sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Missä luuraat relli?

Nimittäin kanttarelli!

Meikon kanssa ilmoittauduttiin kanttarellikurssille. Pidän itse sienistä, etenkin niistä kanttarelleistä, mutta ehkä ennemminkin ilmoittauduin kurssille mielenkiinnosta. Kiinnosti nähdä kuinka shiba suoriutuu nenän käytöstä työvälineenä ja itseäni kiinnostaa koiran työskenteleminen nimenomaan nenän kanssa. Aihealue sinänsä on ehkä vieras, sillä verijälkeä on koirille kyllä kokeiltu muutamia kertoja, mutta siinäpä se sitten onkin. Kotona tietenkin ajoittain tehdään pienimuotoisia etsimisleikkejä.

Kurssin ryhmässä on monen rotuisia koiria, joten on ollut hienoa päästä seuraamaan erilaisia toimintatapoja ja eroja rotujen välillä.

Meikon kohdalla hieman mietitytti kuinka maltti riittää ja kuinka vahvasti shibaa ylipäätään innostaa etsiminen ja sen nenän käyttäminen. Kurssikertoja on nyt takana kaksi ja täytyy sanoa, että Meiko on yllättänyt minut jälleen. Ensinnäkin sillä kuinka nopeasti se oppii ihan uusia asioita joita ei missään määrin olla koskaan treenattu ja sillä, että se maltaa oikeasti käyttää nenäänsä. Naksutin on meillä ollut nyt taas kovassa huudossa ja sen avulla päätin nämäkin asiat opettaa.

Ensimmäisellä kerralla keskityttiin lähinnä kanttarellien hajun erottamiseen. Purkki esiin - koira tökkää purkkia kuonolla - palkinto, ja tätä toistettiin riittävän kauan. Kanttarellit pidettiin purkissa ja koira yritettiin saada kiinnostumaan juuri tästä kanttarellin tuoksusta. Kanttarellit tietysti tuoksuvat aika voimakaasti, mutta ongelmana on ehkä se, että purkkiin tarttuu hyvin nopeasti ihmisen haju tai meillä palkintona olleen lihan tuoksu käsieni välityksellä. Koska Meiko oppii asioita nopeasti jäin miettimään, että se nopeasti iskostuu vain purkkiin, että sitä tökkäämällä saa palkinnon eikä niin siihen hajuun. Meikon toiminnasta kuitenkin ajoittain selkestä huomasi, että se metsästi hajua ja jäi nuuskimaan hajua, joten jossain määrin se haju kyllä veti puoleensa.
Ekalla kerralla Meikosta näki, että se hieman haki erilaisia jo opittuja asioita purkkien kanssa. Meillä on tanssin merkeissä harjoiteltun asioiden osoittamista mm. kuonolla ja tassulla joten se välillä kokeili josko saisi palkkion siitä kun purkkia vain läiskii tassuillaan.

Toisella kurssikerralla vuorossa oli selkeyttää tietyn hajun erottamista ja sen tietyn hajun etsimistä. Käytössä oli tyhjä purkki ja se purkki jossa kanttarelli oli. Lasisesta purkista tietysti koira oppii nopeasti näkemäänkin jo, että toisessa on jotain ja toisessa ei joten merkkaamalla purkki jossa jotain on saa palkinnon. Kun koira tottui erottelemaan purkit niin ne peitettiin niin ettei näköaisti enää ollut välittömänä apuna  (laitettiin lasipurkit muovipurkkien sisään, yläpuolelta koira tietysti näki kummassa jotakin oli). Kun koira oppi löytämään sen hajua sisältävän purkin alettiin purkkien paikkoja vaihdella jolloin koiran täytyi löytää juuri se etsitty haju eikä enää yhdistetty vain tietyssä paikassa olevaan purkkiin. Meiko oppi hyvin nopeasti haistelemalla molemmat purkit, että kummassa kanttarelli olikaan.
Toisella kerralla myös harjoiteltiin löydön osoittamista/merkkaamista. Meikoa ei sinänsä sieni itsessään kiinnosta, se ei esimerkiksi halua ottaa sitä ensimmäisenä suuhunsa tai yritä kaivaa purkista niin kuin joillekkin ominaista. Tämä on ehkä hyvä, sillä ei tietysti olisi toivottavaakaan, että se metsäsä ensimmäisenä tassuillaan repisi kanttarellit maasta tai ottaisi niitä suuhunsa. Joten päädyin ottamaan osoittimeksi yksinkertaisesti istumisen. Aluksi harjoiteltiin vain purkki esiin - koira tökkää purkkia kuonollaan - koira istuu. Nopeasti pystyin siirtymään siihen, että siirsin purkkia maahan eri paikkoihin. Meiko yhdisti nopeasti, että haju tarkistetaan ja purkin viereen istutaan.
Lopuksi vielä harjoiteltiin hajun etsimistä piilosta, piilottamalla purkki ja etsimällä hajun avulla purkin sijainti. Tästä olin hyvin yllättänyt kuinka voimakkaasti Meiko lopulta nenäänsä käyttää. Se etsii mielellään, mutta nyt se joutui oikeasti hakemaan hajua ja nenä pystyssä kovan tuhinan kera se purkin sijaintia etsikin. Kurssin ohjaaja piilotti purkin joten myös hänen kulkemisestaan jäi hajujälki. Lopuksi pyrittiin katsomaan ettei Meiko kulje ohjaajan hajun perässä siten, että ohjaaja kulki vielä purkin piilottamisen jälkeen ees taas ja silti Meiko löysi purkin piilosta. Hieno tyttö.



Ekan treenikerran jälkeen oltiin kotona hieman laiskoja joten nyt toisen kerran jälkeen yritin parantaa tapani. Ensin aloitettiin sillä, että otin kaksi purkkia joista toisessa oli kantterelliä ja toisessa kellastuneita lehtiä. Yllätyksekseni Meiko ymmärsi nopeasti kummassa on oikea haju. Vaikeutin tätä vielä kolmannella purkilla johon laitoin keltaisia kukkasia. Meikon into hieman lopahti, joten tästä jatkettiin seuraavana päivänä. Jostain syystä vanhempieni pihalla on ilmeisesti liikaa kaikkea muuta mielenkiintoista, mutta sain upeasti muutamia suorituksia joissa Meiko kävi kaikki kolme purkkia haistamassa ja merkkasi lopulta purkin jossa oli kanttarelli. Koska hajuerottelu tuntui liian tylsältä päätin harjoitella etsimistä ja piilotelin kanttarellipurkkia lähi metsään sopiviin paikkoihin ja annoin Meikolle käskyn "etsi relli". Meiko pomppi lähimetsässä kuin gaselli innoissaan kippura keikkuen ja purkki löytyi jokaisella kerralla.

Kurssi jatkuu vielä ja työtä on edessä siihen, että koira oikeasti metsästä oma toimisesti etsii kanttarellin, mutta nyt toistaiseksi olen hyvin hämilläni siitä miten monipuolinen harrastuskoira Meiko on ja edelleen miten innoissaan ja motivoitunut se onkaan.

Valitettavasti varsinaiset koiratanssitreenit saivat nyt ainakin joksikin aikaa jäädä yksinkertaisesti sen takia, että kurssipaikka on niin kauakana nykyisestä kodista ja joutuisin ajella edes takaisin töiden takia niin aikataulutus muodostui ongelmaksi :( Siirryimme toistaiseksi x-trainig ryhmään jossa kuitenkin treenaillaan vähän kaikenlaista, ettei tuon koiran potentiaali aivan mene hukkaan.

Ei kommentteja: