaikkien pentujen silmät aukesivat eilen, kahden viikon iässä!

Voi kuinka ihanaa oli näin omistajan silmin kun vastassa oli Meiko omana itsenään. Viikko sitten Meikosta selkeästi näki, että se oli vielä hieman hämillään kaikesta. Alusta asti se on pennuista hienosti huolehtinut, mutta nyt siitä näki, että äidinvaistot ovat todella löytyneet. Pienikin piipahdus niin oltiin tarkistamassa tilanne. 

Mamma hoitaa

Maitobaarilla

Meiko niin tykkää ihmisistä

 Pennut olivat kasvaneet aivan valtavasti verrattuna viikon ja kahden takaiseen! Kuvissa ne näyttävät jo kovin isoilta, mutta aika pieniähän ne todellisuudessa vielä ovat. Pennuista oli jo selkeästi havaittavissa luonne-eroja ja niitä olikin varsin mielenkiintoista seurata. Jokainen reagoi tavallaan erilaisiin asioihin ja näiden perusteella hieman niitä leikkisästi "nimesinkin", jotta olisi helpompi itse tunnistaa kuka on kuka. Kaikille pennuille on jo odottavat kodit tiedossa! 

Pojat
Nimesin tämän pojan Jöröksi, koska se selkeästi osoitti heti mielipiteensä ja ilmoitti myös välittömästi jos asiat ei menneet niin kuin olisi itse halunnut tai jos mamma tuli putsailemaan kesken kuvauksen, se oli vasta noloa! 

Jörö
Jörö suloinen

Pojista vaaleimman nimesin Viilipytyksi, ihan sen takia, että se todella on viilipytty! Tämä poika oli heti pussailemassa ja hämmästeli kaikkea uskomattoman lunkisti. Pysyi siinä asennossa mihin sen vain laittoi sylissä ja oli oloonsa varsin tyytyväinen.

vaalein poika Viilipytty

World is better place when it's upside down

Kolmannen pojista nimesin Pojuksi, varsin mielikuvituksellista eikö :-) Pojulla on selkeimmät sukat pojista, sillä sen molemmissa etutassuissa on symmetrisesti valkoiset varpaat. Tämä Poju osoitti olevansa jo varsin tarmokas kiipeiliä ja kiipesikin hyvin määrätietoisesti mamman selänpäälle nukkumaan. Kerran tiputtiin, mutta pieni mies ei luovuta vaan sitten mennään uudelleen!

Poju kiipeämässä
Pojun kanssa luotiin yhteys :)



Tytöt erottaa selkeämmin toisistaan. Toinen on paljon vaaleampi ja toinen kuin kopio äidistään.

Tytöt ja itse bloggaaja

Vasemmalla kuvassa oleva musta maskinen tyttö, Pupunen on kuin kopio äidistään samassa iässä. Tällä pennulla on selkeästi voimakkaampi punainen väri ja se on myös melkoinen jässikkä tytötksi. Erotin sen välittömästi laatikon pentukasasta! Meikon nimeksi piti alunperin tulla Pupu ja minua ehkä kaduttaa vieläkin etten kuitenkaan nimennyt sitä siksi ;-)

Pupunen
Olen todella suloinen Pupunen
Toinen tytöistä on vaaleampi. Kovin rauhallisen oloinen ja herttainen pentu! Oloonsa varsin tyytyväinen Tipunen. :)

Tipu

Tipu

Pentulaatikossa siis kaikki hyvin!

Kisukin on palannut kotiin meidän iloksemme ja kaikki on toistaiseksi sujunut paremmin kuin hyvin! Vielä kestää aikaa tottua sen vauhdikkuuteen, mutta ihanaa saada oma tasmanian pussipiru kotiin!

Joskus sitä vain erehtyy luulemaan oikeaksi kissaksi :)
Tico saa jälleen nauttia vanhempieni huomion keskipisteenä olosta!

Elisa





sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Seitsemän päivää

Pennut viettivät jo ensimmäistä merkkipäiväänsä ja me suunnattiin tietysti katsomaan Meikoa ja pienokaisia. Ikävä on ollut kova kun Kisunkin kotiutuminen siirtyi viikolla synnytyksen vuoksi. Meiko otti meidät kuitenkin iloisesti vastaan Meikomaiseen tapaan, isolla määrällä pusuja ja nirskutuksia !

Meiko on kuulemma hoitanut pentujaan hyvin ja ensimmäisten päivien sinappi-inhokin taisi nujertua. Eihän se homma kaikille ole mieluisaa ja pääasia, että emo nuolee pentujaan niin, että pentujen tarpeet tulee tehtyä. Hieman Meiko näytti olevan väsyksissä, mutta ihmekkös tuo, ensimmäiset pennut kuitenkin. Lisäksi synnytyksen jälkeen sen massu on ollut sekaisin joten varmaan sekin vaikuttaa hieman reippauteen. Maitoa kuitenkin riittää ja kaikki pennut ovat kasvaneet varsin hyvin. Hyvin tasapaksu lauma jos näin voi sanoa. Meno pentuaitauksessa oli jo varsin vauhdikasta ja marsulauma mennä mönki sitä ympäri melkoisella vauhdilla. Mielipiteet ilmoitettiin äänekkäästi jos joku sattui mönkimään toisen päälle tai sylissä olo alkoi ärsyttää.

Viisikosta on kaksi selkeästi tunnistettavissa. Yksi pojista on huomattavasti vaaleampi verrattuna kaikkiin muihin pentuihin. Tästä on varmaankin tulossa isänsä poika. Toisella tytöistä on taas huomattavan musta naama verrattuna muihin. Tämä tyttö on aivan kuin Meiko samassa iässä. Kolme muuta ovat varsin saman näköisiä vielä toistaiseksi. Tassumerkit hieman eroavat kaikilla, mutta pian kun silmätkin aukeavat pääsee selkeämmin erottaman eroja luonteissakin.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten:







Äitinsä tyttö

Pieni nirppanokka :)

Vaalea poika




Pentuja olisi tietenkin voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Hämmentävän ihanaa on seurailla niiden touhuja jo tässäkin iässä. Miten ne reagoivat kun kohtaavat toisensa, kun emä tulee paikalle, kun huomaa jääneensä yksin ja muut ovat toisaalla yms. Pian tämä hunnilauma mennä viilettääkin terävine hampaine! Siinäpä sitä Meikon hermoja koitellaankin..

Elisa