maanantai 7. lokakuuta 2013

Menikö jotain rikki ?

Näitä ei "äippäkään koijjaa peipillä"- niin kuin rakas veljeni pienenä sanoi kaikesta mikä meni rikki, vai korjaako, riippuuko siitä kuinka rikki on?

Ajattelin kertoa elämästä aran koiran kanssa. Olen ennenkin hieman raottanut ongelmista meidän Kisun kanssa. Kisun pelot eivät suinkaan ole yksiselitteisiä siinä mielessä, että se olisi "vain" täysin arka koira kaikkea kohtaan. Ei, se rakastaa ihmisiä oli ne vieraita tai tuttuja ja se tulee toimeen muiden koirien kanssa. Laumassa se on aina menossa ensimmäisenä ja se menisi vaikka läpi harmaan kiven jos saisi voimaa tarpeeksi. Kisun reaktiot lähes kaikessa tapahtuu aina hirvittävällä vauhdilla ja ilman harkitsemista. Kisun pelot kohdistuvatkin enemmän ympäristöön ja vaikeaa tästä tekeekin juuri se, ettei koira pysty käsittelemään stressaavia järkytystiloja tai tilanteita ilman täydellistä lukkiutumista.

Kisu ei mielestäni pienenä ollut mitenkään arka luonteeltaan. Päinvastoin se oli hyvin rohkea ja avoin pentu. Se ei esimerkiksi näyttelytilanteissa mennyt koskaan lukkoon tai eläinlääkärin pöydällä, ei se täysin rauhallinenkaan ollut, mutta ei se näitä tilanteita kokenut koskaan ylitsepääsemättömäksi. Hermorakenteen heikkous on voimistunut iän myötä ja käy ilmi mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Kisu kulki pienenä mukanamme kaikkialla, näin toimin tietoisesti Ticon kanssa opittujen asioiden pohjalta.

Yhtenä suurena vaikuttajana on varmasti olleet ongelmat Kisun terveydessä. Lukuisat leikkaukset perä toisensa jälkeen koiran ollessa vuoden ikäinen tarkoittivat rajoitettua elämää ja sitä, että duracellpupu oli pakko pitää pumpulissa, jotta toipuminen olisi ylipäätään mahdollista. Tässä mielessä olen itse vahvasti sitä mieltä, että Meiko tuli täysin oikeaan aikaan meille. Sen peloton luonne on ollut Kisulle tuki ja turva monessa asiassa joita meidän ihmisten on vaikea ymmärtää. Myös esimerkiksi Kisun allergiaoireet ovat aiheuttaneet koiralle ärsytystiloja ja stressiä, jolloin se vielä herkemmin koki erilaisia tilanteita liian järkyttäviksi.

Miten tämä ilmenee:

- Koira ei palaudu stressaavista tilanteista
- Koira ei ole toimintakykyinen stressin alaisena
- Ylikorostunut reagointi pelkotilassa
- Sijaistoiminta yms.

Jos taas vertaan Kisun pelkoja Ticon epävarmaan luonteeseen on suuri ero juuri siinä, että Tico purkaa epävarmuutensa agressiivisena käytöksenä kun Kisu taas menee vain täysin lukkoon ja siihen omaan pieneen soppeensa päänsä sisällä paetakseen tilanteesta. Tästä tilasta sitä on erittäin vaikea saada napsautettua pois silloin kun tarvitsisi, jos ei ole osannut ennakoida juuri oikealla hetkellä. Tämä vaatii paljon työtä ja tilannetajua meiltä omistajilta. Kisu myös lukee ja turvautuu meihin joihin se luottaa täysin, mikä on hyvä asia. Meidän on oltava erittäin tietoisia omasta toiminnasta ja elkeistä koska koira osaa lukea tietenkin meitä sen verran etukäteen, että usein on jo myöhäistä reagoida siinä vaiheessa kun itse tilanteen huomaa. Pahimmassa paniikissa se ei kuitenkaan näe kuin pelon.

Joitan Kisun pelkotiloja on vaikea ratkoa siitä syystä, että ne ei eivät välttämättä kohdistu suoraan mihinkään tiettyyn konkreettiseen asiaan ja hetkellistä pelkoa aiheuttaneeseen vaan se yhdistää pelot johonkin aivan muuhun, asiaan joka kuitenkin liittyy tilanteeseen jotenkin. Aina ei siis edes pysty tietämään mikä ympäristössä aiheuttaa pelkoa kun koira yhtäkkiä alkaa vetää täyttä häkää, korvat luimussa, silmissä tyhjä pelokas katse ja läähätys. Olen kuitenkin todennut tehokkaimmaksi keinoksi Kisun kohdalla sen altistamisen pelolle puskemalla rajoja koiran ehdoilla.

Elämän mörköjä:

Yksi ongelmallisin tilanne meillä oli kun Kisu alkoi yhtäkkiä pelätä kaikkia katulamppuja. Asuimme tuolloin Espoossa ja no siellä on katulamppuja 20 metrin välein, joka paikassa ja koira pelkäsi kaikkia. Pelkoa ratkottiin yksinkertaisesti pakottamalla Kisu voittamaan pelkonsa omilla ehdoillaan. Tämä tarkoitti sitä, että me ihmiset halailtiin joka ikistä katulamppua parin viikon ajan kunnes koira huomasi ettei niissä ole pelättävää. Tässä vaiheessa oli aivan täysi mysteeri mistä niin voimakas pelkotila oli muodostunut ja lenkit olivat tuskaisia niin koiralle kun meille omistajillekkin. Omistajina ei kuitenkaan voitu hetkeäkään tilanteesta turhautua sillä katulamppuja oli joka puolella ja yksikin erheellinen ele tarkoitti sitä, että koira käsitti, että niissä todella on jotain pelättävää.

Tuskailtuamme tilanteen kanssa ja päästyämme hieman jo voitolle pelon kanssa tulimme eräällä päivälenkillä tuttua reittiä kohti omaa kotia josta usein kuljimme. Kisu meni yhtäkkiä aivan paniikkiin ja yritin siinä tilanteessa keksiä mikä sen aiheutti. Huomasin, että seisoimme erään rivitalon nurkalla, josta Kisu oli pari viikkoa sitten saanut lapiollisen lunta niskaansa kun taloyhtiön katolta tiputettiin lumia ilman, että kukaan oli katsomassa onko joku alla. Huomasin, että kohta jossa olimme tuolloin seisoneet ja jossa koira oli nuuskinut maata saadessaan lunta päällensä oli myös katulamppu. Tämän tilanteen Kisu selkeästi yhdisti joka ikiseen katulamppuun. Tein tällöin itse sen virheen, että jäin raivoamaan katolla lumia tiputtaneelle henkilölle kuinka vaarallista on kun kukaan ei ole alla katsomassa tai varoittamassa lumenpudostustöistä. Tämä todennäköisesti aiheutti Kisulle vielä voimakkaamman käsityksen pelkän lumen lisäksi siitä, että tilanteessa on jotain epänormaalia ja se paniikki yhdistyi siinä hetkessä ensimmäiseen asiaan minkä koira näki, joka siis oli katulamppu.

Tämän mysteerisen pelon lisäksi on monia muita. Erinäiset äänet kuten ukkonen, työmaaräjäytykset, ilotulitukset, kärpäset ja muut surisevat ötökät ovat ehkä pahimpia. Monet sen päivittäiset pelot liittyvät tuttuihin ympäristöihin jossa tapahtuu jotakin. Se saattaa huomata mm, että naapurin pihan puutarhakalusteet on siirtyneet pihapolun toiselle puolelle tai, että pihan roskiksien paikkoja on vaihdettu mikä tietenkin on uutena ja erilaisena hyvin epäilyttävää.


Uudella asunnolla koiran ei ole tarvinut pelätä enää esimerkiksi porraskäytävän ääniä, mutta uutena pelkona sille muodostui meidän aidattu takapiha. Kisu oli omasta pihasta ensin vallan innoissaan kunnes sinne pesi mehiläiset. Mehiläiset myrkytettiin pois, mutta Kisu ei suostunut tulla lähellekkään terassin ulko-ovea. Se juoksi makuuhuoneeseen karkuun samantien. Kun mehiläiset saatiin pois päätin, että jokapäivä me mentiin Kisun ehdoilla (koira hihnassa) sisältä ulos puskien pelkoa ja ikään kuin pakottamalla koira kohtaamaan pelkonsa ja käsittelemään sitä. Päästiinkin hyvin eteenpäin kunnes yhtenä kertana yksi mehiläinen sattui juuri silloin tulemaan yrittämään vielä vanhalle pesälle. Koira meni paniikkiin, riuhtoi itsensä irti pannasta ja se mahdollisuus meni sen tien. En enää voinut käyttää tätä keinoa koska siitä tuli tiedostettu taktiikka jonka koira aisti jo ennen kuin meinasit jatkaa harjoituksia. Tähän keksin keinoksi sen, että me alettiin tulemaan sisälle lenkeiltä ainoastaan takapihan kautta. Alkuun Kisu oli kuin oltaisiin menty koirapuistoon, parin päivän jälkeen se meni innoissaan portista sisään, mutta hetken päästä leikki loppui kun seinään ja se halusi sisälle. Hiljalleen se kuitenkin rentoutui pihalla eikä pyrkinyt sisälle saman tien. Vapaaehtoisesti se ei silti suostunut takapihalle sisältä menemään.
Kunnes eräänä yönä puolisoni oli kuvaamassa takapihalla ukkosmyrskyä (siis kaksi asiaa, jota koira pelkää takapiha ja ukkonen), mutta suureksi yllätykseksi Emil oli huomannut, että Kisu oli yhtäkkiä seisonut vierellä takapihalla kuin ei mitään. Emil ei reagoinut tilanteeseen, hurrasi vain mielessään, että otteluvoitto tuplana!
No tämä päättyi ikävästi kyllä siihen, että Kisu söi takapihalta heinää joka jäi sen kurkkuun ja parin päivän päästä löydettiinkin itsemme nielutähystyksestä ja ab- sekä kipulääkekuuri kourassa. Olin aivan varma, ettei rikki mennyttä saa korjattua, mutta kiitos muuttama päivä tämän jälkeen kylässä käyneen Meikon pennun Mai:n jonka luokse Kisu juoksi takapihalle innoissaan ja Main lähdettyä Kisu pyysi itse pihalle takaovesta, eikä takapiha sen koomin ole aiheuttanut pelkotiloja.

Eräs päivä tuli huomattua, että sisällä ollessa ukkosella Kisu reagoi ukonilmaan hyvin voimakkaasti. Se läähättää, kiipeilee huonekaluille ja seinille, pyrkii purkamaan pelkonsa ja paniikin esineisiin. Kun taas olimme pihalla ukonilmalla ja vaikka ukkonen jyrisi ihan lähellä sekä taivas välkkyi salamoista niin koira ei reagoinnut mitenkään.

En ole toki mikään asiantuntija koirien luonne asioissa enkä sellaista yritä ollakkaan, mutta opin päivittäin uutta niin koiran kanssa eläessä kun muualtakin. Tapani mukaan mielelläni seuraan sivusta hiljaa tarkkaillen, oppien ja erinäisiä asioita pohtien itseni kanssa. Kisun peloista monet ovat usein voitettavissa, mutta on sanottava, että ne usein tietenkin vaikuttavat elämäämme aikalailla. Koirien luonteet on asia johon väkisin alkaa itsekin kiinnittämään enemmän ja enemmän sekä tarkemmin huomiota. Luonteen tärkeys ja merkitys korostuu yhä enemmän. Tarkkailen paljon koirien käytöstä niin omieni kun muidenkin koirien erilaisissa tilanteissa ja vaikka kriittiseksi heittäytyen sitä täydellistä koiraa ei kai ole olemassakaan, niin tuskin kukaan voi kieltää että hyvä hermoisen koiran kanssa elämä on vain helppoa? Hyvän hermorakenteen omaavasta koirasta saa toki helposti ja pysyvästi heikkohermoisen, mutta toisinpäin yhtälö ei enää sitten oikein pelaakkaan.

Mietin usein hyvän luonteen kriteerejä ihan vain koiran omistajan silmin, mutta myös tietenkin kasvatusaatteitani ajatellen. Mitkä ovat normaalin eämän perusedellytyksiä esimerkiksi luonteenpiirteissä ja mitkä vain ekstraa kaiken päälle. Minkä piirteiden kanssa voi esimerkiksi elää ja missä suhteessa. Mitkä asiat ovat välttämättömiä ja mihin kaikkeen erinäiset asiat koiran vaiheissa vaikuttavat tai mihin ylipäätään voidaan vaikuttaa ja missä määrin erilaisilla toimintatavoilla sekä ihan valinnoilla. Muodostan itselleni kuvaa siitä täydellisen luonteisesta ja taivoiteltavasta koirasta, huomioiden rodun tietyt ominaisuudet. Usein kuitenkin huomaa esimerkiksi, että ne koiran ikävät luonteenominaisuudet luokitellaan turhankin häilyvästi tai herkästi vain rodulle tyypilliseksi ominaisuudeksi (myös muiden rotujen kohdalla), mutta mikä sitten onkaan rodulle ominaista ja mikä aikaan saatua, oli kyse sitten luonteen kehityksestä mihin suuntaan vain. Luonneasiat ei kuitenkaan koskaan ole yksiselitteisiä ja sen takia ja siitä huolimatta tuleekin muistaa, että hermorakenne kuitenkin on voimakkaasti periytyvä ominaisuus.


Niin ihana, suloinen, kiltti ja mahtava persoona kun tuo koira sen pelokkaan koiran takana onkin niin valitettavasti elämässä on paljon asioita, joita Kisun on vaikea käsitellä ja jotka stressaavat suotta sekä hankaloittavat koiran elämää ajoittain jopa päivittäin. On onneksi hetkiä kun Kisukin osaa nauttia elämästä satalasissa ja niistäpä me otetaan kaikki irti koska silloin selkeästi näkee, että nyt on kaikki hyvin! Vaikka tekstistä ehkä saakin sen kuvan, että ikään kuin suoritamme elämää niin siitä ei ole kyse.

Omistajina olemme tietenkin koiran "tukena" koiran ehdoilla ja pyrimme helpottamaan tai auttamaan koiran elämää mahdollisimman paljon ja yritämme tarjota stressittömän elämän. Meidän omistajien on samaan aikaan oltava valppaina ja valmiina reagoimaan, mutta samalla yrittää olla kuin ei oltaisikaan, elää normaalia elämää. Meikon lunki asenne elämään helpottaa työtämme huomattavasti ja vaikka Kisu on laumassa selkeä alfa niin pelkotilassa sen toimintakyky lukkiutuu täysin ja koira on aivan eri. Useiden eri pelkotilojen eteen olemme tehneet paljonkin töitä, mutta uusia ja ongelmallisia tilanteita kohtaamme päivittäisessä elämässä paljonkin.



Kirjoitus on itse kirjoittajalle hyvinkin tunnepitoinen asia ja joudunkin usein muistuttamaan itseäni siitä, etten inhimillistäisi koiria liiaksi asti. Tästä syystä tekstistä tulikin huomaamatta hyvin pitkä, sillä jään usein pohtimaan asioita ihan vain nähdäkseni tilanteita erilaisista näkökulmista.